Pitäisikö yli 3-kymppistä ystävää kehottaa hankkimaan lapset nyt vain pidänkö suuni kiinni?

Hänellehän käy vain hyvin, jos ei lopulta saakaan lasta. Saa paremman elämän. Ja ainakin saa elää hyvää elämäänsä nelikymppiseksi asti. Sitä ei moni muu saakaan tehdä. Jotkut hankkivat lapset jo parikymppisinä ja menettävät elämänsä heti kättelyssä.

Anna siis olla, ja toivo, ettei hän hanki niitä ollenkaan.

Puhtaaseen tietämättömyyteen voi puuttua korjaamalla väärän tiedon. Ihan neutraalisti voi kysyä, onko hän tietoinen, että 40v voi olla vaikea saada lasta. Siitä voi päästä neutraaliin keskusteluun ihan faktoista. Muuten ei kannata puuttua toisten asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt niinkään mene, että lapset hankitaan siksi, että 5 vuoden päästä hedelmällisyys laskee. Se on ensinnäkin yksilöllistä. Itse olen tullut vaivattomasti raskaaksi sekä 28- että 34-, 36-, ja 38-vuotiaana. Ensimmäistä lasta yritettiin vuosi, muut raskaudet eivät ole vastaavan yrittämisen kohteena olleetkaan. Mielestäni vuosi ja sitä lyhyempi aika on lyhyt. Hyvä ystäväni sai lapset 41- ja 43-vuotiaana, ja todellakin nuorempi oli vahinkoraskaus ja yllätys, koska käytössä oli ehkäisy. Eli riski hedelmättömyyteen ei koske kaikkia.

Ei kaikkia, mutta omasta hedelmällisyydestä ei kukaan tiedä mitään etukäteen, ennen kuin niitä lapsia aletaan yrittää laittaa alulle. Lääketiedekin pystyy paremmin auttamaan paria hedelmällisyyteen liittyvissä ongelmatilanteissa silloin, jos molemmat ovat apua hakiessaan vielä suhteellisen nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Puhtaaseen tietämättömyyteen voi puuttua korjaamalla väärän tiedon. Ihan neutraalisti voi kysyä, onko hän tietoinen, että 40v voi olla vaikea saada lasta. Siitä voi päästä neutraaliin keskusteluun ihan faktoista. Muuten ei kannata puuttua toisten asioihin.

Tämä! Voisin kysyä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Hänellehän käy vain hyvin, jos ei lopulta saakaan lasta. Saa paremman elämän. Ja ainakin saa elää hyvää elämäänsä nelikymppiseksi asti. Sitä ei moni muu saakaan tehdä. Jotkut hankkivat lapset jo parikymppisinä ja menettävät elämänsä heti kättelyssä.

Anna siis olla, ja toivo, ettei hän hanki niitä ollenkaan.

Tarkoitukseni ei ollut virittää tässä keskustelua siitä, kuinka elämä lastensaamisen jälkeen muuttuu.

Vihjaile lapsenlapsista, jos kaverisi tulevat lapset tekevät lapsensa samanikäisenä kuin itse niin ei siinä jaksa enää peuhata niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vihjaile lapsenlapsista, jos kaverisi tulevat lapset tekevät lapsensa samanikäisenä kuin itse niin ei siinä jaksa enää peuhata niiden kanssa.

Lapsenlapset saattavat tuntua 3-kymppisestä lapsettomasta vielä melko kaukaiselta ajatukselta. 😁

Ymmärrän toki täällä saadun täystyrmäyksen, mutta ymmärrän myös ap:n huolen. Voisihan ap ehkä varovaisesti kysellä vaikka, että miten hän kokisi, jos ei saakaan lapsia, että miltä lapseton elämä tuntuisi vaihtoehtona. Me ainakin olemme ystävieni kanssa jutelleet myös mahdollisesta lapsettomuudesta että siitä mihin asti "uskaltaa lykätä", mutta kai nämä, että mistä voi keskustella, riippuvat aika paljon siitä, että millaisia ne ystävyyssuhteet ovat.

No jos ystävä itse kerran ottaa asian esille, niin sitten siihen on minusta ihan ok kommentoida faktapohjaisesti, mutta ei todellakaan "kehottaa häntä hankkimaan lapset nyt", toisten käskeminen lastentekoon kun ei ole millään mittapuulla asiallista. Mutta kyllä biologiasta nyt voi yleisesti keskustella varsinkin jos toinen alkaa kerran aiheesta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki täällä saadun täystyrmäyksen, mutta ymmärrän myös ap:n huolen. Voisihan ap ehkä varovaisesti kysellä vaikka, että miten hän kokisi, jos ei saakaan lapsia, että miltä lapseton elämä tuntuisi vaihtoehtona. Me ainakin olemme ystävieni kanssa jutelleet myös mahdollisesta lapsettomuudesta että siitä mihin asti "uskaltaa lykätä", mutta kai nämä, että mistä voi keskustella, riippuvat aika paljon siitä, että millaisia ne ystävyyssuhteet ovat.

Kiitos ymmärryksestä! Aihe on vaikea. Aloitusta olisi voinut hioa lisää, mutta sitten se olisi saattanut jäädä lähettämättä itsekriittisyyden kasvaessa turhan suureksi. Ystävä tosiaan puhuu paljon lapsista ja mitä lasten kanssa tekisi "sitten tulevaisuudessa". Konkretiaa jutuissa ei kuitenkaan vielä kovin paljon ole ja lisäkysymyksiin vastataan että "sitten joskus nelikymppisenä olisi ehkä sopiva hetki yrittää lasta" yms. En ole oikein tähän asti tiennyt miten puheisiin reagoida. Tämä keskustelu on kuitenkin selkeyttänyt ajatuksiani. Ehkä nyt sitten otan varovasti puheeksi sen, että kaikki eivät välttämättä 4-kymppisinä enää raskaudu kovin helposti

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Oleole kirjoitti:

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Minulla on vähän päälle 30-vuotias ystävä, joka puhuu siitä, että 40 ikävuoden lähestyessä voisi olla hyvä aika alkaa yrittää hankkia lapsia, kun uravuosia on takana vieläkin enemmän ja asuntolainasta paljon maksettuna. Ilmeisesti hän ei ole perillä naisten hedelmällisyyden jyrkästä laskusta tuohon mennessä. Hänellä on siis vakiintunut elämäntilanne, johon kuuluvat muun muassa pitkä ja toimiva parisuhde lapsirakkaan miehen kanssa, vakituinen työpaikka ja hyvä terveys. Pitäisikö minun puhua ystävälleni tästä edessä olevasta hedelmällisyyden heikentymisestä lähivuosina vai suhtaudunko asiaan niin, etteivät hänen suunnitelmansa kuulu minulle?

https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/erilaiset-vauvahaaveet-v…

Ehkä sä vaan annat aikuisten ite päättää omasta elämästä. Tää on mun mielipide.

Tietysti annan. Lähinnä tässä mietin sitä, että entä jos lastenhankinnasta puhuva ystäväni ei ole ymmärtänyt sitä, että 40-vuotiaana hänen hedelmällinen ikänsä saattaa jo olla ohi. Ei olisi mukavaa sekään, jos ystävä vuosia myöhemmin harmittelisi lapsettomaksi jäämistään ja päivittelisi sitä, ettei hän nuorempana tällaisista jutuista kuten naisen hedelmällisyyden laskusta iän mukana tiennyt mitään. 🤔

Luuletko todellakin että ystäväsi ei ole kuullut tästä asiasta joka ikisellä lääkärikäynnillä, gynekologin visiitillä, ja joka ikiseltä "hyvää tarkoittavalta" ystävältä ja sukulaiselta suunnilleen viikon välein sen jälkeen kun täytti 25? Vai pidätkö ystävääsi niin tyhmänä, ettei hän ymmärrä asiaa ilman että sinä suuressa viisaudessasi selität sen hänelle?

Minä kyllä ystävänä muistuttaisin ystävällisesti asiasta, että ei se raskautuminen mitenkään varmaa ja itsestään selvää ole. 20% nuorista ei tule raskaaksi ja tuo luku vain kasvaa mitä vanhempia ihmiset ovat.

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Oleole kirjoitti:

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Minulla on vähän päälle 30-vuotias ystävä, joka puhuu siitä, että 40 ikävuoden lähestyessä voisi olla hyvä aika alkaa yrittää hankkia lapsia, kun uravuosia on takana vieläkin enemmän ja asuntolainasta paljon maksettuna. Ilmeisesti hän ei ole perillä naisten hedelmällisyyden jyrkästä laskusta tuohon mennessä. Hänellä on siis vakiintunut elämäntilanne, johon kuuluvat muun muassa pitkä ja toimiva parisuhde lapsirakkaan miehen kanssa, vakituinen työpaikka ja hyvä terveys. Pitäisikö minun puhua ystävälleni tästä edessä olevasta hedelmällisyyden heikentymisestä lähivuosina vai suhtaudunko asiaan niin, etteivät hänen suunnitelmansa kuulu minulle?

https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/erilaiset-vauvahaaveet-v…

Ehkä sä vaan annat aikuisten ite päättää omasta elämästä. Tää on mun mielipide.

Tietysti annan. Lähinnä tässä mietin sitä, että entä jos lastenhankinnasta puhuva ystäväni ei ole ymmärtänyt sitä, että 40-vuotiaana hänen hedelmällinen ikänsä saattaa jo olla ohi. Ei olisi mukavaa sekään, jos ystävä vuosia myöhemmin harmittelisi lapsettomaksi jäämistään ja päivittelisi sitä, ettei hän nuorempana tällaisista jutuista kuten naisen hedelmällisyyden laskusta iän mukana tiennyt mitään. 🤔

Ap, anna olla. Jos hän on täysjärkinen ja normaalilla nykytavalla elävä, hänen pitäisi itsekin olla törmännyt ikäriskeihin ja olla tietoinen niistä. Moni on tietoinen, mutta ei silti pidä hetkeä oikeana. Sitten myöhemmin jos ei onnistukaan, on helpompi kieltää tienneensä hedelmällisyyden laskusta kuin myöntää olleensa itse aiheuttamassa hedelmättömyyttään.

On mahdollista, että tuo ystäväsi on esim. jo ollut lapsettomuushoidoissa ja ei halua puhua koko asiasta sinulle. Siksikin hän voi sanoa,  että lapset olisivat suunnitteilla vasta myöhemmin. Kokemusta on. Eli unohda koko asia.

Vierailija kirjoitti:

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Oleole kirjoitti:

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Minulla on vähän päälle 30-vuotias ystävä, joka puhuu siitä, että 40 ikävuoden lähestyessä voisi olla hyvä aika alkaa yrittää hankkia lapsia, kun uravuosia on takana vieläkin enemmän ja asuntolainasta paljon maksettuna. Ilmeisesti hän ei ole perillä naisten hedelmällisyyden jyrkästä laskusta tuohon mennessä. Hänellä on siis vakiintunut elämäntilanne, johon kuuluvat muun muassa pitkä ja toimiva parisuhde lapsirakkaan miehen kanssa, vakituinen työpaikka ja hyvä terveys. Pitäisikö minun puhua ystävälleni tästä edessä olevasta hedelmällisyyden heikentymisestä lähivuosina vai suhtaudunko asiaan niin, etteivät hänen suunnitelmansa kuulu minulle?

https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/erilaiset-vauvahaaveet-v…

Ehkä sä vaan annat aikuisten ite päättää omasta elämästä. Tää on mun mielipide.

Tietysti annan. Lähinnä tässä mietin sitä, että entä jos lastenhankinnasta puhuva ystäväni ei ole ymmärtänyt sitä, että 40-vuotiaana hänen hedelmällinen ikänsä saattaa jo olla ohi. Ei olisi mukavaa sekään, jos ystävä vuosia myöhemmin harmittelisi lapsettomaksi jäämistään ja päivittelisi sitä, ettei hän nuorempana tällaisista jutuista kuten naisen hedelmällisyyden laskusta iän mukana tiennyt mitään. 🤔

Ap, anna olla. Jos hän on täysjärkinen ja normaalilla nykytavalla elävä, hänen pitäisi itsekin olla törmännyt ikäriskeihin ja olla tietoinen niistä. Moni on tietoinen, mutta ei silti pidä hetkeä oikeana. Sitten myöhemmin jos ei onnistukaan, on helpompi kieltää tienneensä hedelmällisyyden laskusta kuin myöntää olleensa itse aiheuttamassa hedelmättömyyttään.

On mahdollista, että tuo ystäväsi on esim. jo ollut lapsettomuushoidoissa ja ei halua puhua koko asiasta sinulle. Siksikin hän voi sanoa,  että lapset olisivat suunnitteilla vasta myöhemmin. Kokemusta on. Eli unohda koko asia.

Tämäkin voi hyvin pitää paikkansa, hyvä huomio. Normaalissa ystävyyssuhteessa ei silti pitäisi niin kovasti koko ajan joutua pelkäämään sitä, että vahingossa osuu toisen kipukohtiin, ettei oikein säätä vaikeammista asioita koskaan uskalleta ottaa yhdessä puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Oleole kirjoitti:

Mietteliäs ystävä kirjoitti:

Minulla on vähän päälle 30-vuotias ystävä, joka puhuu siitä, että 40 ikävuoden lähestyessä voisi olla hyvä aika alkaa yrittää hankkia lapsia, kun uravuosia on takana vieläkin enemmän ja asuntolainasta paljon maksettuna. Ilmeisesti hän ei ole perillä naisten hedelmällisyyden jyrkästä laskusta tuohon mennessä. Hänellä on siis vakiintunut elämäntilanne, johon kuuluvat muun muassa pitkä ja toimiva parisuhde lapsirakkaan miehen kanssa, vakituinen työpaikka ja hyvä terveys. Pitäisikö minun puhua ystävälleni tästä edessä olevasta hedelmällisyyden heikentymisestä lähivuosina vai suhtaudunko asiaan niin, etteivät hänen suunnitelmansa kuulu minulle?

https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/erilaiset-vauvahaaveet-v…

Ehkä sä vaan annat aikuisten ite päättää omasta elämästä. Tää on mun mielipide.

Tietysti annan. Lähinnä tässä mietin sitä, että entä jos lastenhankinnasta puhuva ystäväni ei ole ymmärtänyt sitä, että 40-vuotiaana hänen hedelmällinen ikänsä saattaa jo olla ohi. Ei olisi mukavaa sekään, jos ystävä vuosia myöhemmin harmittelisi lapsettomaksi jäämistään ja päivittelisi sitä, ettei hän nuorempana tällaisista jutuista kuten naisen hedelmällisyyden laskusta iän mukana tiennyt mitään. 🤔

Luuletko todellakin että ystäväsi ei ole kuullut tästä asiasta joka ikisellä lääkärikäynnillä, gynekologin visiitillä, ja joka ikiseltä "hyvää tarkoittavalta" ystävältä ja sukulaiselta suunnilleen viikon välein sen jälkeen kun täytti 25? Vai pidätkö ystävääsi niin tyhmänä, ettei hän ymmärrä asiaa ilman että sinä suuressa viisaudessasi selität sen hänelle?

Oletpa kohdannut merkillisiä ihmisiä! Itse sain 3-kymppisenä ensimmäisen lapseni eikä juuri kukaan ollut siihen mennessä perhesuunnitelmistani ihmeemmin kysellyt. 😯

Vierailija kirjoitti:

Vihjaile lapsenlapsista, jos kaverisi tulevat lapset tekevät lapsensa samanikäisenä kuin itse niin ei siinä jaksa enää peuhata niiden kanssa.

Nuorilla eronneilla isovanhemmilla on usein muut menot mielessä kuin lastenlasten kanssa peuhaaminen.

Työelämässä olevat isovanhemmat taas voivat olla sen verran väsyneitä, ettei peuhaamiset kiinnosta.

Ole hiljaa, on hänen asiansa. Voi olla, ettei ehkä myös saa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihjaile lapsenlapsista, jos kaverisi tulevat lapset tekevät lapsensa samanikäisenä kuin itse niin ei siinä jaksa enää peuhata niiden kanssa.

Nuorilla eronneilla isovanhemmilla on usein muut menot mielessä kuin lastenlasten kanssa peuhaaminen.

Työelämässä olevat isovanhemmat taas voivat olla sen verran väsyneitä, ettei peuhaamiset kiinnosta.

Ja eläkkeellä olevat mahdollisesti sen verran vaivaisia, ettei pienten kanssa enää jakseta puuhata. Isovanhemman roolin sujumiseen vaikuttaa moni asia.

Vierailija kirjoitti:

Hänellehän käy vain hyvin, jos ei lopulta saakaan lasta. Saa paremman elämän. Ja ainakin saa elää hyvää elämäänsä nelikymppiseksi asti. Sitä ei moni muu saakaan tehdä. Jotkut hankkivat lapset jo parikymppisinä ja menettävät elämänsä heti kättelyssä.

Anna siis olla, ja toivo, ettei hän hanki niitä ollenkaan.

Miksi ihmeessä joillain on tämä käsitys, että lapset pilaavat elämän? Eivät pilaa jos ovat mieluisia ja toivottuja. Lapset täydentävät elämää ja tuovat siihen uusia asioita.

Voihan sitä suunnitella lapsenteon vasta nellikymppisenä, mutta todennäköisyys ettei enää niitä saa on iso.

Jos nainen on niin pölkkypää, ettei tätä tajua, niin tulkoon pois sieltä pellon laidastaan.