Lue keskustelun säännöt.
Koirasta luopuminen ja uusi koira
15.03.2018 |
Luovuimme 2-v koirasta pari kuukautta sitten pitovaikeuksien takia. Kyseessä oli niin haastava koira, että voimat ei enää riittäneet. Koira mm. vahti lapsiamme, saattoi näykätä vieraita, haukkui ulkona kaiken vähänkään epäilyttävän autoista postilaatikoihin. Koiraan ei oikein koskaan voinut luottaa, että miten se reagoi milloinkin. Oli todella todella epävarma ja hieman arvaamatonkin. Käytiin koirakoulussa ja oli yksityiskoulutusta, mutta mistään ei saatu tarpeeksi apua. Lopulta olimme koko perhe niin uuvuksissa, että ainoa vaihtoehto oli koiran uudelleensijoitus. Nyt koira on kokeneella koiraharrastajalla ja voi paremmin rauhallisessa ympäristössä ja osaavissa käsissä. Me ei näillä perustaidoilla osattu ja siitä koen varmasti ikuisesti huonommuutta ja huonoa omaatuntoa. Eipä koira ole uuden omistajan käsissä vielä muuttunut paljoa ja toki osa on ihan luonteesta kiinni mitä ei taas saa muutettua ikinä, mutta ainakaan koulutuskokemusta uudelta omistajalta ei puutu. Kasvattajalta tuli tietysti negaa palautetta, kun tähän päädyttiin ja rivien välistä aistin sen miten hän ajatteli meidän pilanneen koiran. Koira oli kyllä ensihetkestä lähtien kaikkea muuta kuin avoin ja ennakkoluuloton, joten en suostu uskomaan, että kaikki vika olisi meissä, mutta varmasti ainakin se 90% oli meidän syytä.
Kaikesta huolimatta mielessä kajastelee koiranpentu, mutta en tiedä uskallanko enää ottaa koiraa, jos toisen koiran kanssa kävisi sama juttu... Tosin aiemmin meillä on ollut yksi koira, joka oli ihan perus iisi tyyppi ja normi koulutuksella pärjättiin sen kanssa. Tämä uudelleensijoitettu koira jätti sellaiset jäljet meihin kaikkiin ja etenkin minuun, että ihan todella mietin, että voinko enää ikinä ottaa koiraa. Onko tämä muutenkin eettisesti arveluttavaa koirashoppailua, jos yksi koira laitetaan kiertoon ja haetaan "mukavampaa" tilalle? Tai no tilalle tämä koira ei ikinä tulisi, koska uudelleensijoitettu koira tulee aina olemaan mielessä omana itsenään. Sanon ihan suoraan, että toiveena olisi puhtaasti seurakoirarotuinen koira erittäin hyvällä luonteella. Ei saisi olla arka, pelokas ja epävarma. Lapsista tulisi pitää ja paljon ja samoin vieraista. Olemme liikkuvainen ja sosiaalinen perhe, joten meidän kanssa pitäisi pystyä matkustamaan ja pärjätä paikassa kuin paikassa. Mikään näistä ei ollut mahdollista tämän uudelleensijoitetun koiran kanssa :( Miten kasvattajat suhtautuvat tällaisiin tapauksiin kuin me? Onko koiraa mahdollista saada enää, jos on jo yhdestä luopunut pitovaikeuksien takia?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
On ihan eri asia yrittää tuollaista mitä, että käytös jää koiralle päälle. Itselläni on ollut useita koiria, joista viimeisin on kuin riivattu. Uskokaa tai älkää, mutta koirat ovat yksilöitä ja myös niistä löytyy heikolla hermorakenteella varustettuja tapauksia, joihin ei auta oikein mikään kouluttaminen. Aiemmin syytin minäkin aina omistajia, että vika on siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa, mutta oma koira on opettanut, että edes kokenut koiraihminen ei pärjää ihan kaikkien koirien kanssa :/
Ymmärrätköhän itse nyt yhtään, mitä kirjoitat. Koira tekee sitä, mikä on sille edullista. Viettiin perustuva toiminta on yleensä aina tällaista, eli paimenkoiralla kaikenlainen syöksyily, liikkuvaan reagointi ja näykkiminen. Useimmat paimenet tätä kokeilevat, ja jos omistaja ei osaa ennalta ehkäistä tai kitkeä sitä heti pois, se ruokkii itseään ja vahvistuu. Ei se mitenkään itsestään ”jää päälle”. Se on sisäänrakennettu ominaisuus paimentavassa koirassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti uusikin kokisi samat asiat, joilla edellinen pilattiin. Itse pidän aika vastuuttomana ottaa uutta pentua, kun aiemmankaan kanssa ei pärjännyt. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, jota ei pitäisi laittaa kiertoon heti kun homma ei toimikaan. Toivoisin, että uutta koiraa ei teille kukaan myisi, mutta ikävä kyllä ei ole mitään "huonot omistajat"-rekisteriä.
Jos pystytte sitoutumaan koiraan suosittelisin kodinvaihtajaa ja että koira on leikattu. En ymmärrä miksi pitää hankkia pentua jos edellinen yritys päättyi ongelmiin. Vaikka mikä riiviöyksilö oli kyseessä, osa syystä on myös talutushihnaan toisessa päässä mielestäni. Lisäksi koirasta ei oikein tiedä kaikkea ennen kolmen vuoden ikää. Omani ovat tuossa iässä seestyneet mikä on vähentänyt häiriökäyttäytymistä. Eli taas olisi edessä muutama vuosi mahdollista stressiä. Miettisin aika tarkkaan miksi haluat koiran, kuuluuko se vaan suunnitelmaan vai voitteko tarjota hyvää hoitoa vaikka täysin noutohetkellä toivomasikaltainen koira alkaisi taas käyttäytyä ongelmallisesti.
Koira on sellainen, miksi se koulutetaan. Tietysti luonnevikaisia tai muuten sairaita koiria on olemassa, mutta useimmiten vikaa saa etsiä ihan omistajasta itsestään.
Jospa ottaisitte koiran sitten kun lapset on vähän isompia ja elämä rauhallisempaa. Koiran tai kissan olo pienten lasten kanssa on aika stressaavaa, enkä ihmettele jos eläin alkaa oireilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
On ihan eri asia yrittää tuollaista mitä, että käytös jää koiralle päälle. Itselläni on ollut useita koiria, joista viimeisin on kuin riivattu. Uskokaa tai älkää, mutta koirat ovat yksilöitä ja myös niistä löytyy heikolla hermorakenteella varustettuja tapauksia, joihin ei auta oikein mikään kouluttaminen. Aiemmin syytin minäkin aina omistajia, että vika on siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa, mutta oma koira on opettanut, että edes kokenut koiraihminen ei pärjää ihan kaikkien koirien kanssa :/
Ymmärrätköhän itse nyt yhtään, mitä kirjoitat. Koira tekee sitä, mikä on sille edullista. Viettiin perustuva toiminta on yleensä aina tällaista, eli paimenkoiralla kaikenlainen syöksyily, liikkuvaan reagointi ja näykkiminen. Useimmat paimenet tätä kokeilevat, ja jos omistaja ei osaa ennalta ehkäistä tai kitkeä sitä heti pois, se ruokkii itseään ja vahvistuu. Ei se mitenkään itsestään ”jää päälle”. Se on sisäänrakennettu ominaisuus paimentavassa koirassa.
Montako oikeasti ongelmakoiraa sinulla on ollut? Minulla on ollut useita ns. normaali koiria, jotka ovat kokeilleet ties mitä ja ne on kouluttamalla saatu toteuttamaan toivottua käytöstä. Mutta sitten on tämä viimeisin, johon ei päde mitkään valtakunnan lait. Suosittelen lämpimästi tutustumaan termiin reaktiivisuus ja vaikkapa facebookin reaktiivisten koirien ryhmään. Ehkä ne avaisivat silmiäsi...
Voi apua mitä kukkahattutätejä täällä on taas liikkeellä. Ap toimi vastuullisesti, kun etsi sellaiselle koiralle kodin, jonka kanssa ei pärjää. Olisiko hänen pitänyt vain jatkaa ja jatkaa, vaikka arki on tuntunut olevan kamalaa. Moniko teistä olisi valmis lenkkeilemään yöllä koiran kanssa vuosikausia? Harva noin kierroksilla käyvä koira rauhoittuu iän myötä. Jotkut oikut saattavat lieventyä, mutta reaktiivisuus ei poistu koirasta ikinä. Mutta, hienoa kun koiralle on etsitty osaava koti. Ja miksei ap saisi hankkia uutta koiraa? Minusta hän vaikuttaa vastuulliselta ihmiseltä, joka kykenee myöntämään tappionsa ja tiedostaa missä meni pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koiraa perheeseen jossa ei olla varmoja asiasta. Vasta kun on isot lapset. Tosi huono lähtökohta että valmiiksi hermostuttaa ja epäilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
On ihan eri asia yrittää tuollaista mitä, että käytös jää koiralle päälle. Itselläni on ollut useita koiria, joista viimeisin on kuin riivattu. Uskokaa tai älkää, mutta koirat ovat yksilöitä ja myös niistä löytyy heikolla hermorakenteella varustettuja tapauksia, joihin ei auta oikein mikään kouluttaminen. Aiemmin syytin minäkin aina omistajia, että vika on siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa, mutta oma koira on opettanut, että edes kokenut koiraihminen ei pärjää ihan kaikkien koirien kanssa :/
Ymmärrätköhän itse nyt yhtään, mitä kirjoitat. Koira tekee sitä, mikä on sille edullista. Viettiin perustuva toiminta on yleensä aina tällaista, eli paimenkoiralla kaikenlainen syöksyily, liikkuvaan reagointi ja näykkiminen. Useimmat paimenet tätä kokeilevat, ja jos omistaja ei osaa ennalta ehkäistä tai kitkeä sitä heti pois, se ruokkii itseään ja vahvistuu. Ei se mitenkään itsestään ”jää päälle”. Se on sisäänrakennettu ominaisuus paimentavassa koirassa.
Montako oikeasti ongelmakoiraa sinulla on ollut? Minulla on ollut useita ns. normaali koiria, jotka ovat kokeilleet ties mitä ja ne on kouluttamalla saatu toteuttamaan toivottua käytöstä. Mutta sitten on tämä viimeisin, johon ei päde mitkään valtakunnan lait. Suosittelen lämpimästi tutustumaan termiin reaktiivisuus ja vaikkapa facebookin reaktiivisten koirien ryhmään. Ehkä ne avaisivat silmiäsi...
Minulla on ollut monta paimenkoiraa, corgeja, belgi, bc, 2xsheltti.... paimennuskäytöstä on ollut kaikilla. Toki toisilla enemmän kuin toisilla. Ja kyllä, reaktiivisuus on hyvin tuttua. Ja ihan taatusti toiset ovat helpompia kuin toiset, tosin koirakokemus auttaa tähän paljon. Ei minun tarkoitukseni ollut mitenkään dissata ap:tä, tiedän oikein hyvin kuinka vaikeita esim. sheltit voi olla. Tarkoitukseni oli ainoastaan kommentoida, että moinen käytös on paimenelle ihan normaalia, eikä tarkoita viallista koiraa. Seuraava koira voi olla samanlainen, tosin sen käytöstä ap osaisi ehkä jo ennaltaehkäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kysyä, minkä rotuinen tämä teidän uudelleensijoitettu koira on? Ihan mielenkiinnosta. Ja kyllä ehdottomasti uskallat ottaa, mutta olkaa valinnan kanssa vaan älyttömän tarkkoja. Esim. jos menette katsomaan jotakin pentuetta eikä siellä tunnu olevan kukaan pennuista ns. "täydellinen" luonteeltaan teille, niin odottakaa vaan muita pentueita. Jos on sosiaalinen ja avoin koira, niin kyllä sen jo ihan pienestä huomaa. Meillä kävi aivan älytön munkki, että tämä meidän pallero erottui niin edukseen heti ekassa pentueessa mitä käytiin katsomassa. Tsemppiä, äläkä missään nimessä pode huonoa omaatuntoa! Toimit todella viisaasti ja vastuullisesti antaessasi koiran sopivampaan kotiin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
On ihan eri asia yrittää tuollaista mitä, että käytös jää koiralle päälle. Itselläni on ollut useita koiria, joista viimeisin on kuin riivattu. Uskokaa tai älkää, mutta koirat ovat yksilöitä ja myös niistä löytyy heikolla hermorakenteella varustettuja tapauksia, joihin ei auta oikein mikään kouluttaminen. Aiemmin syytin minäkin aina omistajia, että vika on siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa, mutta oma koira on opettanut, että edes kokenut koiraihminen ei pärjää ihan kaikkien koirien kanssa :/
Ymmärrätköhän itse nyt yhtään, mitä kirjoitat. Koira tekee sitä, mikä on sille edullista. Viettiin perustuva toiminta on yleensä aina tällaista, eli paimenkoiralla kaikenlainen syöksyily, liikkuvaan reagointi ja näykkiminen. Useimmat paimenet tätä kokeilevat, ja jos omistaja ei osaa ennalta ehkäistä tai kitkeä sitä heti pois, se ruokkii itseään ja vahvistuu. Ei se mitenkään itsestään ”jää päälle”. Se on sisäänrakennettu ominaisuus paimentavassa koirassa.
Montako oikeasti ongelmakoiraa sinulla on ollut? Minulla on ollut useita ns. normaali koiria, jotka ovat kokeilleet ties mitä ja ne on kouluttamalla saatu toteuttamaan toivottua käytöstä. Mutta sitten on tämä viimeisin, johon ei päde mitkään valtakunnan lait. Suosittelen lämpimästi tutustumaan termiin reaktiivisuus ja vaikkapa facebookin reaktiivisten koirien ryhmään. Ehkä ne avaisivat silmiäsi...
Minulla on ollut monta paimenkoiraa, corgeja, belgi, bc, 2xsheltti.... paimennuskäytöstä on ollut kaikilla. Toki toisilla enemmän kuin toisilla. Ja kyllä, reaktiivisuus on hyvin tuttua. Ja ihan taatusti toiset ovat helpompia kuin toiset, tosin koirakokemus auttaa tähän paljon. Ei minun tarkoitukseni ollut mitenkään dissata ap:tä, tiedän oikein hyvin kuinka vaikeita esim. sheltit voi olla. Tarkoitukseni oli ainoastaan kommentoida, että moinen käytös on paimenelle ihan normaalia, eikä tarkoita viallista koiraa. Seuraava koira voi olla samanlainen, tosin sen käytöstä ap osaisi ehkä jo ennaltaehkäistä.
Sheltitkö vaikeita? Ei kyllä pidä paikkaansa. Ihanampaa rotua saa etsiä! Meillä kaksi kultakimpaletta ja todella vähän on paimennusviettiä tms. Ovat aina olleet hirveän helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
On ihan eri asia yrittää tuollaista mitä, että käytös jää koiralle päälle. Itselläni on ollut useita koiria, joista viimeisin on kuin riivattu. Uskokaa tai älkää, mutta koirat ovat yksilöitä ja myös niistä löytyy heikolla hermorakenteella varustettuja tapauksia, joihin ei auta oikein mikään kouluttaminen. Aiemmin syytin minäkin aina omistajia, että vika on siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa, mutta oma koira on opettanut, että edes kokenut koiraihminen ei pärjää ihan kaikkien koirien kanssa :/
Ymmärrätköhän itse nyt yhtään, mitä kirjoitat. Koira tekee sitä, mikä on sille edullista. Viettiin perustuva toiminta on yleensä aina tällaista, eli paimenkoiralla kaikenlainen syöksyily, liikkuvaan reagointi ja näykkiminen. Useimmat paimenet tätä kokeilevat, ja jos omistaja ei osaa ennalta ehkäistä tai kitkeä sitä heti pois, se ruokkii itseään ja vahvistuu. Ei se mitenkään itsestään ”jää päälle”. Se on sisäänrakennettu ominaisuus paimentavassa koirassa.
Montako oikeasti ongelmakoiraa sinulla on ollut? Minulla on ollut useita ns. normaali koiria, jotka ovat kokeilleet ties mitä ja ne on kouluttamalla saatu toteuttamaan toivottua käytöstä. Mutta sitten on tämä viimeisin, johon ei päde mitkään valtakunnan lait. Suosittelen lämpimästi tutustumaan termiin reaktiivisuus ja vaikkapa facebookin reaktiivisten koirien ryhmään. Ehkä ne avaisivat silmiäsi...
Minulla on ollut monta paimenkoiraa, corgeja, belgi, bc, 2xsheltti.... paimennuskäytöstä on ollut kaikilla. Toki toisilla enemmän kuin toisilla. Ja kyllä, reaktiivisuus on hyvin tuttua. Ja ihan taatusti toiset ovat helpompia kuin toiset, tosin koirakokemus auttaa tähän paljon. Ei minun tarkoitukseni ollut mitenkään dissata ap:tä, tiedän oikein hyvin kuinka vaikeita esim. sheltit voi olla. Tarkoitukseni oli ainoastaan kommentoida, että moinen käytös on paimenelle ihan normaalia, eikä tarkoita viallista koiraa. Seuraava koira voi olla samanlainen, tosin sen käytöstä ap osaisi ehkä jo ennaltaehkäistä.
Sheltitkö vaikeita? Ei kyllä pidä paikkaansa. Ihanampaa rotua saa etsiä! Meillä kaksi kultakimpaletta ja todella vähän on paimennusviettiä tms. Ovat aina olleet hirveän helppoja.
Sheltit on usein todella helppoja. Tai sitten ei, jolloin ne voi olla tosi vaikeita, kiihkeitä, kaikkeen reagoivia, jopa hyökkääviä. Kaikenlaista on nähty. Minusta niiden helppous on usein liioiteltua, tosin ne älykkäänä ja herkkänä rotuna on helppo yleensä kouluttaa uudelleen.
Eka vuosi pennun kuin pennun kanssa on haastavaa ja vaikeaa. Järki päähän alkaa tulla vasta parivuotiaana, isommilla koirilla vieläkin myöhemmin. Jaksatteko? Pitäisikö ottaa nyt aikalisä ja odottaa kun lapset ovat vanhempia ja itsellä enemmän aikaa? Mikä rotu oli edellinen ja mitä olette suunnitelleet nyt? Mitään "aktiivista harrastuskoiraa" ei kannata suunnitella. Eli sheltit ja villakoirat, russelit ja muut terrierit , spanielit ym. kannattaa unohtaa heti. Joku perushelppo pikkukoira eli vaikka coton de tulear. Mutta silti miettisin tarkasti, onko aikaa ja sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ottako koiraa kun ette niiden kans pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ottako koiraa kun ette niiden kans pärjää.
Äläkää tee lapsia, voi olla ettet pärjää kuin 1/3 kanssa lapsistanne.
Älä aja autoa, voit ajaa kolarin.
Älä matkusta lentokoneella, se voi tippua.
Voi perse mikä kommenttikukkanen taas. Ap:lla on ollut aiemmin koira, jonka kanssa mennyt hyvin eli ei voi yleistää ettei pärjää. Asiat ei ole noin mustavalkoisia.
Vierailija kirjoitti:
Mitään "aktiivista harrastuskoiraa" ei kannata suunnitella. Eli sheltit ja villakoirat,
No sheltit ja villakoirat ei kyllä varsinaisesti mene kategoriaan "aktiiviset harrastuskoirat", niitä on paljon kotikoirina ja ne pärjää siinä hommassa ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
On ihan eri asia yrittää tuollaista mitä, että käytös jää koiralle päälle. Itselläni on ollut useita koiria, joista viimeisin on kuin riivattu. Uskokaa tai älkää, mutta koirat ovat yksilöitä ja myös niistä löytyy heikolla hermorakenteella varustettuja tapauksia, joihin ei auta oikein mikään kouluttaminen. Aiemmin syytin minäkin aina omistajia, että vika on siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa, mutta oma koira on opettanut, että edes kokenut koiraihminen ei pärjää ihan kaikkien koirien kanssa :/
Ymmärrätköhän itse nyt yhtään, mitä kirjoitat. Koira tekee sitä, mikä on sille edullista. Viettiin perustuva toiminta on yleensä aina tällaista, eli paimenkoiralla kaikenlainen syöksyily, liikkuvaan reagointi ja näykkiminen. Useimmat paimenet tätä kokeilevat, ja jos omistaja ei osaa ennalta ehkäistä tai kitkeä sitä heti pois, se ruokkii itseään ja vahvistuu. Ei se mitenkään itsestään ”jää päälle”. Se on sisäänrakennettu ominaisuus paimentavassa koirassa.
Montako oikeasti ongelmakoiraa sinulla on ollut? Minulla on ollut useita ns. normaali koiria, jotka ovat kokeilleet ties mitä ja ne on kouluttamalla saatu toteuttamaan toivottua käytöstä. Mutta sitten on tämä viimeisin, johon ei päde mitkään valtakunnan lait. Suosittelen lämpimästi tutustumaan termiin reaktiivisuus ja vaikkapa facebookin reaktiivisten koirien ryhmään. Ehkä ne avaisivat silmiäsi...
Minulla on ollut monta paimenkoiraa, corgeja, belgi, bc, 2xsheltti.... paimennuskäytöstä on ollut kaikilla. Toki toisilla enemmän kuin toisilla. Ja kyllä, reaktiivisuus on hyvin tuttua. Ja ihan taatusti toiset ovat helpompia kuin toiset, tosin koirakokemus auttaa tähän paljon. Ei minun tarkoitukseni ollut mitenkään dissata ap:tä, tiedän oikein hyvin kuinka vaikeita esim. sheltit voi olla. Tarkoitukseni oli ainoastaan kommentoida, että moinen käytös on paimenelle ihan normaalia, eikä tarkoita viallista koiraa. Seuraava koira voi olla samanlainen, tosin sen käytöstä ap osaisi ehkä jo ennaltaehkäistä.
Sheltitkö vaikeita? Ei kyllä pidä paikkaansa. Ihanampaa rotua saa etsiä! Meillä kaksi kultakimpaletta ja todella vähän on paimennusviettiä tms. Ovat aina olleet hirveän helppoja.
Sheltit on usein todella helppoja. Tai sitten ei, jolloin ne voi olla tosi vaikeita, kiihkeitä, kaikkeen reagoivia, jopa hyökkääviä. Kaikenlaista on nähty. Minusta niiden helppous on usein liioiteltua, tosin ne älykkäänä ja herkkänä rotuna on helppo yleensä kouluttaa uudelleen.
Tämä on totta! Sheltti on helpon koiran maineessa, mutta niissä on tosi paljon arkoja ja epävarmoja yksilöitä. Minun kokemus on se, että tästä ei oikein puhuta ja aihetta vähätellään. En ole vielä kasvattajaan törmännyt, joka reilusti myöntäisi shelttien arkuuden. Aina mennään pidättyväisyyden taakse. Ystävälläni on todella arka sheltti, mutta sinänsä helppo, kun arkuus ei ilmene rähjäämisenä vaan vetäytyy ja voi jopa täristä reppana.
Kysyt viisaita, ja olet selvästi vastuuntuntoinen ja ymmärtänyt itsekin, että nyt ei mennyt ihan putkeen. Vastaan rehellisesti: Älkää ottako enää koiraa.
Ja sitten jos/kun kuitenkin otatte, miettikää tosi tarkkaan ja ennen kaikkea sitä kautta, että mitä te voitte tarjota koiralle ja mitä koira tarvitsee voidakseen hyvin. Koira ei ole lainkaan välttämättä sellainen lemmikki, jota voi ottaa joka paikkaan reissuille mukaan. Ihan rodusta riippumatta ei ole mitään takeita siitä että koira haluaa olla reissun päällä ja tavata paljon ihmisiä koko ajan. Koiran pitää saada elää koiramaista elämää. Lähinnä se valitettavasti menee niin, että ihminen joka ottaa koiran, sitoutuu myös itse sopeuttamaan elämäänsä koiran tarpeiden mukaan. Koira on eläin, mistään ei löydy mittatilausyksilöä juuri siihen elämäntyyliin, joka on teidän perheellenne hyvä.
Ihan varmasti kyllä saatte halutessanne koiran. Ei se kasvattaja sitä mistään tiedä, miten edellisen kanssa kävi, jos ette sitä itse kerro. Ei ainakaan, jos otatte eri rotuisen.
Miettikää vielä: Miksi haluatte koiran? Mitä tarvetta koira palvelee? Rehellisesti sanottuna koiran kanssa elämä on välillä ihan kauheaa kakkaa. Valmista, kivaa koiraa ette saa mistään.
Ja vielä yksi toive: Jos päädytte koiran hankintaan, tutustukaa perinpohjaisesti rotujen ominaisuuksiin. Älkää ottako sairaita rotuja, vaikka niiden kanssa elämä voisikin olla helpompaa, kun ne eivät jaksa liikkua tai tehdä ylipäänsä juuri mitään. Tällaisia rotuja ovat mm. englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, mopsi, bostoninterrieri, cavalierkingcharlesinspanieli.
Jos elämän pitää olla helppoa ja kivaa ja soljua omalla radallaan mukavasti, koira ei sovi yhtälöön.
Meidän russeli 5-v oli ensimmäiset kaksi vuotta ihan järkyn kauheaa. Olin harva se päivä valmis palauttamaan koiran kasvattajalle niin karmea se oli. Mutta niin vain aika ja koulutus teki tehtävänsä ja nyt koira on mitä mainioin.
Entä jos ottaisi yhteyttä opaskoirakouluun? Heillä on labbiksia, jotka eivät sovikaan opaskoiriksi, mutta voivat olla muuten kivoja perhekoiria. Niille joudutaan etsimään usein ihan tavallinen koti.
Ei shelttiä kannata ottaa, oman kokemuksen myötä ne ovat arkoja ja epävarmoja koiria. Eivät pärjää välttämättä edes kaupungissa.