Auttakaa mua analysoimaan tää erokuvio.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis nyt pari vuotta tehnyt eroa miehestäni, erohakemus on ollut vireillä viime syksystä. Mun mies on erittäin uskonnollinen ja itse en ole, tää on ahdistanut koko avioliiton ajan. Lapsia meillä on ja kulissit kunnossa, mutta oon sisäisesti ollut onneton.

Vuosi sitten mulla alkoi, ihan tarkoituksettomasti suhde toiseen naiseen. Rakastuin häneen ja meillä on ollut aivan ihanaa yhdessä. Lapset ovat tavanneet häntä myös (ystäväni) ja pitävät hänestä. Asiat siis ovat sikäli kunnossa ja voisin ihan hyvin aloittaa uuden elämän.

Mua kuitenkin ahdistaa silmittömästi. Mies ei hyväksy ajatusta erosta ja on haukkunut mut lukuisia kertoja. Kiristänyt ja manipuloinut. Meillä on välillä olleet tosi huonot välit, nyt ehkä aavistuksen paremmat. Mies kuitenkin saa hirveän kilarin aina, kun manitsenkin eron.

Naisystäväni on alkanut kärsiä tilanteesta myös, kukapa ei, jos joutuu vierestä seuraamaan sitä. Hän myös sanoi, että tuntuu etten erossa ja sen jälkeisessä ajassa näe mitään hyvää vaan puhun niistä aian tosi negatiivisesti. Aloin miettimään sitä ja näin on.

Nyt ajatus mietityttää, miksi niin käy? Haluan erota, mutta en näe siinä mitään hyvää.

Et näe mitään hyvää siinä että lähdet onnettomasta suhteesta ulos ja yhteen ihmisen kanssa jota rakastat?

Tämä selvä.

Sut on manipuloitu.

Niin, siis mikä saa ajattelemaan negatiivisesti? Et halua erota, koska pelkäät miestäsi? Olet epävarma suhteesta naiseen? Joku muu syy, mikä?

Hillitse himosi ja hallitse halusi, näin yksinkertaista se on fiksulla ja selkärankaisella.

Ja pitäisi jäädä onettomaan suhteeseen sietämään miehen henkistä vakivaltaa? En ole ap, mutta iak tyhmä heitto. Toivottavasti oli (huono) vitsi.

Hankit nyt vaan asunnon itsellesi ja lapsillesi ja muutat siihen asumaan. Avioeron voit pistää vireille yksinkin, samoin sen lopullisen erovaiheen voit hoitaa itse. Voudit ovat sitä varten, että he etsivät käsiinsä puolisosi saadakseen häneltä kuittauksen eropapereihin. Ja sitten olet vapaa. 

Muista anoa käräjäoikeudelta avioerohakemuksen yhteydessä omaisuuden jakamista ja yhteiselämän päättymistä (tai mitä ne nyt ovat, termit ovat ihan hukassa).

Syyllisyys, perusteeton syyllisyys jonka mm mies ja ehkä sun kasvatus on istuttaneet suhun. Jotenkin sä koet että pelkkä avioero sinänsä on niin paha että mikään ei oikeuta sitä. Ei edes että olet onneton.

Minustakin nyt kannattaa muuttaa omilleen lasten kanssa. Älä ajattele asiaa nyt vielä uuden suhteen kannalta, vaan että rakastatko vielä miestäsi, rakastaako hän sinua. Pystytkö ajattelemaan loppuelämän hänen rinnalla? Vanhememisen hänen rinnalla? Jäädä kahden kun lapset lähtevät? Vielä aivan kahden kun olette eläkkeellä?

Enpä usko.

Tällä ajatuksella lähetä avioeropaperit, et tarvitse siihen miehen lupaa missään vaiheessa. Voit kertoa hänelle että teit niin, tai voit odottaa että hän saa oikeudelta tiedon postissa.

Hae vuokra-asuntoa sinulle ja lapsille.

Kun saat tämän asian itsellesi selväksi, voit alkaa miettiä mitä uudella elämälläsi teet. Vietätkö sen jonkun kanssa jota rakastat. Silloin se ei ole enää keneltäkään pois. Et voinut missään nimessä jäädä liittoon jossa et voi vanheta

Joku tarvii sen huonon suhteen tunteakseen itsensä vähän paremmaksi.

Mitä sä saat siitä suhteesta? Sellaista jonka vuoksi siinä pysyisit?

Mä en tiennytkään että omaisuuden jakamista ym voi hakea käräjäoikeudelta. Mä menin myös vaikeimman kautta, mies ei meinannut haluta erota. Piti ensin itse muuttaa pois. Silti meni puoli vuotta ennen kuin sain sen pankkiin tekemään osituksen, ja vielä kuukausia ennen kuin se alkoi maksaa elatusmaksuja ja saatiin sovittua lapsen tapaamisesta.

(Ohis)

Jätä se sika.

Uskovaiselle voi ero olla katsomuksen takia erityisen vaikea asia. On syyllistänyt sut, ehkä huomaamattasi, sekin niiltä usein helposti onnistuu.

t. himouskovaisen kasvattama kirkosta eronnut