Kertokaa jostain tavallisesta päivästänne tai hetkestänne 90-luvulla, joka nyt on teistä ihana ja nostalginen

Ylipäätään se fiilis, varsinkin kesälomilla. Olin 90-luvun alussa 11-vuotias. Kavereiden kanssa pyöräiltiin, uitiin, rymyttiin metsässä. Leikittiinkin vielä. Se vapaus kun kännyköitä ei ollut. Kavereita mentiin hakemaan ovelta. Oltiin toisille aidosti läsnä. Äiti paistoi lettuja ja koko perhe kokoontui yhdessä ulkopöytään syömään. Olen niin kiitollinen että elin lapsuuteni ja nuoruuteni ilman somea ja älypuhelimia. Ylipäänsä ympärillä ei ollut sellaista hälinää ja ei tarvinnut olla jatkuvasti tavoitettavissa. 

Juotiin lonkeroa Opelin takapenkillä ja joku oli kuskina. Kuunneltiin aina Kolmatta Naista.

M 43

Se, kun oltiin koko päivä kiipeilty puissa, uitu, pyöräilty ja kotiin palatessa illalla siellä odotti kulhollinen mansikoita ja lasi maitoa. Sen jälkeen siskon kanssa sänkyyn ja äiti luki meille "iltasadun" vielä 10-vuotiaana. Ei tietenkään mitään vauvojen kirjaa vaan esimerkiksi Tiina-kirjat olivat suosikkejamme.

Kaverin isosisko yläosattomissa hellepäivänä.

Olen syntynyt - 85, joten ysärillä olin lapsi ja muistotkin ovat lapsen.

Minulla oli lastenvahtina 18v lukiolainen yhtenä kesänä. Käytiin usein tämän kanssa uimassa hiekkakuopalla, punaisessa escortissa soi c-kasetilta mm. Dr Albanin Look ehostusta talking now ja it's my life. En tiedä miksi tämä nyt oli jotenkin erityisen nostalgista, mutta tulipahan mieleen.

Ihanasti muistissa myös laskettelureissut leville koko perheen kanssa. Oli muuten vähän erilainen paikka silloin nykyiseen verrattuna.

Elettiin alkukevättä, varmaan pääsiäisen jälkeistä aikaa. Olin juuri kävellyt koulusta kotiin. Äitini ja isosiskoni istuivat keittiön pöydän ääressä juomassa kahvia Pirkka-rommileivoskeksien kera ja selailemassa Elloksen ja Yves Rocherin kuvastoja, jotka olivat tulleet postissa. Minä ja siskoni saimme valita kuvastoista itsellemme parit vaatteet ja ihonhoitotuotteita. Siskoni käski minua valitsemaan ensin, etten matkisi häntä. Nuoremmista sisaruksistani toinen leikki kavereineen pihalla ja toinen heilui babysitterissä pöydän vieressä. Isämme oli kohta tulossa töistä. Perunat kiehuivat kattilassa. Keittiön avoimesta ikkunasta kuului kevätlintujen laulua.

:) Suurin piirtein tuollaisia hetkiä oli 90-luvulla monia.

Muistan ne monet hetket kun leikin isoveljen kanssa hiekkalaatikolla vaippapöksy-dinoilla. Jännityksellä odotimme että onko dino tyttö vai poika :)

http://1.bp.blogspot.com/-hB6SRVI388A/VBtP7AQnubI/AAAAAAAABV4/6LgDrSssR…

Näistä siis on kyse jos joku ei tiedä. Vaippa kasteltiin kylmällä vedellä jolloin se muuttui punertavaksi tai sinertäväksi.

Muistan kivat kesäpäivät, kun veljien kanssa pyöräiltiin 10 km helteessä jäätelöautolle (asuttiin perähikiällä)

Sitten pyöräiltiin takaisin kotiin ja syötiin paljon jäätelöä järven rannassa. Polkuveneellä mentiin järvelle monta kertaa, ja trampalla hypittiin.

7-vuotissynttärini aivan 90-luvun lopulla. Oli lämmin, aurinkoinen kesäilta ja istuimme perheen ja lähisuvun kanssa takapihallamme syömässä jäätelöä. Minulla oli alkamassa ensimmäinen luokka parin viikon päästä ja olinkin saanut lahjaksi punaisen koulurepun. Olin saanut lahjaksi myös mm. sinisen mielialasormuksen, ja muistan, että tutkin sitä istuessani tuossa.

Se oli ihanaa aikaa, niin huoletonta :)

Jäänyt mieleen kesäpäivä, kun istuimme erään kaveripojan kanssa tien varrella odottamassa jäätelöautoa ja juttelimme siitä, että voisimme mennä naimisiin isoina. Hän oli 7-vuotias ja minä 6. Sitten jossain välissä kiipesimme pihamme vajan katolle ja rallatimme siellä jotain Läkerolin mainosbiisiä. Nykyisin emme ole enää tekemisissä, mutta moikkaillaan edelleen jos satutaan näkemään jossain.

90-luuvn alussa käytiin lähipankin konttorissa tiskillä tarkastamassa paljonko tilillä on rahaa ja sitten maksettin vuokra ja sähkölasku.

Muistan jonkin aurinkoisen kevättalven iltapäivän, kun tulin koulusta kotiin. Olin viidennellä luokalla. Kuuntelin radiosta Alivaltiosihteeriä ja kirjoitin kirjeen ulkomaalaiselle kirjekaverille. Tämä oli vuonna 1992.

Minulle nostalgista on, että oli eksymismahdollisuus kävelyillä! Yläasteikäisenä 90-luvulla tykkäsin tehdä pitkiä kävelyretkiä kotikaupungissamme eri lähiöissä. Minulla ei ole ollenkaan hyvä suuntavaisto, joten eksyin usein. Monesti vasta tuntien kävelemisen jälkeen illansuussa löysin takaisin tutuille reiteille ja kotiin. Nykyään en enää eksy ikinä, kun on aina kännykkä ja google maps mukana. Toisaalta se on helpotus, mutta toisaalta vähän kaipaan noita tuntemattomilla kulmilla vaeltelun fiiliksiä :)

Kyläkauppoja oli vielä muutamia. Niissä piipahdettiin matkalla sukulaisten luo. 

Kirjekaveri valittiin EF:n kautta, se hakemuslomake oli vaaleanpunainen.

Ostin kioskilta salmiakki-irttareita neljällä markalla ja uusimman Suosikin. 

Oli jännää kuunnella Offspringiä kaverin isoveljen cd-soittimelta.

Jurassic Parkin erikoistehosteet oli aika huimat!

Videovuokraamoissa ja elokuvateattereissa tuoksui minusta ihanalle. 

Muistan, kun isä oli töistä tullessaan hakenut R-kioskilta matkaoppaita, ja valittiin ensimmäinen ulkomaanmatkani Aurinkomatkoilta. Mentiin Kosin saarelle Kreikkaan. Lentokoneessa sai takaosassa polttaa vielä tupakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun ei ollut niitä, joiden ihonväriä ei saa mainita. Kyllä oli mukavan rauhallinen ja turvallinen ympäristö elää lapsena. Myös someton lapsuus oli hienoa kokea.

-M 33

Mulla oli kyllä ala-asteella erilaista etnistä taustaa oleva luokkakaveri. Häntä ja sisartaan kiusattiin kovasti, olivat ainoat sen näköiset silloin. Olen syntynyt 70-luvun lopulla.

Muutettiin 90-luvulla sellaiseen noppataloon (kantti kertaa kantti), jossa oli takka. Söin suurinpiirtein puoli vuotta takkamakkaraa ilta-, aamu-, yö ja ihan mihin vuorokauden aikaan vaan palaksi.

Talossa oli iso ullakko, jossa kakarat pelasi sählyä. Muistiin on jäänyt myös, että tein simaa kesälläkin ja naapuruston lapset oleilivat meillä usein. Senkin muistan, että sohvalla kirjaa lukiessani kuoleman kello nakutti seinän sisällä. Aika pian muutettiinkin siitä pois. Ihana talo kuitenkin oli, mutta sairaan isoja huonehämähäkkejä!

Raitsikoissa leimattiin lippu sillä naksutuslaitteella.

Karkkeja ostettiin lähikiskalta: "merkkareita 1 markalla, vaahtiksia 2 markalla, numero nelosta 50 sentillä ja markka viidelläkymmenellä sentillä lakunaamoja!"

Käveltiin pari kilometriä rippikouluun ja takaisin, ei ollut varaa ostaa bussikertalippua. Se matka tuntui jotenkin pitkältä silloin. Eräällä noista matkoista kaverini lauloivat Beatlesin kappaletta, jota en ollut koskaan silloin vielä kuullut. Halusin itselleni sen kappaleen ja sain äänittää sen kaverini äidin vinyyliltä kasetille. Lauloimme myöhemminkin Beatlesia kolmiäänisesti. Tuosta muistosta tulee mieleen rakkaus musiikkiin, huolettomuus ja tietysti ne silloiset parhaat ystävät.

Myöhemmin ysärillä vedostelin paljon valokuvia pimiössä ja kuuntelin samalla joko KissFM:ää tai Energyä (se ei ollut silloin vielä NRJ). Pimiössä oleilu oli pitkästyttävää ja siinä kului monia tunteja, kun kehitti filmin ja vedosti kuvia. Nykyään tuollaiseen ei ole aikaa, eikä laiteta aikaa, kaipaan kuitenkin tuollaista hidasta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun oltiin koko päivä kiipeilty puissa, uitu, pyöräilty ja kotiin palatessa illalla siellä odotti kulhollinen mansikoita ja lasi maitoa. Sen jälkeen siskon kanssa sänkyyn ja äiti luki meille "iltasadun" vielä 10-vuotiaana. Ei tietenkään mitään vauvojen kirjaa vaan esimerkiksi Tiina-kirjat olivat suosikkejamme.

Vahinko alapeukku!