Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuminen parisuhteessa
17.03.2018 |
Kuinka tavallista on parisuhteessa ihastua muihin ihmisiin? Olen ollut mieheni kanssa kohta 10 vuotta yhdessä, kaksi pientä lasta ja kaikki periaatteessa suhteessa ihan hyvin, mutta ei sitä "hekumaa" juurikaan. Ja nyt olen kohta vuoden ollut jollain tasolla ihastunut mieheen jota näen töiden kautta jos en päivittäin niin viikottain. Ja mulla on ihan kamala olo! Eikä meillä (mulla ja tällä työkaverilla) todellakaan ole ollut edes mitään flirttiä tai muutakaan, mutta tää mies saa mut jollain alkukantasella tasolla sekaisin ja varmaan jos hän yrittäisi niin menettäisin järkeni ja pettäisin omaa miestäni.
Niin. Kuinka paska ihminen olen kun tälleen on päässyt käymään? Syytän osaltaan asiassa sitä että jo pidemmän aikaa parisuhteen seksielämä ei ole ollut tyydyttävää ja kaipaan ihan kauheasti elämään intohimoa. Nyt ainoa mitä saan on olla kerran viikossa panopatjana miehelleni jos häntä sattuisi kerrankin haluttamaan, jos lähden "vaatimaan" omien tarpeiden tyydyttämistä lakkaa mieheltä halut kokonaan mua kohtaan. Ja kikat on kokeiltu, pidän itsestäni huolta ja otan suihin ja vaikka mitä, mutta halut ei vaan kohtaa. Mutta muuten, parisuhde on ihan jees ja meillä on läheisyyttä, mies on loistava isä ja en ikimaailmassa haluaisi tehdä lapsille rikkonaista lapsuutta siksi että äiti haluaa munaa vähän useammin..
Kommentit (11)
Ihastuminen on normaalia. Mutta teidän seksielämä ei kyllä kuulosta normaalilta! Nosta kissa pöydälle, että kyllä normaalissa suhteessa pitää olla tyydyttävä seksielämä molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan sulle neuvon. Vaikka se työkaveri kuinka kiinnostaisi niin et tee mitään hänen kanssaan, et anna tunteille nyt ollenkaan valtaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää, trust me.
No niin eli lopputeksti menikin siihen miehen arvosteluun sitten. (Ei yllätä) Joo, kyllä sulla on oikeus tehdä mitä vaan kun oma mies on niin surkea sängyssä ja sinä olet ainoa, joka tekee yhtään mitään suhteen eteen. Hohhoijaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen on normaalia. Mutta teidän seksielämä ei kyllä kuulosta normaalilta! Nosta kissa pöydälle, että kyllä normaalissa suhteessa pitää olla tyydyttävä seksielämä molemmille.
Nostettu on, ei vaan tuota tulosta. Ahdistuu vaikka yrittäisin kuinka rakentavasti keskustella. Mutta tämäkin menee aaltoliikkeittäin, välillä on montakin kertaa seksiä viikossa mutta yleensä se yksi väkinäinen velvollisuudesta suoritettava kerta viikkoon tai harvemmin. Mun aloitteet ei ikinä tuota tulosta, mies kai kokee ne jotenkin ahdistavina ja syyllistyy kun ei itse halua. Siksi olen lopettanut aloitteet lähes kokonaan, syö meinaa itsetuntoa kun ei saa vastakaikua haluilleen.
Olen miettinyt ja ehdottanut että mentäisiin jollekin seksuaaliterapeutille, en tiedä olisiko siitäkään apua..
Ap
Vierailija kirjoitti:
No niin eli lopputeksti menikin siihen miehen arvosteluun sitten. (Ei yllätä) Joo, kyllä sulla on oikeus tehdä mitä vaan kun oma mies on niin surkea sängyssä ja sinä olet ainoa, joka tekee yhtään mitään suhteen eteen. Hohhoijaa taas.
Joo en todellakaan väitä että paskan seksielämän takia mulla olisi oikeus pettää. Olen vain hämmentynyt että miten tähän on tultu (että ihastun toiseen) ja koen että yksi selitys on intohimon puute.
Ja voihan se olla että itse olen paska sängyssä ja siksi mies ei halua. Kaikkea tällaista tullut viime vuosina mietittyä, se vaan syö itsetuntoa ja hajottaa kun ei saa kokea olevansa haluttu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin eli lopputeksti menikin siihen miehen arvosteluun sitten. (Ei yllätä) Joo, kyllä sulla on oikeus tehdä mitä vaan kun oma mies on niin surkea sängyssä ja sinä olet ainoa, joka tekee yhtään mitään suhteen eteen. Hohhoijaa taas.
Joo en todellakaan väitä että paskan seksielämän takia mulla olisi oikeus pettää. Olen vain hämmentynyt että miten tähän on tultu (että ihastun toiseen) ja koen että yksi selitys on intohimon puute.
Ja voihan se olla että itse olen paska sängyssä ja siksi mies ei halua. Kaikkea tällaista tullut viime vuosina mietittyä, se vaan syö itsetuntoa ja hajottaa kun ei saa kokea olevansa haluttu.
Ap
Kyllä tuo kuulosti pitkälti siltä, että syyllinen sun tuntumuksiin on jossain muulla kuin sinussa. Sillei se alkaa aina pikkuhiljaa tuo prosessointi.... kohta ollaan jo siinä oikeutetuksessa.
No et sinäkään tunnu olevan miehellesi se intohimon kohde. Ehkä hänelläkin on kiikarissa joku jonka perään kuolaa kun törmäävät. Että näinkin päin voi teillä olla....
Mutta vakavasti. Kamalasti nariset ja märiset turhasta. Hyvä isä, teillä läheisyyttä jne.
Mieti hetki, kuinka realistisia ovat kuvitelmat intomihoisesta rakkaustarinasta keskellä ruuhka vuosia? Rakkaustarina on nimittäin monelle se arki ja lapset, pikapanot väsyneenä, pieruverkkarit ja kulho sipsejä ja hetki hiljaisuutta lauantai-iltana.
Tylsä ja arkinen elämä on ihanaa ja täynnä rakkautta, yhteen hiileen puhaltamista ja luottamusta. Jos siis osaa ottaa sen vastaan. Kaikki ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patja olisit seuraavallekin, kun aikaa hieman kuluu. Intohimon perässä on turha juosta. Olisit miettinyt aikanaan, kuinka tärkeää se seksi sinulle on.
Vierailija kirjoitti:
Patja olisit seuraavallekin, kun aikaa hieman kuluu. Intohimon perässä on turha juosta. Olisit miettinyt aikanaan, kuinka tärkeää se seksi sinulle on.
jos hakee huumaa ja intohimoa niin kannattaa pitäytyä irtosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihastuin työkaverimieheen. Avioliittoni oli täysi kuollut. Seksiä ei ollenkaan ja mies muutti sohvalle. Suukkoihin ja halailuunkaan mies ei suostunut.
Olin 1,5 vuoden ajan ihastunut ja sitten alkoi suhde, mikä johti eroon avioliitosta.
Sinulla kuitenkin on vielä toivoa. Vaatii kyllä miehenkin panostuksen. Exäni oli todella passiivinen. Seksiä ei siis ollut ollenkaan viimeiseen 2,5 vuoteen. Mies ei suostunut yhteisiin illanviettoihin eikä mihinkään. Eron jälkeen tajusin ettei mies vain rakastanut. Omakin rakkaus pikkuhiljaa siinä kuoli.
Alue: Aihe vapaa
Todella tavallista pitkässä suhteessa. Ei ihastumiselleen mitään voi, mutta eri asia alkaako sitä ruokkimaan tai viemään eteenpäin. Itse vein.