Syntyvyyden lasku - miten se näkyy ympärilläsi?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsenlapsia. Esikoiseni ei varmasti tee/saa, kuopukseni tuskin tekee. Esikoinen on naimisissa, kuopus parisuhteessa. Minusta ei sitten koskaan tullut mummia. Haikeutta tunnen.

Myönnän ajattelevani joskus jo näin pitkälle. Saankohan koskaan lastenlapsia? Eihän niiden tarvitsisi biologisia olla, mutta jos minusta ei tule edes tätiä eikä lapsille tule oikein niitä serkkujakaan, niin tuleeko sukuun enää uutta polvea, jota hoivata ja luotsata eteenpäin?

Toki ajattelen liian pitkälle. Voihan olla että muutaman vuoden päästä näyttää jo aivan erilaiselta. Lapsilleni kaipaisin serkkuja, ja voihan niitä vielä tulla. Kokemusta saman ikäisistä serkuksista eivät kyllä tule enää saamaan.

Ap.

Olen kolmekymppinen, itselläni on yksi lapsi. Tämä on hyvä juuri näin <3 Työpaikallani on paljon samaa ikäluokkaa kuin itse olen, vain yhdellä on lapsi. Ystäväpiirissäni vain muutamalla. 

Töissä työkavereilla on kaikilla lapsia, viimeinen sai juuri vauvan. Muilla on jo useampi. Joku aikoo lopettaa kahteen.

Mä tiedän tällä hetkellä aika monta raskaana olevaa. Eivät ole kovin läheisiä (paitsi 1!). Muutama myös sai tässä parin kk sisään lapsen. En kyllä koe, että näkyisi mitenkään. Muutenkin kaikki tuntuu haluavan lapsia lähipiirissä ja itse haluan myös. Olen vasta 22v. Osa näistä lapsen saaneista on minua nuorempaa väkeä. :D

Musta taas tuntuu et kaikki on raskaana ja saa lapsia! 😂

Ei näy mitenkään. Tasaisin väliajoin törmään facebookissa vaivauutisiin. Itselläni ei ole lapsia (vielä).

Olen 21v nainen ja mulla on niin kova vauvakuume. Mä kyllä koen, ettei kukaan voi välittää musta niin paljon kun oma lapsi. Toivon, että saan ensimmäisen lapsen jo nuorena. Haluaisin 1-3 lasta, tarkkaa lukumäärää hankala sanoa kun ei lapsista kokemusta.

Näkyyhän tuo, itse olen lapseton 35v mies, eronnut pari vuotta sitten. Vaimo ei halunnut lapsia. Kavereita on useita jotka myös lapsettomia vaikka pitkään asuneet puolison kanssa yhdessä.

Itse voisin haluta omia lapsia, mutta en tiedä löytyykö tässä iässä enää naista jonka kanssa kemiat natsaisi ja lisäksi haluaisi myös lapsen. Monestihan itseni ikäisillä naisilla jo on lapsia eivätkä lisää halua.

Olen kyllä jo oikeastaan hyväksynyt, että varmaan omia lapsia ei tule olemaan. Koira sentään löytyy :)

M35

Olen pikkupaikkakunnan perhepäivähoitaja. Hoitopaikantarvitsijat ovat vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 21v nainen ja mulla on niin kova vauvakuume. Mä kyllä koen, ettei kukaan voi välittää musta niin paljon kun oma lapsi. Toivon, että saan ensimmäisen lapsen jo nuorena. Haluaisin 1-3 lasta, tarkkaa lukumäärää hankala sanoa kun ei lapsista kokemusta.

Boldasin tuosta tuon kohdan, joka mulle osui silmään. Mun mielestä tuo on aika huono syy tehdä lasta ("haluan, että joku välittää minusta"). Toivottavasti välität itse itsestäsi ensin, ennen kuin hankit lapsen tarjoamaan sinulle kaipaamaasi rakkautta.

Anteeksi, jos tämä kommentti koetaan tylynä tai loukkaavana, se ei varsinaisesti ollut tarkoitukseni. Lähinnä herättää miettimään niitä lasten hankkimisen motiiveja. Eikö olisi parempi, että hankkii lapsen sen vuoksi, että haluaa rakastaa sitä lasta, eikä niin päin, että kaipaa itse niin paljon rakkautta, että luo kokonaan uuden ihmisen tähän maailmaan sen vuoksi, kun itse haluaa rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 21v nainen ja mulla on niin kova vauvakuume. Mä kyllä koen, ettei kukaan voi välittää musta niin paljon kun oma lapsi. Toivon, että saan ensimmäisen lapsen jo nuorena. Haluaisin 1-3 lasta, tarkkaa lukumäärää hankala sanoa kun ei lapsista kokemusta.

Boldasin tuosta tuon kohdan, joka mulle osui silmään. Mun mielestä tuo on aika huono syy tehdä lasta ("haluan, että joku välittää minusta"). Toivottavasti välität itse itsestäsi ensin, ennen kuin hankit lapsen tarjoamaan sinulle kaipaamaasi rakkautta.

Anteeksi, jos tämä kommentti koetaan tylynä tai loukkaavana, se ei varsinaisesti ollut tarkoitukseni. Lähinnä herättää miettimään niitä lasten hankkimisen motiiveja. Eikö olisi parempi, että hankkii lapsen sen vuoksi, että haluaa rakastaa sitä lasta, eikä niin päin, että kaipaa itse niin paljon rakkautta, että luo kokonaan uuden ihmisen tähän maailmaan sen vuoksi, kun itse haluaa rakkautta?

Joo, en halunnut tarkoittaa tuota. Tietenkään en tuollaisella motiivilla lapsia tekisi! Huomasin itsekin jälkeenpäin sen, miten hassulta tuo kuulosti. :)

Omalla kohdalla se näkyy niin, että ikäiseni kaverit ovat alkaneet saada esikoisiaan ihan vasta tässä lähivuosina. Olen 34 vuotias. Suurimmalla osalla ei ole yhtäkään lasta ja nekin jotka lapsia ovat saaneet, jäävät todennäköisesti 1-2 lapsen perheiksi.

Olemme korkeakoulutettuja helsinkiläisiä. Yhtä kaveria lukuunottamatta kaikilla tuntemillamme ihmisillä on lapsia. Suurimmat akateemiset perheet ovat jopa viisilapsisia. Lapsia tehdään tyypillisesti lähempänä neljääkymppiä tai sen yli. Miehet alkavat olla viisissäkymmenissä, jopa yli tullessaan isäksi. Asuinalue pursuaa lapsia. Kunnalliseen päivähoitoon ei tarvitse edes yrittää, joten omammekin on yksityisessä päiväkodissa. Lasten teko ilmeisesti ei nykyisin ole nuorten ja köyhien perheiden juttu, mutta jos resurssit ovat kunnossa, on lapsiakin.

Vaikea tehdä johtopäätöksiä, kun oma tuttavapiiri tuntuu painottuvan sen verran vahvasti +/- 10 vuotta oman ikäisiin ja nuoremmat ovat vielä hyvin lastenhankintaikäistä, mutta suurin osa 70-luvulla syntyneitä. Tylsyyksissäni laskin Facebook-kavereistani kaikki Suomessa lastenhankintaikäisenä asuneet ja 70-80-luvuilla syntyneiden kavereiden lapsimäärän keskiarvo oli 1,5 lasta/perhe.

Omassa otoksessa en huomaa mitään erityistä trendiä, lapsettomia ja pieniä ja suuria perheitä löytyy aika tasaisesti, tosin enemmän niin päin, että useampia lapsisia perheitä oli suhteessa paljon enemmän 80-luvulla syntyneillä, mutta tämä saattaa selittyä sillä, että heidät tunnen pääasiassa lasteni kautta, joten lapsettomia siihen joukkoon ei tietenkään kuulu. Lapsettomia 80-luvulla syntyneitä joukossa suhteellisesti hieman enemmän, mutta heistä varsinkin vuosikymmenen lopulla syntyneistä useampi saattaa ehtiä vielä hankkimaan lapsia.

Eli summa summarum, omasta tuttavapiirissä trendiä ei ole nähtävissä, mutta ei toki tarkoita, ettei se olisi olemassa.

Ei kyllä näy mitenkään. Minulla on kaksi lasta ja siskolla kolme. Kaikilla kaveripiirissä vähintään kaksi lasta, monella kolmekin.

Kaveripiirissäni ne, jotka ovat vakiintuneessa parisuhteessa, ovat hankkineet lapsia viimeisen kolmen vuoden aikana. Ollaan kolmikymppisiä korkeakoulutettuja suurin osa, pääkaupunkiseudulla. Lapsia on yhdestä kahteen, meilläkin yksi. Ihan perusmeininkiä varmaan tässä ikävaiheessa. Kaveripiirissäni on tosin myös paljon sinkkuja, niin miehiä kuin naisiakin. Se tietysti laskee syntyvyyttä.

Lapsemme on siinä mielessä onnekas, että samanikäisiä serkkuja löytyy molemmilta puolilta. Itse kaipaisin kovasti toista lasta, mutta mies on jyrkästi sitä vastaan.

Veikkaan, että syntyvyyden lasku näkyy ympäristössä kunnolla vasta viiveellä. Todella pienet lapset eivät koskaan "näy" samalla tavalla kuin vähän isommat lapset.  Ne isommat lapset taas ovat helposti jo useamman vuoden ikäisiä, ja silloin monta vuotta sitten lapsia syntyi selvästi nykyistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Olemme korkeakoulutettuja helsinkiläisiä. Yhtä kaveria lukuunottamatta kaikilla tuntemillamme ihmisillä on lapsia. Suurimmat akateemiset perheet ovat jopa viisilapsisia. Lapsia tehdään tyypillisesti lähempänä neljääkymppiä tai sen yli. Miehet alkavat olla viisissäkymmenissä, jopa yli tullessaan isäksi. Asuinalue pursuaa lapsia. Kunnalliseen päivähoitoon ei tarvitse edes yrittää, joten omammekin on yksityisessä päiväkodissa. Lasten teko ilmeisesti ei nykyisin ole nuorten ja köyhien perheiden juttu, mutta jos resurssit ovat kunnossa, on lapsiakin.

Vaikka lapsettomuus onkin eniten lisääntynyt köyhien väestöryhmässä, niin silti sellaisia todella ison lapsiluvun perheitä on eniten pienituloisten luokassa. Puhun siis vielä selvästi isommasta lapsiluvusta, kuin 5. Esim. lähempänä 10:tä olevasta lapsiluvusta. Senkin olen huomannut, että akateemisilla on harvoin todella ison lapsiluvun perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 21v nainen ja mulla on niin kova vauvakuume. Mä kyllä koen, ettei kukaan voi välittää musta niin paljon kun oma lapsi. Toivon, että saan ensimmäisen lapsen jo nuorena. Haluaisin 1-3 lasta, tarkkaa lukumäärää hankala sanoa kun ei lapsista kokemusta.

Onko se välittämistä, kun aikuisiällä monet lapset laittavat ikääntyneet vanhempansa vanhainkoitiin, eivätkä välttämättä käy vuosiin katsomassa? Eivät välttämättä käy edes ennen vanhempien kuolemaa katsomassa?

Minulla, sisaruksillani, serkuillani tai kavereillani ei kenelläkään ole lapsia. Olemme 25-35 -vuotiaita (pikku)kaupunkilaisia. Moni olisi kyllä hyvin "ehtinyt" lapsia tähän mennessä hankkia. Minäkin olen ollut naimisissa 8 vuotta enkä ole koskaan yrittänyt tai toivonut raskautta.