Lue keskustelun säännöt.
Koirasta luopuminen ja uusi koira
15.03.2018 |
Luovuimme 2-v koirasta pari kuukautta sitten pitovaikeuksien takia. Kyseessä oli niin haastava koira, että voimat ei enää riittäneet. Koira mm. vahti lapsiamme, saattoi näykätä vieraita, haukkui ulkona kaiken vähänkään epäilyttävän autoista postilaatikoihin. Koiraan ei oikein koskaan voinut luottaa, että miten se reagoi milloinkin. Oli todella todella epävarma ja hieman arvaamatonkin. Käytiin koirakoulussa ja oli yksityiskoulutusta, mutta mistään ei saatu tarpeeksi apua. Lopulta olimme koko perhe niin uuvuksissa, että ainoa vaihtoehto oli koiran uudelleensijoitus. Nyt koira on kokeneella koiraharrastajalla ja voi paremmin rauhallisessa ympäristössä ja osaavissa käsissä. Me ei näillä perustaidoilla osattu ja siitä koen varmasti ikuisesti huonommuutta ja huonoa omaatuntoa. Eipä koira ole uuden omistajan käsissä vielä muuttunut paljoa ja toki osa on ihan luonteesta kiinni mitä ei taas saa muutettua ikinä, mutta ainakaan koulutuskokemusta uudelta omistajalta ei puutu. Kasvattajalta tuli tietysti negaa palautetta, kun tähän päädyttiin ja rivien välistä aistin sen miten hän ajatteli meidän pilanneen koiran. Koira oli kyllä ensihetkestä lähtien kaikkea muuta kuin avoin ja ennakkoluuloton, joten en suostu uskomaan, että kaikki vika olisi meissä, mutta varmasti ainakin se 90% oli meidän syytä.
Kaikesta huolimatta mielessä kajastelee koiranpentu, mutta en tiedä uskallanko enää ottaa koiraa, jos toisen koiran kanssa kävisi sama juttu... Tosin aiemmin meillä on ollut yksi koira, joka oli ihan perus iisi tyyppi ja normi koulutuksella pärjättiin sen kanssa. Tämä uudelleensijoitettu koira jätti sellaiset jäljet meihin kaikkiin ja etenkin minuun, että ihan todella mietin, että voinko enää ikinä ottaa koiraa. Onko tämä muutenkin eettisesti arveluttavaa koirashoppailua, jos yksi koira laitetaan kiertoon ja haetaan "mukavampaa" tilalle? Tai no tilalle tämä koira ei ikinä tulisi, koska uudelleensijoitettu koira tulee aina olemaan mielessä omana itsenään. Sanon ihan suoraan, että toiveena olisi puhtaasti seurakoirarotuinen koira erittäin hyvällä luonteella. Ei saisi olla arka, pelokas ja epävarma. Lapsista tulisi pitää ja paljon ja samoin vieraista. Olemme liikkuvainen ja sosiaalinen perhe, joten meidän kanssa pitäisi pystyä matkustamaan ja pärjätä paikassa kuin paikassa. Mikään näistä ei ollut mahdollista tämän uudelleensijoitetun koiran kanssa :( Miten kasvattajat suhtautuvat tällaisiin tapauksiin kuin me? Onko koiraa mahdollista saada enää, jos on jo yhdestä luopunut pitovaikeuksien takia?
Kommentit (70)
Te koiraihmiset todellakin tunnutte suhtautuvan eläimiin kuin huonekaluihin! Kannattaa muistaa, etteivät orjien isännätkään Amerikassa yleensä kohdelleet orjiaan huonosti, koska silloinhan orjat olisivat kapinoineet, työteho olisi heikennyt ja olisi tullut ikäviä kahnauksia. Mutta ei se toisen elollisen vankina pitäminen silti oikein ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Meidän russeli 5-v oli ensimmäiset kaksi vuotta ihan järkyn kauheaa. Olin harva se päivä valmis palauttamaan koiran kasvattajalle niin karmea se oli. Mutta niin vain aika ja koulutus teki tehtävänsä ja nyt koira on mitä mainioin.
Enpä oo ennen tätä keskustelua koskaan tajunnut että kasvattajalle palauttaminen olisi joku vaihtoehto.
Meillä oli aivan hirveät ekat pari vuotta, mutta ei se sen kummempaa ollut kuin se helvetti, jota pienen lapsen kanssa on pahimmillaan. Kun perheeseen tulee uusi jäsen, se on sitten perheenjäsen. Ei se siitä mihinkään lähde. Tietysti raskaimpina aikoina oli tosi vaikeaa ymmärtää että kasvatetaanko väärin, vai onko koira hirviö vai mikä ihme menee pieleen, kun koko ajan on niin vaikeaa.
Ei koiraa voi syyttää siitä jos käyttäytyy ihmiselle epämieluisasti. Se on elukka. Jos sen sitoumuksen tekee, että ottaa kasvattaakseen, sitten sitä muuttaa itseään ja koiran ympäristöä kunnes homma alkaa toimia. Tietysti sitten viime kädessä on myös viisautta etsiä koiralle parempi koti, jos ei vaan itse pysty. Koira ei ole mikään huonekasvi tai sisutusesine. Se saattaa olla melkoisen veemäinen otus. Sitä kannattaa miettiä ihan vakavasti ennen kuin päättää koiran ottaa. Ei se ole mitään palautustavaraa, vaan elävä, tunteva olento.
Meillä ongelma ratkesi kun koira oli noin parivuotias ja pidin sitkeästi pintani vaikka olikin aivan helvettiä. Me myös ulkoillaan kolme tuntia joka päivä. Mä olen ottanut koiran, ja se tarvitsee ulkoilua niin paljon, joten eipä tartte muita harrastuksia paljon miettiä. Tämän hoidan loppuun kunnialla ja sitten kun koirasta aika jättää, harkitsen erittäin vakavasti otanko toisen. Se, että on aiemmin ollut koira, ei ole mikään tae siitä että kannattaa ottaa toinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän russeli 5-v oli ensimmäiset kaksi vuotta ihan järkyn kauheaa. Olin harva se päivä valmis palauttamaan koiran kasvattajalle niin karmea se oli. Mutta niin vain aika ja koulutus teki tehtävänsä ja nyt koira on mitä mainioin.
Enpä oo ennen tätä keskustelua koskaan tajunnut että kasvattajalle palauttaminen olisi joku vaihtoehto.
Meillä oli aivan hirveät ekat pari vuotta, mutta ei se sen kummempaa ollut kuin se helvetti, jota pienen lapsen kanssa on pahimmillaan. Kun perheeseen tulee uusi jäsen, se on sitten perheenjäsen. Ei se siitä mihinkään lähde. Tietysti raskaimpina aikoina oli tosi vaikeaa ymmärtää että kasvatetaanko väärin, vai onko koira hirviö vai mikä ihme menee pieleen, kun koko ajan on niin vaikeaa.
Ei koiraa voi syyttää siitä jos käyttäytyy ihmiselle epämieluisasti. Se on elukka. Jos sen sitoumuksen tekee, että ottaa kasvattaakseen, sitten sitä muuttaa itseään ja koiran ympäristöä kunnes homma alkaa toimia. Tietysti sitten viime kädessä on myös viisautta etsiä koiralle parempi koti, jos ei vaan itse pysty. Koira ei ole mikään huonekasvi tai sisutusesine. Se saattaa olla melkoisen veemäinen otus. Sitä kannattaa miettiä ihan vakavasti ennen kuin päättää koiran ottaa. Ei se ole mitään palautustavaraa, vaan elävä, tunteva olento.
Meillä ongelma ratkesi kun koira oli noin parivuotias ja pidin sitkeästi pintani vaikka olikin aivan helvettiä. Me myös ulkoillaan kolme tuntia joka päivä. Mä olen ottanut koiran, ja se tarvitsee ulkoilua niin paljon, joten eipä tartte muita harrastuksia paljon miettiä. Tämän hoidan loppuun kunnialla ja sitten kun koirasta aika jättää, harkitsen erittäin vakavasti otanko toisen. Se, että on aiemmin ollut koira, ei ole mikään tae siitä että kannattaa ottaa toinenkin.
Tämä russelin palauttaminen oli sarkasmia. En tietenkään olisi koiraa oikeasti palauttanut, kunhan kuvailin tuntemuksiani.
T. russelin omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Sitä kutsutaan ninjailuksi ja on ihan nykyaikainen koulutusmetodi. On koiria, jotka eivät koskaan siedäty häiriöihin niin paljon, että ne voisi viedä keskellä päivällä lenkille. Minulla on tällainen yksilö ja pärjätään, kun lenkkeillään rauhallisina aikoina. Ikää jo 7-v ja en usko, että voin ikinä lähteä koiran kanssa liikkeelle ruuhka-aikaan ilman, että koira rähjää milloin millekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Sitä kutsutaan ninjailuksi ja on ihan nykyaikainen koulutusmetodi. On koiria, jotka eivät koskaan siedäty häiriöihin niin paljon, että ne voisi viedä keskellä päivällä lenkille. Minulla on tällainen yksilö ja pärjätään, kun lenkkeillään rauhallisina aikoina. Ikää jo 7-v ja en usko, että voin ikinä lähteä koiran kanssa liikkeelle ruuhka-aikaan ilman, että koira rähjää milloin millekin.
Sai-ras-ta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?
Eiköhän ap tarkoittanut, että pyrki kävelemään koiran kanssa sellaisiin aikoihin, kun vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että koira pysyisi rauhallisena. Päivällä se vaan harvemmin onnistuu.
No on kyllä pimeetä meininkiä jos pitää sen vuoksi lähteä yöllä lenkille, ettei koira voi nähdä muita. Ja siis miten sitä rauhallisena pysymistä voi harjoitella jos ei koskaan edes kohtaa ketään?
Sitä kutsutaan ninjailuksi ja on ihan nykyaikainen koulutusmetodi. On koiria, jotka eivät koskaan siedäty häiriöihin niin paljon, että ne voisi viedä keskellä päivällä lenkille. Minulla on tällainen yksilö ja pärjätään, kun lenkkeillään rauhallisina aikoina. Ikää jo 7-v ja en usko, että voin ikinä lähteä koiran kanssa liikkeelle ruuhka-aikaan ilman, että koira rähjää milloin millekin.
No, jos nykyaikainen koulutusmetodi sitten on semmoinen että ihminen heittää vuorokausirytminsä ympäri ettei koiran tarvitse altistua elinympäristönsä ärsykkeille, niin ok. Kyllähän se kieltämättä kertoo omistajan sitoutumisesta projektiin. Tulee ehkä kuitenkin mieleen, että onkohan koira ihan oikeassa ympäristössä sitten, jos elämä menee "ninjailuksi".
Muistan kun Game of Thrones alkoi pyöriä ja kaiken maailman huskyä ja alaskanmalamuuttia ja muuta pörrykkää alkoi pyöriä täällä meillä päin kaupungissa. Stressaantuneet omistajat näyttivät ninjailevan tärisevinä puskissa koiriensa kanssa mitä ihmeellisimpinä aamuyön tunteina. Kas kun ei vissiin sitten sopineetkaan semmoiset rodut kaupunkiin, vaikka olivatkin niin nättejä.
Meidän koira on rodunsa yleisiin ominaisuuksiin verrattuna todella vilkas ja vaativa. Ja tosi pentumainen ja häslä vaikka on jo useamman vuoden. Ns. itsepäinen, mutta melko pehmeä. Ihmisille onneksi kiltti ja kun on oppinut lukemaan koiraa jotenkin niin pärjätään, vaikka hermot välillä meinaakin mennä.
Seuraavaa koiraa miettiessä kannattaa tutustua rodun lisäksi tulevan koiran vanhempiin päätöstä tehdessä. Ja ehkä kertoa myös kasvattajalle teidän kokemuksesta, niin ymmärtää tilanteenne ja osaa valita sopivan pennun. Luonne periytyy vahvasti eikä sitä koulutuksella pysty muuttamaan. Itse ihmettelin pitkään mitä tehdään väärin kun toinen vaan häslää vaikka kuinka yrittää positiivisesti kouluttaa ja kurssejakin käytii +harrasteryhmissä treenattiin. No sitten sattumalta tapasin tämän oman koirani isän, jonka omisti rodun kokenut harrastaja. Selitti aika paljon se tapaaminen oli nimittäin isäkoiran käytös aivan samaa kuin meidän koiran. Sen jälkeen on osannut suhtautua paremmin tilanteeseen, kun ymmärsi ettei itse ole "pilannut" koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä, minkä rotuinen tämä teidän uudelleensijoitettu koira on? Ihan mielenkiinnosta. Ja kyllä ehdottomasti uskallat ottaa, mutta olkaa valinnan kanssa vaan älyttömän tarkkoja. Esim. jos menette katsomaan jotakin pentuetta eikä siellä tunnu olevan kukaan pennuista ns. "täydellinen" luonteeltaan teille, niin odottakaa vaan muita pentueita. Jos on sosiaalinen ja avoin koira, niin kyllä sen jo ihan pienestä huomaa. Meillä kävi aivan älytön munkki, että tämä meidän pallero erottui niin edukseen heti ekassa pentueessa mitä käytiin katsomassa. Tsemppiä, äläkä missään nimessä pode huonoa omaatuntoa! Toimit todella viisaasti ja vastuullisesti antaessasi koiran sopivampaan kotiin <3
Ja sitten muistakaa vielä lisäksi että se koira ei ole mikään Burberryn laukku. Myös teidän pitää sopeutua koiraan, ei ainoastaan koiran teihin. Pennusta nyt näkee mitä näkee, ja se on aika paljon tunteella suodatettua. Ei ole olemassa koiraa, joka on täydellinen teille. Myös teidän tulee muuttua koiran mukana.
Kovin reaktiivisten ja stressaantuvien koirien kanssa on ihan suositeltavaa ainakin ajoittain vältellä vastaantulijoita, jos ne aiheuttavat koirassa tunnekuohua. Puhutaan ns. kumulatiivisesta stressistä, jolloin koiralla on muuten jatkuvasti kova stressitila elimistössään. Mieluummin hallittuja harjoituksia silloin, kun omistaja katsoo että koira on riittävän rauhallinen selviytyäkseen tehtävästä vs. hallitsematon kaoottinen ympäristö jatkuvasti. Kaikki koirat eivät koskaan sopeudu kaupunkielämään ylipäätään.
T: tuo monen paimenkoiran omistaja tästä ketjusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin reaktiivisten ja stressaantuvien koirien kanssa on ihan suositeltavaa ainakin ajoittain vältellä vastaantulijoita, jos ne aiheuttavat koirassa tunnekuohua. Puhutaan ns. kumulatiivisesta stressistä, jolloin koiralla on muuten jatkuvasti kova stressitila elimistössään. Mieluummin hallittuja harjoituksia silloin, kun omistaja katsoo että koira on riittävän rauhallinen selviytyäkseen tehtävästä vs. hallitsematon kaoottinen ympäristö jatkuvasti. Kaikki koirat eivät koskaan sopeudu kaupunkielämään ylipäätään.
T: tuo monen paimenkoiran omistaja tästä ketjusta
Tuo on niin totta! Miksi tuoda paimenkoiria kaupunkiin kärsimään?
hei, meillä oli sekarotuinen koira jonka kanssa ei pärjätty, onneksi koiralle loytyi uusi kotim n4 vuoden päästö aloimme uskaltaa katsoa uutta koiraa ja uskoa siihen ettei ihan kaikki ollut meidän syytä muutama viikko sitten meille kotiutui labbis pentu 😊 olen tyytyväinen valintaanme ja uskon että nyt kaikki menee ihan hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän koira on rodunsa yleisiin ominaisuuksiin verrattuna todella vilkas ja vaativa. Ja tosi pentumainen ja häslä vaikka on jo useamman vuoden. Ns. itsepäinen, mutta melko pehmeä. Ihmisille onneksi kiltti ja kun on oppinut lukemaan koiraa jotenkin niin pärjätään, vaikka hermot välillä meinaakin mennä.
Seuraavaa koiraa miettiessä kannattaa tutustua rodun lisäksi tulevan koiran vanhempiin päätöstä tehdessä. Ja ehkä kertoa myös kasvattajalle teidän kokemuksesta, niin ymmärtää tilanteenne ja osaa valita sopivan pennun. Luonne periytyy vahvasti eikä sitä koulutuksella pysty muuttamaan. Itse ihmettelin pitkään mitä tehdään väärin kun toinen vaan häslää vaikka kuinka yrittää positiivisesti kouluttaa ja kurssejakin käytii +harrasteryhmissä treenattiin. No sitten sattumalta tapasin tämän oman koirani isän, jonka omisti rodun kokenut harrastaja. Selitti aika paljon se tapaaminen oli nimittäin isäkoiran käytös aivan samaa kuin meidän koiran. Sen jälkeen on osannut suhtautua paremmin tilanteeseen, kun ymmärsi ettei itse ole "pilannut" koiraa.
Mikä rotu kyseessä?
Meillä siis labbis tämä joka uudelleensijoitettiin. Ei vastaa rotumääritelmää luonteensa osalta sitten millään. Ei ole todellakaan noutajamaisen avoin ja "kaikkien kaveri". Oli pentueen pienin, en tiedä voiko se vaikuttaa koiraan. Edeltävä koira oli myös labbis ja ihan eri maata.
T. ap
Kiitos asiallisesti vastanneille :)
Aikamoisia vastauksia täällä monella. Kuulostaa olevan paimen- ja palveluskoiraväkeä. Meillä kokemus lähinnä terrieri- ja vinttikoirapuolelta.
Ainakin niiden vinttikoirien kanssa saa aika fakiiri kouluttaja olla, jos on tyypillinen vinttikoira. Peruselämä ja tietyt asiat on helppoja, mutta tiettyjen asioiden koulutettavuus voi olla haastavaa. Tosin eivätpä nuo säntäile pahemmin yleensä minkään perään, saatikka näyki.
Terriereiden kanssa taas koulutettavuus on usein aika hyväkin, mutta ovat usein todella aktiivisia ja välillä aika ärhäköitäkin. Joskus tietyillä roduilla/yksilöillä metsästysviettisinä voi kontakti hävitä kokonaan ja vaistot iskeä pintaan, jolloin koira on täysin omassa maailmassaan.
Roturyhmissä ja roduissa on käyttätarkoituksittainkin eroja. Luonteissa ja koirien hermorakenteissa voi rodun sisälläkin olla isoja eroja, jonka vuoksi itse kiinnittäisin eroa pennun vanhempien ja mahdollisten olemassaoleviin jälkeläisten käytökseen. Siitä voi saada hyvää vinkkiä mistä pentu kannattaa ottaa ja mistä ei. Lisäksi pentueen sisälläkin voi olla vaihtelua ja kasvattaja on siinä usein paras neuvomaan mikä pennuista sopisi luonteeltaan parhaiten.
Eli itse ehdottaisin taustatyön tekemistä kunnolla ennen pennun ottamista. Ja tosiaan yksilöitä ja persoonia sieltä kuitenkin tulee, mutta toivottavasti sellaisia joiden kanssa tulee toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä siis labbis tämä joka uudelleensijoitettiin. Ei vastaa rotumääritelmää luonteensa osalta sitten millään. Ei ole todellakaan noutajamaisen avoin ja "kaikkien kaveri". Oli pentueen pienin, en tiedä voiko se vaikuttaa koiraan. Edeltävä koira oli myös labbis ja ihan eri maata.
T. ap
Kiitos asiallisesti vastanneille :)
Oisin pistänyt pääni vetoon tän puolesta että oli labbis... No, mutta kiva että löysi paremman kodin.
Labbikset tarttee muuten ihan hemmetisti liikuntaa. Jos ne ei ritä saa tuntikaupalla päivässä, ne käyttäytyvät usein aivan järkyttävän huonosti. Kolmesta tunnista aktiivista lenkkeilyä lähdetään. Jos siihen ei ole valmis, ei pidä harkitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia vastauksia täällä monella. Kuulostaa olevan paimen- ja palveluskoiraväkeä. Meillä kokemus lähinnä terrieri- ja vinttikoirapuolelta.
Ainakin niiden vinttikoirien kanssa saa aika fakiiri kouluttaja olla, jos on tyypillinen vinttikoira. Peruselämä ja tietyt asiat on helppoja, mutta tiettyjen asioiden koulutettavuus voi olla haastavaa. Tosin eivätpä nuo säntäile pahemmin yleensä minkään perään, saatikka näyki.
Terriereiden kanssa taas koulutettavuus on usein aika hyväkin, mutta ovat usein todella aktiivisia ja välillä aika ärhäköitäkin. Joskus tietyillä roduilla/yksilöillä metsästysviettisinä voi kontakti hävitä kokonaan ja vaistot iskeä pintaan, jolloin koira on täysin omassa maailmassaan.
Roturyhmissä ja roduissa on käyttätarkoituksittainkin eroja. Luonteissa ja koirien hermorakenteissa voi rodun sisälläkin olla isoja eroja, jonka vuoksi itse kiinnittäisin eroa pennun vanhempien ja mahdollisten olemassaoleviin jälkeläisten käytökseen. Siitä voi saada hyvää vinkkiä mistä pentu kannattaa ottaa ja mistä ei. Lisäksi pentueen sisälläkin voi olla vaihtelua ja kasvattaja on siinä usein paras neuvomaan mikä pennuista sopisi luonteeltaan parhaiten.
Eli itse ehdottaisin taustatyön tekemistä kunnolla ennen pennun ottamista. Ja tosiaan yksilöitä ja persoonia sieltä kuitenkin tulee, mutta toivottavasti sellaisia joiden kanssa tulee toimeen.
Minkä perusteella arvioit, että tässä keskustelussa kommentoi paimenkoira/palveluskoiratyypit? Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko heissä jotain erityistä piirrettä? :D
En ihan ymmärrä nyt tuota "päivälenkki oli pakko tehdä" - kohtaa kirjoituksessasi. Tottakai koiran kanssa on pakko tehdä päivälenkki. Ehkä en nyt vaan ymmärrän jotenkin väärin. Kuinka paljon teillä on valmiutta yleensä liikkua ja touhuta koiran kanssa?