Lue keskustelun säännöt.
Rakastuin pikkuserkkuuni
20.04.2006 |
Joo, niinpä pääsi käymään.
Tai siis se rakastuminen tapahtui jo 12 vuotta sitten, kun oltiin yläasteella. Perheet alkoivat vierailemaan enemmän toistensa luona ja minä sitten hassahdin niin sanotusti. Eikä tunne ollut yksipuolinen. Poika/pikkuserkkuni tunsi samoin ja aloimme kirjeenvaihdon. Välillämme kun oli n. 150km matkaa. Juttumme kävi hänen äidilleen kuitenkin pian ilmi rikkoutuneen kirjeen takia ja saimme kuulla kunnon saarnan. Kun poika sitten muutti pois kotoa, aloitimme kirjeenvaihdon uudelleen. Sekin sitten valitettavasti loppui, kun oma äitini huomasi samanlaisten kirjeiden taas tulevan. Ja taas saimme kuulla saarnausta, tällä kertaa oman äitini suusta!
Jätimme silloin sitten koko homman sikseen ja vuosia vierähti. Yhteensä n. kymmenisen vuotta. Päätin sitten ottaa hänen siskoonsa yhteyttä ja muutaman yhteydenpidon jälkeen uskaltauduin kysymään pojan mailiosoitetta ja laitoin hänelle mailia. Sain vastauksen ja tunteeni roihahtivat. Olen itse nykyään aviossa (lapsiakin on) ja hänelläkin on tyttöystävä. Mutta en mahda itselleni mitään! Hän ei vielä tiedä tämän hetkisistä tunteistani, mutta ajattelin kertoa kunhan näemme muutaman viikon päästä, kun mulla on pakollinen visiitti hänen kotikaupungissaan (en siis varta vasten lähde häntä tapaamaan).
Onkohan tässä mitään järkeä?! Meinaan kun voisin heittää koko avioelämäni romukoppaan hänen takiaan... ei sillä että avioelämäni jotenkin ihanaa olisi. Voisin ottaa eron muutenkin vaikka saman tien. Mutta järki käskee pysyä vielä yhdessä, lasten ja rahallisen tilanteen takia...
Kommentit (10)
1/10
|
20.04.2006 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Käy ylisellä katsomassa, millaisia voi serkusten lapsista tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai sitä pikkuserkun kanssa saa mennä vaikka naimisiin. Muistelen ainakin näin ja lapsiahan ei ole mikään pakko tehdä, sullahan oli jo ennestään. Mikäpä siinä jos rakkaus jatkuu edelleen ja on molemmin puoleista, niin anti mennä vaan. Minä en ainakaan tekemisiini kysy kenenkään lupaa. Se kun on vain tämä yksi elämä käytettävissä.
Minulla ja serkullani siis äitini siskon pojalla oli molemman puoleinen ihastus teini-ikäisenä
ja jopa armeija-aikaan soitteli ja kirjoitteli minulle lemmekkäitä kirjeitä
oli ihania tunteita mutta ne jäi myöhemmin pois ja en olisi pidemmälle voinut mennä ei siis edes pusua tms.
mutta ne katseet ja jännite mikä välillämme oli
Tajusin ettei serkun kanssa voi olla rakastavaisia ollaanhan lähisukulaisia.
Koeta ajatella nyt järjellä toki ette ole niin läheisiä sukulaisia kuin me oltiin.
ja luultavasti kielletyn hedelmän maku on se, mikä sinua kiehtoo. Otahan nyt järki ns käteen ja mieti tarkkaan, mitä teet. Jos sinulla on perhe ja miehen kanssa menee hyvin, niin miksi vaihtaisit timantin, kouralliseen tuhkaa?
Nehän on oikeestaan tosi kaukasta sukua. Luokkakaverini vanhemmat oli serkuksia ja lapset oli ihan normaaleja. Siis jopa serkukset voi mennä naimisiin keskenään! Anna palaavaan jos siltä tuntuu. Siis jos liittosi muutenkin jo joutaa romukoppaan, hyvin toimivaa suhdetta en kyllä ton takia rupeis kuoppaamaan. Ei sen takia et on pikkuserkku, vaan ihan muuten. Ihme tiukkapipoja on kyl ollu teidän äidit, vauhkonneet tietysti et mitä muut ajattelee jne. Pikkuserkku (siis vanhempanne ovat serkukset, niinhän?) on oikeesti tosi kaukanen sukulainen! Keksin heti ainaki 2 omaaki pikkuserkkua joihin oon ollu teininä pihkassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suku on sukua, ei siitä pääse yli eikä ympäri
ole minkäänlaista moraalia, vai? Reginako on ohjenuorasi? Itsekkyys toinennimesi? Ihan oikein(?) rikkoa lapsilta perhe, kun äiti on " rakastunut" ? AP nimenomaan sanoi, ettei parisuhteessaan ole mitään vikaa, arki kai astunut kuvioihin(mikä tapahtuu joka suhteessa). Jos ihminen ryhtyy äidiksi, niin pitäisi unohtaa itsekkyys ja omaan napaan tuijottaminen ja ajatella myös lapsiaan, eikä säntäillä tuuliviirinä kuvitelmiensa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luinpa huolimattomasti, APlla olikin onneton parisuhde, sorry.
No joo, ei nyt tietty pidä suinpäin rynnistää jonku teiniromanssin perään. Taisin ilmasta sen vähä huonosti. Mun pointti oli se, että tolla " sukulsisuudella" ei oo asian kans mitää tekemistä, eikä sen pidä vaikuttaa päätökseen.
t:8