Pitäisikö olla loukkaantunut tästä?

minusta kummit on ihan hyvä valita sukulaisista. itselläni on vanhempieni kaverit kummeina, eivätkä MITÄÄN, ei siis minkäänlaista yhteyttä ole kumpikaan pitänyt koskaan. Ei kun hei, kummitäti lähetti rippilahjaksi muoviset korvakorut, hintalappu 12mk oli takana. Ikinä en ollut nähnyt koko ihmistä, siis että itse muistaisin. Vauva- ja taaperoivaiheessa vanhemmat olivat kuulemma vielä olleet yhteydessä heidän kanssaan, mutta " sitten se vain jäi" .



meillä esikoisella on yhtenä kummina ystäväni, joka ei pyytänyt minua oman esikoisensa kummiksi. minusta ihan luonnollista, että halusi siskonsa kummiksi.

KAIKKIKO mun ystävät sitten ajattelee niin että koska minulla on sairas lapsi niin ei ole aikaa/energiaa olla kummina?

Minusta aika nurinkurinen ajatus.

Lapseni ei ole ollut siis sillä tavalla sairas että olisi ollut koko ajan esim. infektiossa tai sairaalassa hoidettavana vaan hänellä on synnynnäinen vamma joka ei parane.

AP

Vierailija:

minusta kummit on ihan hyvä valita sukulaisista. itselläni on vanhempieni kaverit kummeina, eivätkä MITÄÄN, ei siis minkäänlaista yhteyttä ole kumpikaan pitänyt koskaan.

Minulla kaksi sukulaistätiä kummeina, toinen ei pitänyt koskaan mitään yhteyttä ja toinen lakkasi pitämästä kun täytin 18v. Sukulaisuus ei ole sen tae, että kummi olisi hyvä tai läheinen. Mieluummin bestis lasten kummeiksi, ehdottomasti, jos sellainen löytyy. Tai ihannetapauksessa tietysti sekä sukulaisia että ystäviä. Myös sukulaisten kanssa voi tulla välirikko milloin tahansa, tässä elämässä ei koskaan tiedä varmaksi mitään..

entä lapsen syntymän jälkeen??



Onko tässä jo vastaus?? Jos ei kiinnosta yhteyden pito raskauden aikana/lapsen synnyttyä, ei mun mielestä ole tarvetta/halua olla ko lapsen kummikaan.

Yksi mun kaveri ajattelee, että toinen kummi lapsen isän puolelta ja toinen äidin puolelta. Tuskin kaverisi sinua tarkoituksella syrjivät, heillä on vain siskoja ja veljiä tarpeeksi tai ehkä heidän miehensä eivät pidä/tunne sinusta?

muistan kanssa jonkun kaverini kanssa joskus nuorempana sopineeni jotain tollasta, mutta ei sitten oikein ollutkaan hyvä idea. Meillä myös

kummit on sisaruksista valittu ja sitten minun lapsuuden kaverini, joka

oli aivan itsestään selvä valinta.

Tuskin olet huono, mutta jostain syystä vain valinta ei ole osunut sinuun

valita kummit " suvusta" . Toki ystäviäkin voi pyytää:) mutta sukulainen jotenkin " varmempi" . Vaikka niin ikävästi kävisi, että välit siskoon/veljeen/serkkuun menisivät, niin lapsella on kuitenkin " linkki" kummiinsa, hän voi tavata tätä ollessaan mummulassa/ tai isän/äidin vanhemmilla tm sukulaisilla. Sukuun pidetään myös yhteyttä, vaikka asuttaisiin toisella puolella maailmaa/Suomea, kaverisuhteet (valitettavasti) usein katkeavat!:(



Älä ap. loukkaannu, kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta!:)

Yhteydenpidosta tähän raskaana olevaan ystävääni synnytyksen jälkeen sanoisin että oli aikalailla yksipuolista- toki ymmärrän että kun vauva syntyy niin sehän on äidin elämän keskipiste, totta kai!



Mutta tämä kaverini suorastaan hautautui kotiin, ei vastannut juuri koskaan puhelimeen kun soitin, jos sitten juttelimme ja kysyin milloin vauvaa saisi tulla katsomaan niin aina oli joku syy miksi ei juuri nyt käy- hän soittaisi sitten kun tilanne on parempi.

Eikä koskaan sitten soitellut sillä asialla vaan kerran menin sitten yllärinä ohikulkumatkalla oven taakse, halusin antaa vauvalle pikku lahjan jonka olin hänelle hankkinut ja tietty nähdä tulokkaan.

Kun tavattiin niin " HEI OLI TOSIKIVA NÄHDÄ" , mutta tapaamisia ei edelleenkään järjestynyt, ellen minä niitä ehdottanut/järjestänyt.

Minusta tuntui että kaverini ajatteli minun olevan jotenkin eri kastia tms, koska minulla ei silloin ollut lasta vielä.

Nyt kun minulla on tytär niin olemme muutaman kerran tavanneet niin että tytöt on leikkineet keskenään, mutta kertaakaan ei olla tavattu ilman lapsia.

Tuntuu että " ystävästäni" on kadonnut kokonaan se persoona joka hän ennen oli- tilalle on tullut ÄITI. Hänellä ei ole kodin ulkopuolista elämää ollenkaan eikä hän tee mitään /lähde minnekään ilman lastaan.

Eihän siinä mitään, äitiys on ihana asia mutta pitääkö sen syödä muu persoonallisuus kokonaan pois?

Parempi on ottaa lapselle mahdollisimman monta aikuista ihmistä lähipiiriin, sitten JOKU heistä varmasti pitää yhteyttä. Ja muistakaa ettei yhteydenpito ole vain kummin puolelta tapahtuvaa vaan myös lapsi voi muistaa kummia hänen syntymäpäivinään jne. Vastavuoroisuus on kummia kohtaan sekä mukavaa että viisasta -kummi pysyy mielellään kuvioissa, kun hänellä ei ole pelkkää velvollisuutta.



Itse olen apn kanssa samassa tilanteessa ja hiukan olen mieleni pahoittanut. Jonain päivänä täytyy ottaa härkää sarvista ja kysyä että miksi näin on. Ystävällisessä hengessä.