29-vuotiaana yliopistoon

Nuori olet vielä eli totta kai haet yliopistoon.

Joo tää tittelinkipeys on lähteny aivan hanskasta nuorilla naisilla.

Yliopistoon voi mennä vaikka 46 vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään järkeä? Houkuttaisi kuitenkin alanvaihto ja opiskeluun on motivaatiota. Ottaako 34 vuotiaana valmistunutta enää kukaan töihin. Se onkin toinen kysymys.

Miksi et työllistä itseäsi? Miksi AINA jonkun muun täytyy se tehdä?

Tuttava on opintovapaalla töistä ja yliopistossa, ikää 48 v.

Yliopisto ei ammattikoulu, eikä tutkinto tähtää työllistymiseen vaan akateemiseen sivistykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään järkeä? Houkuttaisi kuitenkin alanvaihto ja opiskeluun on motivaatiota. Ottaako 34 vuotiaana valmistunutta enää kukaan töihin. Se onkin toinen kysymys.

Miksi et työllistä itseäsi? Miksi AINA jonkun muun täytyy se tehdä?

Siinä oot kyllä oikeassa! Tätä en tullut edes ajatelleeksi

Mä itse aloitin yliopiston yli kolmekymppisenä. Ei tullut edes pieneen mieleen, että olisin ollut liian vanha. Yliopistoon kun ei ole ikärajaa. Meilläkin oli proseminaarissa yks n. 80-vuotias.

Työnhaussa sulla on kaksi vaihtoehtoa: a) olet vailla tutkintoa ja jo 34-vee ja b) sulla on tutkinto ja olet 34-vee.

Kumpikohan kiinnostaa työnantajaa enemmän.

Riippuu niin monesta asiasta. Jos menet lääkikseen, töitä löytyy varmasti ainakin jostain syrjäseudulta. Jos valmistut joksikin huuhaahumanistiksi, töitä on turha toivoa ilman suhteita mutta se ei johdu iästä vaan siitä, että työllistyminen on muillekin lottovoitto.

Mikä muuten taustasi on? Onhan silläkin väliä, oletko ahkerasti töitä tehnyt amk-jamppa vai komistaako CV:tä pelkkä amistutkinto ja pari pätkää kuntouttavassa työtoiminnassa.

Liian vanha et ole ainakaan. -kuin korkeintaan niiden mielestä, jotka eivät itse pysty juuri nyt syystä tai toisesta harkitsemaan opintojen aloittamsita. Sekä tietysti heidän mielestä, joiden mukaan elämä pitää elää vain tuetyssä järjestyksessä ja jotka ovat siten sitä mieltä,että ellei tiettyyn ikään mennessä ole tehnyt sitä tai tuota olisi ymmärrettävä, ettei siihen ole paluuta. Suora tie voi olla nopein mutta harvoin se kaikkein mielenkiintoisin.

Jos nyt järkeilee, niin mikäli ajattelisimme, että pääsisit nyt kuluvana vuonna 29 vuotiaana aloittamaan opintosi. Niin vaikka etenisit suunnilleen normivauhtia vaikka sitten n.n alan maisteiksi, eli noin 5-7 vuotta niin sinulla olisi tämän jälkeen enemmän ja vähemmän potenttiaalisia työvuosia maisterina, ainakin noin 30 vuotta. - Mahdollisesti jopa pidempään; jos siis me nuoremmat ikäluokat päästään koskaan varsinaisesti eläkkeelle. Joten tervetuloa opiskelemaan!    

Miksi ei ottaisi

Varsinkin sellaisissa opinnoissa, joihin on vaikeampi päästä, löytyy opiskelijoiden joukosta suhteellisesti keskiarvoa enemmän myös niitä vähän vanhempia opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin monesta asiasta. Jos menet lääkikseen, töitä löytyy varmasti ainakin jostain syrjäseudulta. Jos valmistut joksikin huuhaahumanistiksi, töitä on turha toivoa ilman suhteita mutta se ei johdu iästä vaan siitä, että työllistyminen on muillekin lottovoitto.

Mikä muuten taustasi on? Onhan silläkin väliä, oletko ahkerasti töitä tehnyt amk-jamppa vai komistaako CV:tä pelkkä amistutkinto ja pari pätkää kuntouttavassa työtoiminnassa.

Vain typerykset puhuvat "huuhaahumanisteista". Itse työllistyin "huuhaahumanistina" ja 54-vuotiaana paikkaan, jonne haki 80 ihmistä, suurin osa mua nuorempia. Ihan siksi, että mulla oli just se oikea "huuhaatutkinto" ja työkokemus. Että revipä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin monesta asiasta. Jos menet lääkikseen, töitä löytyy varmasti ainakin jostain syrjäseudulta. Jos valmistut joksikin huuhaahumanistiksi, töitä on turha toivoa ilman suhteita mutta se ei johdu iästä vaan siitä, että työllistyminen on muillekin lottovoitto.

Mikä muuten taustasi on? Onhan silläkin väliä, oletko ahkerasti töitä tehnyt amk-jamppa vai komistaako CV:tä pelkkä amistutkinto ja pari pätkää kuntouttavassa työtoiminnassa.

Uskon tai luulen kanssa, että tulevaisuudessa(kin) lääkäreillä tulee olemaan verraten hyvin töitä tarjola. Toisaalta se, millä alalla ja vastaavasti millä allalla töitä on heikommin tulevaisuudessa on yleisesti otaten hieman hankalampi vastattava. - Ei ole pitkä aika siitä, kun Nokia nimisen yrityksen piti kasvaa maasta taivaaseen ja yli ja työllistää jokainen insinööri, mutta kuinkas sitten kävikään. Tai kun ajattelee mitä on tapahtunut vaikka sadassa vuodessa maataloustuotannolle? Tai miten säännöllisen epäsäännöllisesti tapellaan ja kinataan siitä onko ammattikorkeakoulu ns. korkeakoulu ja siten yliopistotasoinen opiskelupaikka vai ei. Tai miten korkeakulu/ -yliopisto-opiskelupaikat pitäisi tulevaisuudessa jakaa ja kohdentaa...

Kiitos kaikille kommenteista. Ehkä tää pelkoni liittyy vähän siihenkin kun niin paljon on ollut puhetta siitä kuinka nykyään yleensä nuorimmat saa ne työpaikat, ja vähänkin vanhemmat jää sitten ilman paikkaa. Mutta niin kuin joku sanoi, ainahan voi työllistää itsensä ja noin 35-vuotiaana nyt luulisi vielä olevan vielä kilpailukykyinen työnhakutilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Ehkä tää pelkoni liittyy vähän siihenkin kun niin paljon on ollut puhetta siitä kuinka nykyään yleensä nuorimmat saa ne työpaikat, ja vähänkin vanhemmat jää sitten ilman paikkaa. Mutta niin kuin joku sanoi, ainahan voi työllistää itsensä ja noin 35-vuotiaana nyt luulisi vielä olevan vielä kilpailukykyinen työnhakutilanteissa.

Huippupesteihin sinulla ei ole asiaa nyt eikä tulevaisuudessa, koska kykysi eivät niihin riitä. Mutta ihan hyviä perusduuneja saat varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Ehkä tää pelkoni liittyy vähän siihenkin kun niin paljon on ollut puhetta siitä kuinka nykyään yleensä nuorimmat saa ne työpaikat, ja vähänkin vanhemmat jää sitten ilman paikkaa. Mutta niin kuin joku sanoi, ainahan voi työllistää itsensä ja noin 35-vuotiaana nyt luulisi vielä olevan vielä kilpailukykyinen työnhakutilanteissa.

Huippupesteihin sinulla ei ole asiaa nyt eikä tulevaisuudessa, koska kykysi eivät niihin riitä. Mutta ihan hyviä perusduuneja saat varmasti.

Vai niin. Voisitko vielä kertoa mistä johtuu ilmiö nimeltä akateeminen työttömyys? Tai työttömyys ylipäätään? Kun "hyviä perusuuneja" kerran riittää kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Ehkä tää pelkoni liittyy vähän siihenkin kun niin paljon on ollut puhetta siitä kuinka nykyään yleensä nuorimmat saa ne työpaikat, ja vähänkin vanhemmat jää sitten ilman paikkaa. Mutta niin kuin joku sanoi, ainahan voi työllistää itsensä ja noin 35-vuotiaana nyt luulisi vielä olevan vielä kilpailukykyinen työnhakutilanteissa.

Hanki mahdollisimman hyvin suunnittelu tutkinto ja opiskele vähintään maisteriksi. Älä valitse samoja, varmoja aineyhdistelmiä kuin monet muut vaan räätälöi itsellesi oma hyvin toimiva pakettisi. Ole kunninanhimoinen, äläkä tyydy vaan siihen että "kunhan se gradu menee läpi".

Nimittäin kun erikoistut tiettyyn alaan, olet sen asiantuntija, eikä siinä iällä ole merkitystä työllistymisessä vaan osaamisella.

Tämä juuri on loistavaa yliopisto-opinnoissa. Ja yliopiston mittakaavassa olet vielä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Ehkä tää pelkoni liittyy vähän siihenkin kun niin paljon on ollut puhetta siitä kuinka nykyään yleensä nuorimmat saa ne työpaikat, ja vähänkin vanhemmat jää sitten ilman paikkaa. Mutta niin kuin joku sanoi, ainahan voi työllistää itsensä ja noin 35-vuotiaana nyt luulisi vielä olevan vielä kilpailukykyinen työnhakutilanteissa.

Ihan sanosinko realistinen pelko. - Toisaalta mikä on vaihtoehto? - Koulutetumpana tyttömänä saattaa töiden saaminen olla kuitenkin "hieman" helpompaa kuin kouluttautumattomalla.

Toiseksi kuten sanottu tulevaisuudesta ken tietää tarkemmin, vaikenee asiasta.

Kolmanneksi on fiksua tajuta jo opintojen alkuvaiheessa se, että opiskeli mitä hyvänsä alaa korkeakoulussa / yliopistolla, niin se ei ole lupaus tai tae 110% varmasta työpaiaksta; ei ainakaan sellaisesta, josta saisi jotenkin erityisen hyvää ja erinomaista palkkaa.

Mutta neljänneksi opiskeluun osallistuminen ja suorittamien taas saattaa, ainakin tosinaan johtaa sellaisille poluille ja määränpäihin, joita opintoja aloittaessaan ei välttämättä tiennyt edes olevan olemassa, saati, että olisi osannut itsensä osaksi niistä jotain tai joitain.

Viidenneksi. On asioita joita voimme muuttaa ja tehdä jotain niiden olemassa ololle ja sitten niitä, mille emme voi juurikaan mitää, jos lainkaan. Harva noi kolmekymppinen saati vanhempi voi enää palata aikaan, joka oli edessä parikymmentä vuotta aiemmin, tai vaikka vain reilu kymmenisen vuotta aiemmin.

Kuudenneksi ikä on toisaalta vain numero. Osa kolmekymppisistä elää ja toimii hyvinkin "lapsellisesti" kun taas osa elää jo hyvinkin "aikuismaista" eloa parikymppisenä taustallaan ja historiassaan kokemuksia ja tapahtumia niin paljon, että kaikki ei ole nähnyt niin paljoa vielä 50 vuotiaanakaan.  

Tuossa iässä voit vielä mainiosti hakea. Minua ärsyttävät ne yli 60-vuotiaat yliopisto-opiskelijat, jotka vievät paikan nuoremmilta, joilla olisi työelämää jäljellä vaikka kuinka. Ei niistä oikeasti iäkkäistä ole mitään hyötyä siellä, nuorista on. Sinusta olisi myös. Rohkeasti vaan hakemaan!