Lue keskustelun säännöt.
Poikani oli lyönyt tyttöystäväänsä
17.03.2018 |
Tyttöystävä on herttainen, nätti, ujo ja hauska. Minulle tämän kertoi. Hänen lapsuus on ollut surkea..
Poikani ei ole ikinä, ainakaan tietääkseni ollut väkivaltainen, joskus koulussa jotain poikien välistä.
Poika asuu omillaan tämän tytön kanssa. Ja tyttö pyysi olemaan kertomatta. Mitä ihmettä voin tehdä?
Onko tämä nyt joku lapsuuden patouma? Erosin pojan väkivaltaisesta isästä pojan ollessa 5. Voiko muistaa siitä jotain?
Kommentit (87)
Mitä karmivampi poika sitä mukavampi anoppi...
(Sama toisinpäin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyttö hyötyy sulle kertomisesta?
Pyysitkö nähdä esim kännykkäkuvan mustasta silmästä?
Kerro sielle, että jatkossa terveyskeskukseen heti, ja kuvat
Syytettä ei tarvi nostaa..seur kerran kun julli käy päälle, tyttö sanoo et kaikista pahoinpitelyistä todisteet terveysasemalla, haluukko linnaan?
Jos ei oo SEINÄHULLU, lyöminen loppuu
Ei Suomessa joudu linnaan jos ei luita murru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyttö hyötyy sulle kertomisesta?
Pyysitkö nähdä esim kännykkäkuvan mustasta silmästä?
Kerro sielle, että jatkossa terveyskeskukseen heti, ja kuvat
Syytettä ei tarvi nostaa..seur kerran kun julli käy päälle, tyttö sanoo et kaikista pahoinpitelyistä todisteet terveysasemalla, haluukko linnaan?
Jos ei oo SEINÄHULLU, lyöminen loppuu
Ei Suomessa joudu linnaan jos ei luita murru.
ja tiedät tämän koska..?
Osaan lukea. Vähän väliä joku saa olemattoman tuomion vakavasta rikoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyttö hyötyy sulle kertomisesta?
Pyysitkö nähdä esim kännykkäkuvan mustasta silmästä?
Kerro sielle, että jatkossa terveyskeskukseen heti, ja kuvat
Syytettä ei tarvi nostaa..seur kerran kun julli käy päälle, tyttö sanoo et kaikista pahoinpitelyistä todisteet terveysasemalla, haluukko linnaan?
Jos ei oo SEINÄHULLU, lyöminen loppuu
Ei Suomessa joudu linnaan jos ei luita murru.
Ei joudu vaikka murtuisi. Surkea maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme väistelyä, tietenkin äidin pitää heti ottaa tytön kielloista huolimatta poikansa puhutteluun! Eivät asiat murehtimalla ja hautaamalla ratkea. Ja ilmoittaa pojalle sekin, että tästä ei sitten mitään kostoa tytölle anneta, loppuu viikkorahat ja muut palvelukset - tai muuten saa muuttaa muualle.
Näissä olisi kivaa tietää kuinka monta kertaa tyttö on lyönyt poikaa.
Minä olen kahdesti lyönyt naista. Kummallakin kertaa tuo oli ensin potkaissut minua munille. Silloinkin löin pakaraan jottei oikeasti loukkaisi.
Minua on naiset lyöneet satoja kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä olisi kivaa tietää kuinka monta kertaa tyttö on lyönyt poikaa.
Minä olen kahdesti lyönyt naista. Kummallakin kertaa tuo oli ensin potkaissut minua munille. Silloinkin löin pakaraan jottei oikeasti loukkaisi.
Minua on naiset lyöneet satoja kertoja.
Mikä sussa on vikana, että tarvii 100 kertoja hakata?
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta murehdi aapeli. heität vain turvakodin avaimet tyttöselle ja kruisailet meneen. Kyllä luontoäiti miehen lyömään ajaa.
Fem- logiikkaa: miestä lyödään, vika miehessä - naista lyödään, vika miehessä
:D
Itsekkyydellä ei ole rajoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvo poikasi tyttöystävää eroamaan pojastasi. Anna tulevalle ex-tyttöystävälle tukea ja apua.
Ja mitä poikaasi tulee, hän on ollut aikaisemminkin väkivaltainen. "Joskus jotain poikien välistä" on väkivaltaa siinä missä muukin väkivalta. Menoon olisi pitänyt puuttua jo tuolloin, mutta mennyt on mennyttä ja sinä voit puuttua poikasi väkivaltaisuuteen nyt.
"Ihana ja ujo, kiltti" tyttö kertoo anopilleen ja kieltää kertomasta kellekään...
Manipuloi siis. Ja mamma uskoo kyselemättä lainkaan todisteiden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikanne on kuluttanut liian paljon väkivaltavihdettä.
GTA.n vika taas tämäkin prkleen Rockstar!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun mieheni alkuaikoina läpsi ja tukisti mustasukkaisena. Kun kerroin anopille, toivoin että hän haukkuisi miehen pystyyn.
Noh, anoppi ei alkuun uskonut minua, siskoni joitui asiat todistamaan. Käski meidän itse selvittää asiamme.
En enää ole väleissä anopin kanssa. Mies ei enää lyö, mutta en unohda.😞
En hyväksy väkivaltaa missään muodossa, mutta pitää kyllä sanoa, että ihmettelen kyllä sinunkin toimintaasi. Minusta kumppanin äiti on viimeinen ihminen maailmassa josta haetaan parisuhdekriisissä liittolaista kumppania vastaan. Oli kerrassaan törkeää anoppiasi kohtaan asettaa hänet tuollaiseen asemaan. Lähes yhtä törkeää kuin noh, vaikkapa se lyöminen. Ei tuollaista vaan kertakaikkiaan tehdä.
Oma poikani jos olisi tehnyt jotain vastaavaa, puhuisin tytön vanhemmille pyytäisin häpeästä anteeksi ja poikani muös. Sitten kotona poika saisi torut siitä.
Mun vanhemmat riiteli rajusti. Toki isä oli fyysisesti vahvempi ja sai enemmän vahinkoa aikaan, mutta äiti kyllä tappeli ihan täysillä mukana. Meitä lapsia kuritettiin eli minkäänlaista fyysisen koskemattomuuden mallia en kotoa saanut. Yksi ekoista poikakavereista pahoinpiteli kännissä ja minusta tuli itsestänikin läpsijä, kun suutuin.
Nykyisen miehen kanssa alkuaikoina oli todella paljon repiviä riitoja, jolloin itsehillintäni katosi ja kun sanat loppui löin ja läiskin. Jossain vaiheessa miehellä tuli mitta täyteen ja hän sanoi, että jos ei se lopu, suhde loppuu. Oli pakko miettiä omaa käytöstä. Tajusin, että vaikka kotonani on painittu, kuin villipedot minun ei ole pakko toteuttaa samaa mallia omassa suhteessani. Muutama vuosi myöhemmin käytiin parisuhdeterapeutilla opettelemassa riitelemään rakentavammin ja siellä tuli puheeksi, että joskus aiemmin olen lyönyt. Sain terapeutilta kunnon ripityksen, mikä oli todella noloa, mutta ihan oikein. Nyt ollaan oltu monta vuotta yhdessä ilman fyysistä kahnaamista, vaikka riitoja on edelleen. Olen kiitollinen miehelleni, että hän pisti sille stopin, mutta pystyi myös antamaan anteeksi lyömiseni.
Ottaisin asian tytön kanssa uudelleen puheeksi ja kertoisin, että koet tärkeäksi puhua asiasta pojan kanssa. Pojallesi täytyy tehdä selväksi, että fyysinen koskemattomuus on ehdoton raja jota ei saa ylittää. En usko, että jos kerran lyö, niin aina lyö. Uskon kuitenkin, että teko on tuomittava ja siihen on puututtava. Mitä aiemmin, sen parempi. Puhuisin pojan kanssa tunteiden ja etenkin vihan hallinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vannotti olemaan kertomatta, niin enhän voi kertoa. Haluaisin kyllä kuulla pojan version.
On kyllä varmasti väkivaltaviihdettä katsonut, kuten valtaosa nuorista. En silti halusisi hänestä uskoa.. opiskelee ihan hyvässä koulussa ja on luonteeltaan perusystävällinen.
Tässä tilanne oli tytön mukaan liittynyt mustasukkaisuuteen. Jotenkin surullista, että pojan isällä oli aivan valtava omistushalu ja sairaalloinen mustasukkaisuus minusta. Voiko sellainen olla periytyvää?
Ap
Parisuhteessa lyöminen ei liity milään tavalla viihteeseen jota katsoo, ja jos muistelet pojan isää niin mistä hänen käytöksensä sai kipinää? Nuo piirteet ovat periytyviä. Jos pojalta kysyt niin hän todennäköisesti kertoo sen version mikä värittää mustan valkoiseksi ja valkoisen harmaaksi hyvin nopeasti. Äitinä puuttuisin välittömästi, koska haluaisin tietää mitä tein niin väärin että poika lyö ja olisin tukena tytölle. Sitä hän tarvitsee omistushaluisen ja mustasukkaisen puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun mieheni alkuaikoina läpsi ja tukisti mustasukkaisena. Kun kerroin anopille, toivoin että hän haukkuisi miehen pystyyn.
Noh, anoppi ei alkuun uskonut minua, siskoni joitui asiat todistamaan. Käski meidän itse selvittää asiamme.
En enää ole väleissä anopin kanssa. Mies ei enää lyö, mutta en unohda.😞
En hyväksy väkivaltaa missään muodossa, mutta pitää kyllä sanoa, että ihmettelen kyllä sinunkin toimintaasi. Minusta kumppanin äiti on viimeinen ihminen maailmassa josta haetaan parisuhdekriisissä liittolaista kumppania vastaan. Oli kerrassaan törkeää anoppiasi kohtaan asettaa hänet tuollaiseen asemaan. Lähes yhtä törkeää kuin noh, vaikkapa se lyöminen. Ei tuollaista vaan kertakaikkiaan tehdä.
Jaha, kymmenen alapeukkua. Jo on ihme porukkaa, jos teistä on oikeasti täysjärkisen aikuisen käytöstä juosta kantelemaan kumppanin äidille. Ja ei, tämä ei ole mitään väkivallan hyväksymistä. Minä ymmärrän radikaalitkin reaktiot rikosilmoituksesta avioeroon, mutta en ymmärrä että aikuinen ihminen sotkee kumppanin vanhemmat asiaan ja vielä kehtaa kiukutella kun ei saanutkaan toivomaansa reaktiota aikaiseksi. Tuo on pikkulasten tapa käsitellä konflikteja, ei aikuisten.
seuraa tilannetta. Anna mahdollisuus. Siinä vaiheessa mene PELASTAMAAN jos meinaa henki lähteä. eli meno menee oikeasti hulluksi. Eli jos tulee vielä kerran isku....
Olimme n. 19 v. kun silloinen poikaystäväni kävi minuun humalassa käsiksi. Meidän kohdalla "kaikki" sai tietää siitä. Hänen vanhempansa ottivat jyrkän kannan siihen, että tuomitsevat tällaisen käytöksen ja ymmärsivät hyvin, jos haluan erota. Suhteemme oli katkolla jonkin aikaa. Myös ystäväpiiri tuki molempia. Poikaystävä meni terapiaan, vanhemmat maksoivat. Suhde kesti vielä kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen ja minkäänlaista väkivallanuhkaa ei ollut läsnä. Eikä hän ole käyttäytynyt väkivaltaisesti sen jälkeisissä suhteissa.
Omakohtaisella kokemuksella suosittelen mahdollisimman avointa linjaa. Luulen, että jos meillä tilanne olisi jäänyt selvittämättä kunnolla tai hyssytelty, niin suhde olisi voinut edetä ihan eri suuntaan. Varmasti ensimmäisen kerran läpikäynti vaikuttaa tuleeko käyttäytymisestä suhteeseen pysyvä malli.