Lue keskustelun säännöt.
Koirasta luopuminen ja uusi koira
15.03.2018 |
Luovuimme 2-v koirasta pari kuukautta sitten pitovaikeuksien takia. Kyseessä oli niin haastava koira, että voimat ei enää riittäneet. Koira mm. vahti lapsiamme, saattoi näykätä vieraita, haukkui ulkona kaiken vähänkään epäilyttävän autoista postilaatikoihin. Koiraan ei oikein koskaan voinut luottaa, että miten se reagoi milloinkin. Oli todella todella epävarma ja hieman arvaamatonkin. Käytiin koirakoulussa ja oli yksityiskoulutusta, mutta mistään ei saatu tarpeeksi apua. Lopulta olimme koko perhe niin uuvuksissa, että ainoa vaihtoehto oli koiran uudelleensijoitus. Nyt koira on kokeneella koiraharrastajalla ja voi paremmin rauhallisessa ympäristössä ja osaavissa käsissä. Me ei näillä perustaidoilla osattu ja siitä koen varmasti ikuisesti huonommuutta ja huonoa omaatuntoa. Eipä koira ole uuden omistajan käsissä vielä muuttunut paljoa ja toki osa on ihan luonteesta kiinni mitä ei taas saa muutettua ikinä, mutta ainakaan koulutuskokemusta uudelta omistajalta ei puutu. Kasvattajalta tuli tietysti negaa palautetta, kun tähän päädyttiin ja rivien välistä aistin sen miten hän ajatteli meidän pilanneen koiran. Koira oli kyllä ensihetkestä lähtien kaikkea muuta kuin avoin ja ennakkoluuloton, joten en suostu uskomaan, että kaikki vika olisi meissä, mutta varmasti ainakin se 90% oli meidän syytä.
Kaikesta huolimatta mielessä kajastelee koiranpentu, mutta en tiedä uskallanko enää ottaa koiraa, jos toisen koiran kanssa kävisi sama juttu... Tosin aiemmin meillä on ollut yksi koira, joka oli ihan perus iisi tyyppi ja normi koulutuksella pärjättiin sen kanssa. Tämä uudelleensijoitettu koira jätti sellaiset jäljet meihin kaikkiin ja etenkin minuun, että ihan todella mietin, että voinko enää ikinä ottaa koiraa. Onko tämä muutenkin eettisesti arveluttavaa koirashoppailua, jos yksi koira laitetaan kiertoon ja haetaan "mukavampaa" tilalle? Tai no tilalle tämä koira ei ikinä tulisi, koska uudelleensijoitettu koira tulee aina olemaan mielessä omana itsenään. Sanon ihan suoraan, että toiveena olisi puhtaasti seurakoirarotuinen koira erittäin hyvällä luonteella. Ei saisi olla arka, pelokas ja epävarma. Lapsista tulisi pitää ja paljon ja samoin vieraista. Olemme liikkuvainen ja sosiaalinen perhe, joten meidän kanssa pitäisi pystyä matkustamaan ja pärjätä paikassa kuin paikassa. Mikään näistä ei ollut mahdollista tämän uudelleensijoitetun koiran kanssa :( Miten kasvattajat suhtautuvat tällaisiin tapauksiin kuin me? Onko koiraa mahdollista saada enää, jos on jo yhdestä luopunut pitovaikeuksien takia?
Kommentit (70)
Ottakaa mieluummin aikuinen, jo valmiiksi koulutettu koira. Pennusta ei voi ikinä tietää, mitä siitä on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Sitä kutsutaan ninjailuksi ja on ihan nykyaikainen koulutusmetodi. On koiria, jotka eivät koskaan siedäty häiriöihin niin paljon, että ne voisi viedä keskellä päivällä lenkille. Minulla on tällainen yksilö ja pärjätään, kun lenkkeillään rauhallisina aikoina. Ikää jo 7-v ja en usko, että voin ikinä lähteä koiran kanssa liikkeelle ruuhka-aikaan ilman, että koira rähjää milloin millekin.
Toisin sanoen asut alueella joka ei sovi koiralle ensinkään. Ei pidä ottaa koiraa jos asuu jossain ydinkeskustassa.
Koiralla on paljon herkemmät aistit kuin ihmisellä. Sen takia ne ärsykkeet mitä (neurotypaalinen) ihminen ei huomaa, voivat kuormittaa koiraa suunnattomasti. Jatkuva liikenne, paakukaasujen hajut, jatkuvasti ohi vilistävät polkupyörät ja lastenrattaat. Eläimet ylipäänsä eivät oikein ymmärrä liikennettä, siksi niitä autojen alle jääkin. Omasta koirastani huomaan aina miten se säpsähtää kun takaapäin tulee bussi tai rekka, sekä ääni että "imu" hermostuttaa sitä, vaikka kyseessä onkin hyvähermoinen metsästyskoira.
Lapsiperhe sinänsä on myös koiralle aikamoinen ärsyketulva. Lapset yleensä huutaa hirvittävästi nykyään kun niitä ei kasvateta, jatkuvaa hälyä touhua ja yleensä myös aikuisten huutoa ja kiukkua. Erittäin kuormittavaa elukalle jonka pitäisi nukkua 16-18 tuntia päivässä.
Koira ei oikeasti sovi kaikkiin elämäntilanteisiin, kaikkiin ympäristöihin ja kaikille ihmisille. Toki on olemassa koiria joiden hermorakenne kestää melkein mitä vaan (esim. poliisi- ja tullikoirat), mutta ne vaativatkin sitten erittäin tarkkaa koulutusta -ja nekin saavat sitten töiden jälkeen häiriötöntä lepoa eivätkä suinkaan mitään lapsiperherääkymistä ja reissaamista.
Labbiksia on aivan liian usein kodinvaihtajina, rotu on saanut maineen kaikille sopivana lupsakkana perhekoirana. Mitä se onkin, kunnolla koulutettuna ja riittävästi aktivoituna. Minäkin otin labbiksen noiden mielikuvien ja muutamaan koiraan tutustumisen perusteella ja sain aivan käsittämättömän aktiivisen, ylisosiaalisen höslän :D Siinä olikin sitten opetteleminen että mitäs nyt tehdään. Monet tuntuvat painottavan lenkkeilyn määrää, mutta se ei ole tärkeintä, vaan aivotyö. Labbis on työkoira ollut ja ne vietit ja tarpeet sillä on edelleen. Myös ns näyttelylinjaiset ovat aktiivisia eivätkä monestikaan sovi siihen, että pääsee vaan lenkille. Tai toki siihen saattaa tottua ja turtua, mutta monet lapukat purkaa sitten epätoivottuun käytökseen ja tuhoamiseen turhaumiaan. Tämä nyt vaan tuli mieleen ja jos joku labbista harkitsee. Säännöllinen liikunta, mielellään vapaana ja joku päätä kuormittava harrastus (mejä, nose work, noutajakoulutus, toko, mitä vaan) sekä rauhoittumisharjoitukset niin hyvä tulee.
Todellakin ap voit ottaa uuden koiran. Teillä kävi vain huono tuuri ensimmäisen kanssa. Me olemme ihan tavallinen lapsiperhe, johon koira otettiin täysin nolla koira-asiantuntemuksella. Toki luettiin Tuire Kaimiot yms. käytiin pentukurssilla jne ja hyvin pärjätään koiran kanssa, mutta se onkin ihan tavallinen peruspiski ei mitään erityispiirteitä. Luulen, että _suurinosa_ koiranottajista on ihan tavan tallaajia, jotka ei pärjäisi jonkun reaktiivisen tai muuten haastavan koiran kanssa. Ihan turhaa mollata täällä ap:sta ratkaisustaan. Sitten jos hän olisi väkisin jatkanut koiran kanssa ihmeteltäisiin sitä, että miksi ei luovu koirastaan, jos on niin kuormittavaa eikä pärjää. Sitten kun luopuu vastuullisesti niin onkin ihan kauhea juttu, kun meinaa ottaa uuden koiran kun ei pärjännyt ekan kanssa. Huoh
Niinpä, suurin osa pennuista menee ihan tavallisiin kotiin missä ei olla perehdytty ongelmakoirien koulutukseen. Seurakoirarotua kasvattavana tietysti muutenkin harvemmin törmään pennun ostajiin, joilla olisi kokemusta vaikkapa palveluskoiraroduista. Eli kyllä minusta on kohtuutonta odottaa, että tavallisissa perheissä olisi valmius noinkin vaikean koiran kanssa elämiseen/kouluttamiseen kuin ap;lle oli sattunut. Eri asia sitten onko kasvattajalla selkärankaa myöntää, että vikaa voi olla myös koiran luonteessa eikä vain omistajissa. Itselleni palautui jokin vuosi sitten pentu, joka oli todella haastava. Vika oli suurimmaksi osaksi koirassa. Uusi omistaja on erittäin kokenut ja on tehnyt koiran kanssa valtavan työn, mutta edelleen koira on melkoinen pakkaus.
T. Kasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap, meillä sama tilanne, mutta koira vielä kotona. Yritetään vielä. Koiralla tosin ikää jo 3-v mutta vielä jaksan uskoa, että helpottaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Sitä kutsutaan ninjailuksi ja on ihan nykyaikainen koulutusmetodi. On koiria, jotka eivät koskaan siedäty häiriöihin niin paljon, että ne voisi viedä keskellä päivällä lenkille. Minulla on tällainen yksilö ja pärjätään, kun lenkkeillään rauhallisina aikoina. Ikää jo 7-v ja en usko, että voin ikinä lähteä koiran kanssa liikkeelle ruuhka-aikaan ilman, että koira rähjää milloin millekin.
Toisin sanoen asut alueella joka ei sovi koiralle ensinkään. Ei pidä ottaa koiraa jos asuu jossain ydinkeskustassa.
Koiralla on paljon herkemmät aistit kuin ihmisellä. Sen takia ne ärsykkeet mitä (neurotypaalinen) ihminen ei huomaa, voivat kuormittaa koiraa suunnattomasti. Jatkuva liikenne, paakukaasujen hajut, jatkuvasti ohi vilistävät polkupyörät ja lastenrattaat. Eläimet ylipäänsä eivät oikein ymmärrä liikennettä, siksi niitä autojen alle jääkin. Omasta koirastani huomaan aina miten se säpsähtää kun takaapäin tulee bussi tai rekka, sekä ääni että "imu" hermostuttaa sitä, vaikka kyseessä onkin hyvähermoinen metsästyskoira.
Lapsiperhe sinänsä on myös koiralle aikamoinen ärsyketulva. Lapset yleensä huutaa hirvittävästi nykyään kun niitä ei kasvateta, jatkuvaa hälyä touhua ja yleensä myös aikuisten huutoa ja kiukkua. Erittäin kuormittavaa elukalle jonka pitäisi nukkua 16-18 tuntia päivässä.
Koira ei oikeasti sovi kaikkiin elämäntilanteisiin, kaikkiin ympäristöihin ja kaikille ihmisille. Toki on olemassa koiria joiden hermorakenne kestää melkein mitä vaan (esim. poliisi- ja tullikoirat), mutta ne vaativatkin sitten erittäin tarkkaa koulutusta -ja nekin saavat sitten töiden jälkeen häiriötöntä lepoa eivätkä suinkaan mitään lapsiperherääkymistä ja reissaamista.
Öh, ydinkeskustassa asuva ei voi pitää koiraa? Asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, jossa on aivan valtava määrä koiria - jotka saavat tulla kaikkialle: busseihin, ratikoihin, ravintoloihin, ostareille, useimpiin kauppoihin (mutta ei kaikkiin ruokakauppoihin)... Ja jotka ovat 90-prosenttisesti irti hihnasta aamulla, päivällä, yöllä, aina. 2-kiloiset chihuahuat ja valtavat rotikat odottavat yhtälailla ruokakaupan edessä omistajaansa. Irti. Todella, todella harvoin kuulee ylipäätään koiran haukuntaa, saati sitten rähinää. Koirat vaan ohittavat toisensa ja moikkaavat. Ihmisiä ja liikennettä ne eivät edes huomioi. Kyllä koira tottuu, melkein mihin vaan tässä elämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
Hihnattomana koirat oppivatkin olemaan ”koiriksi”. 90-prosenttisesti hihna aiheuttaa reaktiivisuuden. Siksi Suomessa koirat ei osaa käyttäytyä, täällä ei ole sitä vapaana kulkemisen kulttuuria.
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Sitä kutsutaan ninjailuksi ja on ihan nykyaikainen koulutusmetodi. On koiria, jotka eivät koskaan siedäty häiriöihin niin paljon, että ne voisi viedä keskellä päivällä lenkille. Minulla on tällainen yksilö ja pärjätään, kun lenkkeillään rauhallisina aikoina. Ikää jo 7-v ja en usko, että voin ikinä lähteä koiran kanssa liikkeelle ruuhka-aikaan ilman, että koira rähjää milloin millekin.
Toisin sanoen asut alueella joka ei sovi koiralle ensinkään. Ei pidä ottaa koiraa jos asuu jossain ydinkeskustassa.
Koiralla on paljon herkemmät aistit kuin ihmisellä. Sen takia ne ärsykkeet mitä (neurotypaalinen) ihminen ei huomaa, voivat kuormittaa koiraa suunnattomasti. Jatkuva liikenne, paakukaasujen hajut, jatkuvasti ohi vilistävät polkupyörät ja lastenrattaat. Eläimet ylipäänsä eivät oikein ymmärrä liikennettä, siksi niitä autojen alle jääkin. Omasta koirastani huomaan aina miten se säpsähtää kun takaapäin tulee bussi tai rekka, sekä ääni että "imu" hermostuttaa sitä, vaikka kyseessä onkin hyvähermoinen metsästyskoira.
Lapsiperhe sinänsä on myös koiralle aikamoinen ärsyketulva. Lapset yleensä huutaa hirvittävästi nykyään kun niitä ei kasvateta, jatkuvaa hälyä touhua ja yleensä myös aikuisten huutoa ja kiukkua. Erittäin kuormittavaa elukalle jonka pitäisi nukkua 16-18 tuntia päivässä.
Koira ei oikeasti sovi kaikkiin elämäntilanteisiin, kaikkiin ympäristöihin ja kaikille ihmisille. Toki on olemassa koiria joiden hermorakenne kestää melkein mitä vaan (esim. poliisi- ja tullikoirat), mutta ne vaativatkin sitten erittäin tarkkaa koulutusta -ja nekin saavat sitten töiden jälkeen häiriötöntä lepoa eivätkä suinkaan mitään lapsiperherääkymistä ja reissaamista.
Öh, ydinkeskustassa asuva ei voi pitää koiraa? Asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, jossa on aivan valtava määrä koiria - jotka saavat tulla kaikkialle: busseihin, ratikoihin, ravintoloihin, ostareille, useimpiin kauppoihin (mutta ei kaikkiin ruokakauppoihin)... Ja jotka ovat 90-prosenttisesti irti hihnasta aamulla, päivällä, yöllä, aina. 2-kiloiset chihuahuat ja valtavat rotikat odottavat yhtälailla ruokakaupan edessä omistajaansa. Irti. Todella, todella harvoin kuulee ylipäätään koiran haukuntaa, saati sitten rähinää. Koirat vaan ohittavat toisensa ja moikkaavat. Ihmisiä ja liikennettä ne eivät edes huomioi. Kyllä koira tottuu, melkein mihin vaan tässä elämässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
.
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Sitä kutsutaan ninjailuksi ja on ihan nykyaikainen koulutusmetodi. On koiria, jotka eivät koskaan siedäty häiriöihin niin paljon, että ne voisi viedä keskellä päivällä lenkille. Minulla on tällainen yksilö ja pärjätään, kun lenkkeillään rauhallisina aikoina. Ikää jo 7-v ja en usko, että voin ikinä lähteä koiran kanssa liikkeelle ruuhka-aikaan ilman, että koira rähjää milloin millekin.
Toisin sanoen asut alueella joka ei sovi koiralle ensinkään. Ei pidä ottaa koiraa jos asuu jossain ydinkeskustassa.
Koiralla on paljon herkemmät aistit kuin ihmisellä. Sen takia ne ärsykkeet mitä (neurotypaalinen) ihminen ei huomaa, voivat kuormittaa koiraa suunnattomasti. Jatkuva liikenne, paakukaasujen hajut, jatkuvasti ohi vilistävät polkupyörät ja lastenrattaat. Eläimet ylipäänsä eivät oikein ymmärrä liikennettä, siksi niitä autojen alle jääkin. Omasta koirastani huomaan aina miten se säpsähtää kun takaapäin tulee bussi tai rekka, sekä ääni että "imu" hermostuttaa sitä, vaikka kyseessä onkin hyvähermoinen metsästyskoira.
Lapsiperhe sinänsä on myös koiralle aikamoinen ärsyketulva. Lapset yleensä huutaa hirvittävästi nykyään kun niitä ei kasvateta, jatkuvaa hälyä touhua ja yleensä myös aikuisten huutoa ja kiukkua. Erittäin kuormittavaa elukalle jonka pitäisi nukkua 16-18 tuntia päivässä.
Koira ei oikeasti sovi kaikkiin elämäntilanteisiin, kaikkiin ympäristöihin ja kaikille ihmisille. Toki on olemassa koiria joiden hermorakenne kestää melkein mitä vaan (esim. poliisi- ja tullikoirat), mutta ne vaativatkin sitten erittäin tarkkaa koulutusta -ja nekin saavat sitten töiden jälkeen häiriötöntä lepoa eivätkä suinkaan mitään lapsiperherääkymistä ja reissaamista.
Öh, ydinkeskustassa asuva ei voi pitää koiraa? Asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, jossa on aivan valtava määrä koiria - jotka saavat tulla kaikkialle: busseihin, ratikoihin, ravintoloihin, ostareille, useimpiin kauppoihin (mutta ei kaikkiin ruokakauppoihin)... Ja jotka ovat 90-prosenttisesti irti hihnasta aamulla, päivällä, yöllä, aina. 2-kiloiset chihuahuat ja valtavat rotikat odottavat yhtälailla ruokakaupan edessä omistajaansa. Irti. Todella, todella harvoin kuulee ylipäätään koiran haukuntaa, saati sitten rähinää. Koirat vaan ohittavat toisensa ja moikkaavat. Ihmisiä ja liikennettä ne eivät edes huomioi. Kyllä koira tottuu, melkein mihin vaan tässä elämässä...
Hihnattomana koirat oppivatkin olemaan ”koiriksi”. 90-prosenttisesti hihna aiheuttaa reaktiivisuuden. Siksi Suomessa koirat ei osaa käyttäytyä, täällä ei ole sitä vapaana kulkemisen kulttuuria
Täysin samaa mieltä. Kyllä ap voitte ottaa uuden koiran. Vaikka pennunkin. Eihän lauman vaihtaminen aikuiselle koirallekaan ole ongelmatonta, parempi siis ottaa mielestäni pentu, joka kasvaa perheeseenne.
Suosittelen suomenlapinkoiraa. Mulla on ja se on mahtava luonne. Se on niin ystävällinen ja kiltti, että eläinlääkäri sai ottaa siltä roskan silmästä ilman kuonokoppaa. Ja hiljaisella lenkkipolulla se voi olla irti, koska tulee nykyisin täysin varmasti luokse, kun joku ihminen tai koirakin tulee vastaan. On käynyt niinkin, että se ei ole lähtenyt jäniksen perään, vaikka pupu pomppi 30 metrin päästä sen nenän edestä ja minä kutsuin luokse. Myls tuttujen lapinkoirat ovat kaikki oikein kilttejä.
MUTTA mulla on käynyt hurjan hyvä tuuli, kun koiruli on niin hyvä luonne. Tuire Kaimion koulutusoppaasta on ollut valtava apu, suosittelen kaikille! Mutta niin se vain on, että toiset koirat on paljon helpompia kuin toiset. Tuttavalla on kaksi koiraa. Toinen toimii kuin ajatus ja toinen on "täyskahjo". Sama koulutustyyli.