Poikani oli lyönyt tyttöystäväänsä

Vierailija kirjoitti:

T

Poika asuu omillaan tämän tytön kanssa. Ja tyttö pyysi olemaan kertomatta. Mitä ihmettä voin tehdä?

Onko tämä nyt joku lapsuuden patouma? Erosin pojan väkivaltaisesta isästä pojan ollessa 5. Voiko muistaa siitä jotain?

Tottakai voi muistaa, minä muistan asioita joita on tapahtunut kun olen ollut parivuotias. Eikä kyse ole valemuistoista, minulle ei ole kerrottu missä olin pikkuveljen ristiäisissä vaan muistan itse piiloutuneeni pöydän alle. 

Tyttö pyysi olemaan kertomatta kenelle? Pojallesi? Että hän on kertonut sinulle? Mitäkö voit tehdä? Sinuna minä puuttuisin asiaan heti. Siis heti. Lyömistä ei saa hyväksyä. Ei aina mutta usein sitä seuraa toinen, mikäli lyöjä ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää. Selvitä mitä tapahtui ennen lyömistä.

Kuulostat todella hyvältä äidiltä. Hienoa että jätit miehesi aikoinaan, olet joka tapauksessa parantanut sillä tavalla pojan tilannetta huomattavasti. Olet varmasti tehnyt hyvää työtä pojan kasvatuksessa eikä tämä ole sinun syysi. Tärkeintä on nyt puhua väkivallasta suoraan ja hakea ja saada apua. Ottakaa yhteyttä paikkakunnalle turvakotiin. Sieltä osataan kertoa, mistä pojalle voisi saada apua. Netistäkin löytyy tietoa hyvin. Tee selväksi pojalle, että väkivalta ei missään nimessä ole hyväksyttävää, mutta osoita hänelle kuitenkin rakkautta ja ymmärrystä. Pojan tilanteessa on vielä paljon tehtävissä. Nykyään väkivallan tekijää pystytään kyllä auttamaan, jos hän itse sitä haluaa.

Voimia <3

se on nähty kirjoitti:

Oliko tyttöystävä vttuillut hänelle kännissä, siis molemmat olleet kännissä? Viina ja vttuilu ei sovi hyvin yhteen.

Mikään vittuilu tai kännäys eivät oikeuta lyömiseen.

Kannattaa ottaa toisen omistaminen, ihmisen kunnioittaminen ja koskemattomuus pojan kanssa puheeksi. Jos poikasi ei tätä asiaa käsittele tuo tulee jatkumaan myöhemminkin ja uusien kumppanien kanssa.

M

Muistan kun mieheni alkuaikoina läpsi ja tukisti mustasukkaisena. Kun kerroin anopille, toivoin että hän haukkuisi miehen pystyyn.

Noh, anoppi ei alkuun uskonut minua, siskoni joitui asiat todistamaan. Käski meidän itse selvittää asiamme.

En enää ole väleissä anopin kanssa. Mies ei enää lyö, mutta en unohda.😞

Vierailija kirjoitti:

Tässä ohje kaikille naisille: pelasta lapsesi väkivaltaisesta suhteesta!

Tuo on tyhmästi sanottu, koska naiset harjoittavat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuin miehet. Jos henkinen väkivalta otetaan huomioon, niin naiset harjoittavat sitä todella paljon enemmän kuin miehet.

Toisaalta naiset taas harjoittavat perheväkivaltaa enemmän kuin miehet ja äärimmäisyyksiin kun mennään, niin naiset tappavat omia lapsiaan lähes yksinomaan.

Minä antaisin kaikille miehille ohjeen: Selvitä ajoissa, onko naisella itsellään tai naisen vanhemmilla/suvussa, erityisesti äidillä taipumuksia väkivaltaan ja jos on, juokse lujaa.

Eikös ennenvanhaankin naiset tappaneet vastasyntyneitä sikiöitään ja usein myös ennen syntymää. Se selittäisi sen, miksi nykyäänkin useimmat naiset ovat niin sekopäisiä ja aggressiivisia. Eli väkivalta on siis periytynyt. 

Älä petä luottamusta. Rohkaise tyttöä ottamaan asia esiin, kun olette kaikki yhdessä koolla.

Vierailija kirjoitti:

se on nähty kirjoitti:

Oliko tyttöystävä vttuillut hänelle kännissä, siis molemmat olleet kännissä? Viina ja vttuilu ei sovi hyvin yhteen.

Mikään vittuilu tai kännäys eivät oikeuta lyömiseen.

En ole tuo kommentoija, mutta sinulla on nähtävästi puutteita lukutaidossa.

Kukaan ei ole puhunut, että lyöminen olisi oikeutettua, vaan jos alkoholi on mukana ja nainen pahasuisempana aukoo tarpeeksi kauan suutaan, voi toisella pettää kontrolli ja johtaa fyysiseen väkivaltaan. Kummankin osapuolen pitää pyrkiä pois väkivallasta. Toisen henkisestä ja toisen fyysisestä. Jostain syystä naisten henkistä ja fyysistäväkivaltaa aina vähätellään ja aina syypäänä kumpankin pidetään miestä ja tämän käyttäytymistä. Aika jännä.

Yli kolmannes naisista kokee parisuhdeväkivaltaa-- se on Suomessa kansantauti; ja monet väkivaltaisista ihmisistä on muuten todella mukavia mutta eivät pysty kontrolloimaan väkivaltaansa tai vihaansa. Tulee nimenomaan esille läheisimmissä suhteissa. 

Mukana on aina valtakuvio; tässä selvästi mukava ja aika heikko tyttö, jota poikasi on helppo terrorisoida ollessaan tarpeeksi vihainen. 

En näe miksi tyttö valehtelisi, joten uskoisin häntä kyllä.  Ihan sama minkälainen lyönti tai lyönti ollenkaan, tyttö kertoo väkivallasta ja pelkää sitä, joten se on väkivaltaa. En silti myöskään usko, että poikasi on jotenkin kauhea hirviö; vaan nuori mies, joka ei osaa kontrolloida vihaansa ja jolta selkeästi puuttuu keinoja ratkaista erimielisyyksiä. Kun keinoja ei ole, väkivalta on usein se viimeinen ratkaisu. 

Äkkipikaisuus on luonteenpiirre mutta väkivalta ei ole; se ei myöskään geeneissä periydy mutta käyttäytymismallit toki sosiaalisesti periytyvät--- eli kun on kotona nähnyt, että näin voi toimia niin sitten toimii.  Perheväkivaltaa on monessa polvessa. 

Olettaisin, että poikasi on syvästi järkyttynyt ja huolestunut omasta käytöksestään, ja nyt olisikin hyvä aika saada hänet lähtemään hakemaan apua, ettei väkivallan kierre jatku. Tärkeää olisi saada hänet Jussi-työhön tai esim. nettiturvakodin pariin. Samoin tuo tyttöystävä tarvitsee tukea, koska usein väkivaltaisuus saa tilaa parisuhdedynamiikasta---eli kilttejä ja joustavia kohdellaan huonommin kuin rajansa tuntevia. Homma voi myös lähteä aika lailla pahenemaan jos tuo tyttö ei osaa laittaa kunnon rajoja vaan uskoo esim. anteeksipyyntöjä. Anteeksipyynnöt ovat kivoja mutta ilman toimintaa (siis esim. väkivaltaa ehkäisevää Jussi-työtä) ei asia kyllä muutu. 

Tässä tilanteessa 1) soittaisin nettiturvakotiin ja selvittäisin minkälaisia vaihtoehtoja on pojallesi 2) juttelisin poikasi kanssa väkivaltakierteestä, ja siitä kuinka näit miten arkana tyttöystävä oli, ja kuinka pelkäät, että tuo kierre jatkuu. Toivottavasti tässä vaiheessa poikasi avautuu, ja haluaa itse muuttua. 

Jos poikasi jatkaa väkivaltaista käyttäytymistään tuhoaa hän läheiset suhteensa ja oikeastaan itsensä; joka tapauksessa hän tuhoaa oman mahdollisuuden onnelliseen elämään. Puuttumalla tähän nyt, voit tukea häntä väkivallattoman elämän saavuttamisessa. Älä kerro tytöstä, äläkä syyllistä vaan sano, että haluat hänelle onnellisen elämän ja pelkäät, että menneisyyden haamut ja mallit kodista tulevat uusiutumaan. 

Äläkä nyt vaan kiellä tai minimoi. Pitää ottaa härkää sarvista. Jos kiellät ja minimoit, niin tilanne vaan pahenee. Jos poika hankkii apua, kehu vastuunotosta ja varmista, että voitte puhua tästä(kin) avoimesti. 

Vierailija kirjoitti:

Tyttö ansaitsisi paremman poikaystävän. Toivottavasti osaa jättää ajoissa. 

Näin juuri.

Aika harvalla se lyöminen jää yhteen kertaan. En koettaisi onneani tässä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

se on nähty kirjoitti:

Oliko tyttöystävä vttuillut hänelle kännissä, siis molemmat olleet kännissä? Viina ja vttuilu ei sovi hyvin yhteen.

Mikään vittuilu tai kännäys eivät oikeuta lyömiseen.

Oletko pasifisti myös koulukiusaamisessa.

Poika on hyvällä tiellä.

Väkivaltaviihde saattaa olla yksi vaikutin poikasi käytökseen. Kaikki viihde vaikuttaa käyttäytymismalleihimme halusimme tai emme. Oppiminen on suurelta osin apinointia, varsinkin nuorella kehittyvällä iällä.

Vierailija kirjoitti:

Yli kolmannes naisista kokee parisuhdeväkivaltaa-- se on Suomessa kansantauti; ja monet väkivaltaisista ihmisistä on muuten todella mukavia mutta eivät pysty kontrolloimaan väkivaltaansa tai vihaansa. Tulee nimenomaan esille läheisimmissä suhteissa. 

Mukana on aina valtakuvio; tässä selvästi mukava ja aika heikko tyttö, jota poikasi on helppo terrorisoida ollessaan tarpeeksi vihainen. 

En näe miksi tyttö valehtelisi, joten uskoisin häntä kyllä.  Ihan sama minkälainen lyönti tai lyönti ollenkaan, tyttö kertoo väkivallasta ja pelkää sitä, joten se on väkivaltaa. En silti myöskään usko, että poikasi on jotenkin kauhea hirviö; vaan nuori mies, joka ei osaa kontrolloida vihaansa ja jolta selkeästi puuttuu keinoja ratkaista erimielisyyksiä. Kun keinoja ei ole, väkivalta on usein se viimeinen ratkaisu. 

Äkkipikaisuus on luonteenpiirre mutta väkivalta ei ole; se ei myöskään geeneissä periydy mutta käyttäytymismallit toki sosiaalisesti periytyvät--- eli kun on kotona nähnyt, että näin voi toimia niin sitten toimii.  Perheväkivaltaa on monessa polvessa. 

Olettaisin, että poikasi on syvästi järkyttynyt ja huolestunut omasta käytöksestään, ja nyt olisikin hyvä aika saada hänet lähtemään hakemaan apua, ettei väkivallan kierre jatku. Tärkeää olisi saada hänet Jussi-työhön tai esim. nettiturvakodin pariin. Samoin tuo tyttöystävä tarvitsee tukea, koska usein väkivaltaisuus saa tilaa parisuhdedynamiikasta---eli kilttejä ja joustavia kohdellaan huonommin kuin rajansa tuntevia. Homma voi myös lähteä aika lailla pahenemaan jos tuo tyttö ei osaa laittaa kunnon rajoja vaan uskoo esim. anteeksipyyntöjä. Anteeksipyynnöt ovat kivoja mutta ilman toimintaa (siis esim. väkivaltaa ehkäisevää Jussi-työtä) ei asia kyllä muutu. 

Tässä tilanteessa 1) soittaisin nettiturvakotiin ja selvittäisin minkälaisia vaihtoehtoja on pojallesi 2) juttelisin poikasi kanssa väkivaltakierteestä, ja siitä kuinka näit miten arkana tyttöystävä oli, ja kuinka pelkäät, että tuo kierre jatkuu. Toivottavasti tässä vaiheessa poikasi avautuu, ja haluaa itse muuttua. 

Jos poikasi jatkaa väkivaltaista käyttäytymistään tuhoaa hän läheiset suhteensa ja oikeastaan itsensä; joka tapauksessa hän tuhoaa oman mahdollisuuden onnelliseen elämään. Puuttumalla tähän nyt, voit tukea häntä väkivallattoman elämän saavuttamisessa. Älä kerro tytöstä, äläkä syyllistä vaan sano, että haluat hänelle onnellisen elämän ja pelkäät, että menneisyyden haamut ja mallit kodista tulevat uusiutumaan. 

Äläkä nyt vaan kiellä tai minimoi. Pitää ottaa härkää sarvista. Jos kiellät ja minimoit, niin tilanne vaan pahenee. Jos poika hankkii apua, kehu vastuunotosta ja varmista, että voitte puhua tästä(kin) avoimesti. 

Käytännössä siis jokainen kiltti ja mukava mies voi olla potentiaalinen perheväkivallan uhri.

Ei se välttämättä niin vaadi varsinaista väkivallan esimerkkiä lapsuudesta tai nuoruudesta. Väkivaltainen käyttäytyminen voi kehittyä myös ihan ihmisessä itsessään. Yleensä se on naamio häpeälle ja omalle epävarmuudelle, joka on helpompi pukea aggressioon kuin itkeä pois. Jostakin käsittelemättömättömästä asiasta ja tunnepatoumasta kuitenkin on kyse, mutta ei läheskään aina siitä, että ihminen muistaisi isän lyöneen äitiä ja toistaisi näkemäänsä. Ihminen on eläin ja eläimellä on aggressiivisia impulsseja, jotka toiset meistä hallitsevat paremmin kuin toiset.

Tuolle tyttöystävälle sanoisin sinunakin, epäilinpä tytön kertoman aitoutta tai en, että pitää arvostaa itseään sen verran, ettei jää suhteeseen väkivaltaisen ihmisen kanssa.

Tässä on nut loistava esierkki, miksi niistä väkivaltaisista puolisoista tulisi erota nopeasti, jos perheessä on lapsia.

Älä nyt ainakaan hyssyttele tilannetta. Otat asian esiin poikasi kanssa ja kerrot, että ero tulee jos jatkaa tuota menoa. Terapia olisi pojalle parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vannotti olemaan kertomatta, niin enhän voi kertoa. Haluaisin kyllä kuulla pojan version.

On kyllä varmasti väkivaltaviihdettä katsonut, kuten valtaosa nuorista. En silti halusisi hänestä uskoa.. opiskelee ihan hyvässä koulussa ja on luonteeltaan perusystävällinen.

Tässä tilanne oli tytön mukaan liittynyt mustasukkaisuuteen. Jotenkin surullista, että pojan isällä oli aivan valtava omistushalu ja sairaalloinen mustasukkaisuus minusta. Voiko sellainen olla periytyvää?

Ap

Ei ole ehkä periintyvää, mutta poikasi on saanut mallin isältään, jos hän on ollut sinulle väkivaltainen ja mustasukkainen

Isien pahat teot siirtyvät sukupolvelta toiselle, jopa useampaan sukupolveen, ellei ole ymmärrystä katkaista sitä. Ja vaikka poikasi ei olisi nähnyt isäänsä väkivallan hetkellä, se siirtyy asenteissa ja puheissa. Lapsiahan ottaa mallin vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Sinun pitäisi nyt nostaa kissa pöydälle ja katkaista kierre, ettei se jatkuisi edelleen.

Sinuna sopisin tytön kanssa ensikisi asiasta ja sen jälkeen puhuisin pojan kanssa ja pyytäisin hakemaan ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Ei se välttämättä niin vaadi varsinaista väkivallan esimerkkiä lapsuudesta tai nuoruudesta. Väkivaltainen käyttäytyminen voi kehittyä myös ihan ihmisessä itsessään. Yleensä se on naamio häpeälle ja omalle epävarmuudelle, joka on helpompi pukea aggressioon kuin itkeä pois. Jostakin käsittelemättömättömästä asiasta ja tunnepatoumasta kuitenkin on kyse, mutta ei läheskään aina siitä, että ihminen muistaisi isän lyöneen äitiä ja toistaisi näkemäänsä. Ihminen on eläin ja eläimellä on aggressiivisia impulsseja, jotka toiset meistä hallitsevat paremmin kuin toiset.

Tuolle tyttöystävälle sanoisin sinunakin, epäilinpä tytön kertoman aitoutta tai en, että pitää arvostaa itseään sen verran, ettei jää suhteeseen väkivaltaisen ihmisen kanssa.

Ei toki. Käyttäytyminen on perimän ja ympäristön summa, genotyyppi ja fenotyyppi. Mallit, esimerkit ja ihanteet ympäristön tekijöinä. Miehen malliin kuuluu edelleenkin ettei itkeä saa, mutta lyönti puhutaan tuuleen hokemalla pojat on poikia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pojan kanssa todella läheinen suhde. Halailtiin paljon. Jo pienenä hän meni kaiken edelle. Pojan takia jätin hänen isän. Muistan edelleen kuinka pieni poikani silitti minua kun itkin, ja siinä oli jotain niin väärää ja kuvottavaa, että sain voimaa erota.

Outoa kuvitella hänet koko rooliin, kun on aiemmin vain auttanut tyttöjä. Vastannut itkevien kaverityttöjen puheluihin ja tuonut humalaisia tyttökavereita meille, pitänyt hiuksista kun oksentavat ym. Ollut tytöille kuskina ym.

Ap

Moni lähisuhdeväkivaltaan taipuvainen on todella kohtelias, hyvä kuuntelija, aina tarjoamassa apua kaikille, ei hermostu mistään, sydän täyttä kultaa - kaikille muille, paitsi sille lähimmälle ihmiselle. Omaan kumppaniin purkautuu sitten kaikki ihmisen paha olo, ja eihän sitä kukaan usko.

Onko poikasi ainoa lapsesi? En nyt halua alkaa kyökkipsykologiksi sen enempää, mutta jos lapsi on aina tottunut saamaan kaiken huomion ja menemään kaiken edelle, voi aikuistuminen olla rankkaa. Vaikkapa juuri siinä parisuhteessa joutuu (toivottavasti) huomaamaan, ettei kumppani käyttäydykään kuin äiti sietäen häneltä mitä vain ja että kumppanilla on muutakin elämää.

En tiedä yhtään tapausta, jossa väkivalta olisi jäänyt yhteen kertaan. Ainoa oikea ratkaisu on erota väkivaltaisesta puolisosta.