Lue keskustelun säännöt.
Olen sairaanhoitaja ja täysin loppu työhöni...
16.03.2018 |
Valmistuin n. 1,5v sitten ja aloitin työt heti valmistumisen jälkeen. Ongelmana on vaan se että olen täysin uupunut enkä tiedä miten voisin jaksaa tätä tahtia vuosikaudet. Töissä on 95% uskomaton kiire, tilanteet muuttuvat nopeasti, revitään joka suuntaan, paine kova, heikkokuntoisia potilaita ja kun sanotaan että töissä on niin kiire että pitää juosta niin ihan todella välillä juoksen kiireen takia. Tauothan meillekin kuuluu mutta en ole saanut koko 1,5v aikana pidettyä "oikeaa taukoa" kuin ehkä viisi kertaa, ei ole aikaa. Työ on kolmivuoroa mikä ei minulle ole ongelma mutta päivät ovat vaan niin raskaita että en meinaa jaksaa. Tälläkin viikolla olen tehnyt neljä vuoroa 07.00-20.45 joka todellisuudessa on n. 06.45-21.15 koska yli menee aina. En haluaisi edes valittaa kun työttömiäkin on niin paljon mutta en vaan tiedä miten enää tähän pystyn. Olen siis kiireisellä vuodeosastolla töissä. Sosiaalista elämää ei ole koska kun on vapaata haluan levätä ja sitten tietenkin siivota täytyy ja laittaa ruokia valmiiksi sitä varten kun ei työpäivien jälkeen ehdi tai jaksa. Tietenkin aamuvuorojen jälkeen eri juttu joskus.
Haluaisin opiskelemaan uutta alaa kun ikääkin on "vasta" 28 mutta ongelma on sisäänpääsyn erittäin huono mahdollisuus kun on ensikertalaiskiintiöt käytössä. Eli hyvin heikko todennäköisyys on päästä sisälle mihinkään ja tämän työn ohella pääsykokeisiin lukeminenkin on hankalaa.
Mitkä sairaanhoitajan työpaikat voisivat edes teoriassa olla vähän rennompia? En työtä pelkää ja kestän paineita mutta liika on liikaa. Enkä halua vaikuttaa kiittämättömältä mutta en vain jaksa uskoa että kestäisin tätä menoa kun ikää olisi 50. Olen luopunut lähes kaikesta mistä ennen tykkäsin ja mikä oli minulle tärkeää, juhlapyhät töissä kun muu perhe ja suku viettää joulua ja juhannusta (itselleni oli ennen tärkeimmät ja olisi vieläkin), viikonloput töissä kun muut vapaalla, ei matkustelua, ei juhlimista ja sitten vielä ystävien ärsyyntyminen siitä kun en ikinä lähde mihinkään mukaan. Mielessä kummittelee myös edelleen se etten päässyt edes oman mummoni hautajaisiin...minun ilmeisesti olisi pitänyt tietää milloin mummo kuolee ja pyytää vapaapäivä arvioidulle hautauspäivälle. En saanut vuoroa pois ja onnistuin suututtamaan monet tästä ja itsekin tietysti olin vihainen ja turhautunut.
Haluaisin keksiä jonkun vaihtoehdon ennen kuin ikää 30.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä puhuttiin että päivätyön paikoista tapellaan, niin oman käsitykseni mukaan yökön paikoista tapellaan. Yövuorot on todella mukavia ja palkka erittäin hyvä kuukaudessa.
Riipuu paikasta. Päivystyspolilla yövuorot ovat aika rankkoja. Suuri osa potilaista kännissä tai hulluja tai molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kiire häirinnyt eikä raskas työ. Tykkään tehdä töitä ja siitä että on koko ajan tekemistä ja vähän kiirekkin.
Mutta kyllästyin nariseviin potilaisiin ja varsinkin omaisiin. Mitä pienempi vaiva tai ongelma, niin sitä suurepi kitinä ja päänaukominen.
Kävin toisen lähialan tukinnon ja nyt saan touhuta yksikseni laboratoriossa tutkimustyössä. Ei kaduta. Vaihtamalla paranee.
ex-hoitaja
Sinä olit ihan väärällä alalla, jos viihdyt yksiksesi työskennellen paremmin.
Minusta parasta sh työssä on juuri puhua känisevä omainen tai potilas ymmärtämään miksi näin toimitaan tai miksi ei tai että kaikki on tehty. Se on myös haaste kaiken maailman hoitotemput on yksinkertaisia kun ne on oppinut, mutta ihmiset tuovat sen haasteen, tehdä heidät tyytyväisiksi.
Ongelma on se että osa on niin tyhmiä (tai kännissä) että ei vaan ymmärrä, vaikka kuinka hyvin selittäisi.
Parhaimmillaan joku omainen on pyrkinyt keskeyttämään toisen potilaan elvytystä, koska hän on ollut paikalla ensin äitinsä flunssanssa kanssa ja heidät pitää ottaa vastaanotolle ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noihin epätyypillisiin sairaanhoitajan paikkoihin on kovasti menijöitä. Esim. Kelaan, siistit sisätyöt yms epätyypillisemmät sairaanhoitajan paikat. Niihin hakee heti kymmeniä ihmisiä. Ei niihinkään helppo ole sitten päästä jos on 30-50 ihmistä samoilla aikeilla. Tiedän monta ihmistä ( minä itse ja kolme työkaveria), joka on hakenut Kelaan ja kukaan ei ole päässyt edes haastatteluun. Aika erikoista. Ja monella meistä on myös muuta koulutusta sairaanhoitajakoulutuksen lisäksi ja työkokemusta 10-30 vuotta. Että en sitten tiedä mimmoinen ihminen pitäisi olla että pääsisi. Vaikka kova pula tuntuu olevan.
Mistä tulee tämä mielikuva, että sairaanhoitajat kilpailevat päivätöistä? Eivät kilpaile. Moni sairaanhoitaja nimenomaan haluaa vuorotyöhön ja erikoissairaanhoidon puolelle. Palkkakin on aika huimasti parempi, ja se houkuttelee todella monia vuorotyöhön. Eli itse taas väitän, että päivätyöt eivät tosiaankaan ole sairaanhoitajilla se 1. kohde. Kyllähän kaikki sairaanhoitajat opiskelee sillä ajatuksella, että vuorotöihin mennään. Ainakin melkein kaikki. Nämä päivätyöhön haluajat ovat niitä röntgenhoitajia, terveydenhoitajia, bioanalyytikkoja yms. mitä on jo mainittukin. Sairaanhoitajaopiskelijoista moni haluaa ihan itse vuorotyöhön, jotkut haluavat jopa tehdä pelkkää yötä.
Ilta- ja sumnuntai vuorot ovat parhaimmat. T. N 46v.
Täällä joku alle kolmekymppinen hoitsu nyt opettaa, miten asiat on:) Yötyö on aina haluttua, kaikki haluaa vuorotyöhön, miten saadaan työpaikkoja :) Tällä on moni kuule tehnyt tuota duunia jo silloin kun sinä oot syntynyt. Nelikymppinenkin on ehtinyt jo 20 vuotta tehdä tuota työtä, ennen koulutkin käytiin nuorena, ei viiskymppisenä.
Ihmiset on erilaisia. Joku aamuvirkku ja joku iltavirkku. Sunnuntain tuplaliksa maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiireettömämpiä työpaikkojat ovat myös vanhusten palveluasumispaikat, ryhmäkodit tms.
Millähän näkemyksellä tämäkin mielipide on laadittu? Sekä yksityisellä että julkisella puolella on mitoitettu ja kellotettu työaika niin, että etenkin aamu-ja iltatoimien aikaan on todella kiire. Näin ainakin tehostetussa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Kevyemmissä ryhmäkodeissa joissa omatoimisempia ja muistavia ihmisiä tuskin on hirveästi sairaanhoitajille paikkoja/tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kiire häirinnyt eikä raskas työ. Tykkään tehdä töitä ja siitä että on koko ajan tekemistä ja vähän kiirekkin.
Mutta kyllästyin nariseviin potilaisiin ja varsinkin omaisiin. Mitä pienempi vaiva tai ongelma, niin sitä suurepi kitinä ja päänaukominen.
Kävin toisen lähialan tukinnon ja nyt saan touhuta yksikseni laboratoriossa tutkimustyössä. Ei kaduta. Vaihtamalla paranee.
ex-hoitaja
Sinä olit ihan väärällä alalla, jos viihdyt yksiksesi työskennellen paremmin.
Minusta parasta sh työssä on juuri puhua känisevä omainen tai potilas ymmärtämään miksi näin toimitaan tai miksi ei tai että kaikki on tehty. Se on myös haaste kaiken maailman hoitotemput on yksinkertaisia kun ne on oppinut, mutta ihmiset tuovat sen haasteen, tehdä heidät tyytyväisiksi.
Minkälaisessa paikassa olet töittä? Onko sinua koskaan edes lyöty töissä?
Itse vaihdoin terveyskeskuspäivystyksestä polille erikoissairaanhoitoon ja täytyy kyllä sanoa että ainoa mikä harmittaa, on se että en tehnyt sitä aikaisemmin. Terkkarin päivystyksessä asiakkaista merkittävä osa on sillä siksi että viinan kanssa sattuu ja tapahtuu ja kaikki on huonosti. Erikoissairaanhoidossa taas potilaat ovat yleensä erittäin kiitollisia siitä että ovat viimein päässeet haluamiinsa tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noihin epätyypillisiin sairaanhoitajan paikkoihin on kovasti menijöitä. Esim. Kelaan, siistit sisätyöt yms epätyypillisemmät sairaanhoitajan paikat. Niihin hakee heti kymmeniä ihmisiä. Ei niihinkään helppo ole sitten päästä jos on 30-50 ihmistä samoilla aikeilla. Tiedän monta ihmistä ( minä itse ja kolme työkaveria), joka on hakenut Kelaan ja kukaan ei ole päässyt edes haastatteluun. Aika erikoista. Ja monella meistä on myös muuta koulutusta sairaanhoitajakoulutuksen lisäksi ja työkokemusta 10-30 vuotta. Että en sitten tiedä mimmoinen ihminen pitäisi olla että pääsisi. Vaikka kova pula tuntuu olevan.
Mistä tulee tämä mielikuva, että sairaanhoitajat kilpailevat päivätöistä? Eivät kilpaile. Moni sairaanhoitaja nimenomaan haluaa vuorotyöhön ja erikoissairaanhoidon puolelle. Palkkakin on aika huimasti parempi, ja se houkuttelee todella monia vuorotyöhön. Eli itse taas väitän, että päivätyöt eivät tosiaankaan ole sairaanhoitajilla se 1. kohde. Kyllähän kaikki sairaanhoitajat opiskelee sillä ajatuksella, että vuorotöihin mennään. Ainakin melkein kaikki. Nämä päivätyöhön haluajat ovat niitä röntgenhoitajia, terveydenhoitajia, bioanalyytikkoja yms. mitä on jo mainittukin. Sairaanhoitajaopiskelijoista moni haluaa ihan itse vuorotyöhön, jotkut haluavat jopa tehdä pelkkää yötä.
Ilta- ja sumnuntai vuorot ovat parhaimmat. T. N 46v.
No, iltavuoro on ihan perse, vähemmän hoitajia, kaikki sosiaalinen elämä, harrastukset, tapahtumat on illalla, korvaus tuosta 15% vai oliko 20% klo 18 jälkeen, työkaveri teki yhdessä listassa yhden iltavuoron, korvaus oli 1,5€.
En lukenut viestiisi tulleita vastauksia, joten ehkä joku on jo ehdottanut tätä. Minulla olisi helppo ratkaisu ongelmaasi: muuta Norjaan. Palkkasi vähintään tuplaantuu saman tien, ja työmäärä on luultavasti noin neljäosa sinun työmäärästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi loppuunajettu 1,5 vuotta sitten valmistunut hoitsu 🙋♀️. Työskentelen akuuttisairaalan vuodeosastolla ja täsmälleen samat kokemukset työstä ja omista fiiliksissä AP.n kanssa. Meidän sairaalassa asiat on näinkin lyhyessä ajassa huonontuneet jatkuvasti ja todennäköisesti huonommaksi vain menee. Työntekijöitä vähennetään, osastoja yhdistetään, potilasaineisto on aina vain sairaampaa ja raskaampaa ja niitä potilaita tulee ovista ja ikkunoista. Selkä on ihan rikki kun lähes jokainen potilas on vuodepotilas, sängyt vanhoja ja käsikäyttöisiä, potilaat ylipainoisia yms.
Ei vain jaksa enää.. Mulla ei ole edes haki paikkaa, vaikka olenkin ollut valmistumisesta asti samassa sairaalassa töissä 😐
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kiire häirinnyt eikä raskas työ. Tykkään tehdä töitä ja siitä että on koko ajan tekemistä ja vähän kiirekkin.
Mutta kyllästyin nariseviin potilaisiin ja varsinkin omaisiin. Mitä pienempi vaiva tai ongelma, niin sitä suurepi kitinä ja päänaukominen.
Kävin toisen lähialan tukinnon ja nyt saan touhuta yksikseni laboratoriossa tutkimustyössä. Ei kaduta. Vaihtamalla paranee.
ex-hoitaja
Sinä olit ihan väärällä alalla, jos viihdyt yksiksesi työskennellen paremmin.
Minusta parasta sh työssä on juuri puhua känisevä omainen tai potilas ymmärtämään miksi näin toimitaan tai miksi ei tai että kaikki on tehty. Se on myös haaste kaiken maailman hoitotemput on yksinkertaisia kun ne on oppinut, mutta ihmiset tuovat sen haasteen, tehdä heidät tyytyväisiksi.Minkälaisessa paikassa olet töittä? Onko sinua koskaan edes lyöty töissä?
Itse vaihdoin terveyskeskuspäivystyksestä polille erikoissairaanhoitoon ja täytyy kyllä sanoa että ainoa mikä harmittaa, on se että en tehnyt sitä aikaisemmin. Terkkarin päivystyksessä asiakkaista merkittävä osa on sillä siksi että viinan kanssa sattuu ja tapahtuu ja kaikki on huonosti. Erikoissairaanhoidossa taas potilaat ovat yleensä erittäin kiitollisia siitä että ovat viimein päässeet haluamiinsa tutkimuksiin.
On minua lyöty, väännetty kädestä, heitetty kengällä, syljetty, haukuttu h...raksi, juopoksi, lihavaksi, uhkailtu ties millä. Ehkä minua on auttanut, että olen ollut aikuinen 35v kun lähdin hoitajaksi opiskelemaan, ihan vain siksi, että löytäisin töitä, en parantamaan maailmaa, en seurannut kutsumusta, töitä lähdin tekemään ja ei minulla ollut kuvaa sisarhentovalkoisesta päässäni, tunsin myös ihmisluonnon, että aina ei olla herttaisia ja kiitollisia vaikka kuinka toinen tekisi parhaansa.
Olen yrittänyt pitää päässäni, että potilas ja omainen on sairas, hätääntynyt, vieraassa paikassa, tottakai välillä menee hermot, mutta luojan kiitos olen työpaikassa, jossa on ihana henki ja äänieristetty kanslia, jossa saa päästää ksikki v....tu pe...keleet ja hymyillen ulos ja taas jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-puolella työtahti on inhimillinen, ja meillä ainakin työnantaja joustaa kyllä hyvin esim. vapaiden ja työvuorotoiveiden suhteen. Työ ei myöskään ole fyysistä, ja yleensä tauoillekin ehtii.
Mulla vähän sama. Olen töissä psykogeriatrisella osastolla, ja paikka on kyllä melkoinen painajainen työpaikaksi. Vanhusten hoitaminen on raskasta työtä niin fyysisesti kuin henkisesti muutenkin, mutta sen olen silti kuitenkin aina jotenkin tuntenut kutsumuksekseni. Mutta kun vanhuuden normaalien vaivojen päälle lisätään psykiatriset vaivat, on melkoinen soppa koossa.
Meillä on esim. seksuaalisesti ahdistelevia ja väkivaltaisia potilaita, pakonomaisesti ulosteella ja virtsalla pelaavia potilaita (tänään esim. eräs otsalohkodementikko heitti minua tyynynsä taakse piilottamallaan ulostepallolla), harhoissa eläviä potilaita. Raskainta tällaiselle pienikokoiselle naisihmiselle on nuo väkivaltaiset ja seksuaalisesti ahdistelevat. Kirjaimellisesti usein pelkään tiettyjä potilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen sh:ksi ja olen harjoitteluissa huomannut, että nimenomaan sairaalan vuodeosastot on kaikista pahimpia. Olin juuri kirran vuodeosastolla harkassa. Raskaat potilaat, kaikki kuntoutettavia, leikkaushaavat joita hoidetaan ja valvotaan jne.... hirvesti noihin menee sitä aikaa ja kun sen lisäksi on kaikki perushoidosta lääkehoitoon ja ruokahuoltoon... en todellakaan ikinä aio tuollaiseen paikkaan työllistyä. Mukavimpia ja rauhallisimpia on toistaiseksi olleet polit (ihotauti,reuma jne) ja sitten juuri tehostettu palveluasuminen.näihin voisin itse ajatella meneväni. Tsemppiä aplle ja äkkiä pois vuodeosastolta !
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja ja lähdin sairaala-it-puolelle suurehkoon yritykseen. Päivätyö ja hyvä palkka. Voit lähteä myymään hengityskoneita tai valvontamonitoreja tai tutkimushoitajaksi lääkefirmaan. Millään alalla ei ole niin paljon suuntautumisvaihtoehtoja kuin sairaanhoitajalla.
Saanko kysyä vähän että mitä polkua pitkin pädyit it-puolelle miten se käytännössä onnistuu? Itselleni koko tuo puolisko hoitotyöstä on pimeä musta aukko enkä tiedä mistä edes lähtisi liikkeelle jos noihin hommiin haluaisi. Eipä koulussa näistä puhuttu 😂
Ap
Itse olen myös hoitaja kuten suurin osa tutuistanikin. Ja kaikki ovat ainakin ajoittain todella väsyneitä ja kypsiä työhönsä ja miettivät alan vaihtoa.. Tämä rokoteasia, kikyt, lomarahan pienennykset ym ovat katkaisseet monelta kamelin selän.
Miksi teet noin pitkiä vuoroja? Ei sinulle ole listaan tuollaisia merkitty, vaan olet ne ottanut ylimääräisenä kun on tarjottu. Et ota, sillä niistä pääsee. Kun osastonhoitaja joutuu itse jäämään muutamat kerrat paikkaamaan listapuutoksia, niin alkaa vähän enemmän panostamaan sijaisten hankintaan.