Katsoiko joku eilen 45minuuttia ohjelman huonosti rakennetuista taloista?
Siinä näytettiin Somerolaista perhettä joka oli ostanut 90-luvulla omakotitalon. Parin vuoden sisällä oli ruvennut ilmenemään pahoja rakennusvirheitä. Nyt talo oli määrätty asuinkelvottomaksi koska se oli sortumisvaarassa. Talossa ei ollut kuin neljä tolppaa jotka toimivat kantavina rakenteina, nekin oli alaosastaa mädäntyneitä.
Perheen äiti oli tosi stressaantunut. Kertoi lapsilta menneen lapsuuden pilalle tuon talon aiheuttaman käräjöinnin yms takia. Nyt asuivat vuokralla rintamamiestalossa.
Miten sitä enään uskaltaa ostaa omakotitaloa tai rakennuttaa jos jälki voi olla tuollaista?
Kommentit (27)
Kyse ei ole siitä, kenellä murheita olisi ja kenellä ei, vaan siitä, kuinka niitä lasten nähden käsittelee.
Ei siltä ole vielä kuin kynsi katkennut. Ei välitetä siitä. Kyllä se vielä oppii kun ikää karttuu.
Jos siis on ihan oikeasti elämän nurjaa puolta kokenut.
Itse en kehtaisi tollasta pikkuasiaa lasten niskaan kaataa.
eikä miettiä, että jollakin toisella on vielä pahemmin. Ei kaikille se taloon menevä raha ole mikään pikkusumma. Totta kai se raastaa hermoja, koska kaikki se turha rahameno on myös niiltä lapsilta pois. En voi ymmärtää, että jonkun elämä on noin sinisilmäistä, että vähättelee noin suuren omaisuuden menetystä ja kaiken lisäksi oman kodin menetystä. Toisille ne on elinikäiset säästöt.
Raha on VAIN rahaa. Kun joutuu elämässään oikeiden ongelmien eteen (esim. lapsen vakava sairaus) tajuaa, että ottaisi vaikka kymmenen ongelmataloa ja miljoonien velat, jos se lapsen saisi parantumaan!!! Ei lapsuus mene pilalle talon puutteesta eikä ihmisen elämä käräjöinnistä. Uuvuttaa varmasti, mutta tuollaisessa tilanteessa pitää ihan oikeasti osata miettiä, että KANNATTAAKO tuhlata elämänsä katkeruuden levittämiseen ja sillä tavalla itse pilata perheensä elämän.
t. 14, joka on edelleen sitä mieltä, että taloudelliset ongelmat (joista tässä nimen omaan oli kyse) ovat niitä ongelmista vähäisimpiä.
Vierailija:
Jos siis on ihan oikeasti elämän nurjaa puolta kokenut.Itse en kehtaisi tollasta pikkuasiaa lasten niskaan kaataa.
Ei kai sen taakan kantaminen lapsille kuulu vaan vanhemmille?