Jätin masentuneen miehen masennuksen takia ja tämä yritti tehdä itsemurhan

Syöpä ei tartu, masennus voi olla hyvin tarttuva tauti.

Itse olen myös tilanteessa missä puolisoni sairastaa vakavaa masennusta. Psyykkisten ongelmien lisäksi miehellä on myös paljon somaattisia ongelmia (diapetes, vatsavaivoja jne).

En itsekkään ole terve, depression takia olen ollut kotona jo muutaman vuoden. Tosin kuin puolisoni, olen aktiivisesti yrittänyt kuntouttaa itseäni. Käyn terapiassa, koitan muuttaa ajattelumalliani, hakenut kuntoutukseen jne. Mies on vaan nihkeä ottamaan apua vastaan tai edes hakemaan sitä.

Nyt tilanne on ollut jo pidempään se että minä parhaani mukaan koitan hoitaa tuota kumppaniani. Heräilen pitkin öitä kun miehellä on ongelmia, laitan omat asiani sivuun jos mies tarvitsee minua. Mutta en minä loputtomiin jaksa. En ole puolisoni omaishoitaja ja oman masennuksen takia minun voimavarat ovat rajalliset. Rupeaa vähän näyttämään siltä että jos haluan joskus päästä kodista ulos takaisin työelämään, niin tässä parisuhteessa se ei tule tapahtumaan. Koska voimavarani menee kodin huoltoon ja puolison huoltoon.

Depressio on paskamainen sairaus, se eristää sairastuneen, luo oman kuplansa jonka sisällä sitten olet. Aikasi voit tukea ja auttaa, mutta en toisaalta näe mitään järkeä siinä että kaksi ihmistä menee pohjalle toisen sairauden takia. Varsinkin jos sairastunut on vastentahtoinen ottamaan hoitoa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten yritti tappaa itsensä? Yleensä nuo yritykset ovat vain huomioh.uoraamista. Mies kyllä tappaa itsensä jos haluaa kuolla.

Tulin kaupasta kotia, mies oli maanut koko reissun ajan roskiksen muovipussi päässä sängyllä.

Ap

Olen sitten varmaan paha ihminen, mutta luin nopeasti ensin "mies oli maannut koko reissun ajan roskis päässään sängyllä"

Ja joo, ei pitänyt pokka tuosta mielikuvasta. Tsemppiä kuitenkin.

Kuka tällaista juttua muka uskoo? Ei kukaan jätä kumppaniaan masennuksen takia. Voihan masennus olla tekosyy ja ehkä ihan oikeastikin osasyy, mutta ratkaisevat syyt ovat muualla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tällaista juttua muka uskoo? Ei kukaan jätä kumppaniaan masennuksen takia. Voihan masennus olla tekosyy ja ehkä ihan oikeastikin osasyy, mutta ratkaisevat syyt ovat muualla.

Kyllä voi jättää, eikä siinä edes ole mitään väärää. Jokaisella kuitenkin on itse vastuu omasta hoidostaan ja kuntoutumisestaan, ei voi vain vuosikausia kieltäytyä hoidosta, kietoutua sairauteensa ja sen varjolla kohdella puolisoaan hoitajana ja palvelusväkenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan varmasti ole ketään heti jättämässä oikeassa elämässä jos toinen on vain vähän masentunut ja hakee apua.

Mutta moni masentunut ei suostu edes apua hakemaan mutta perheen pitää vaan ymmärtää ja joustaa VUODESTA TOISEEN.

Masennus voi myös olla niin vaikea että lääkitys ja terapia ei auta. Pitääkö olla valmis urhaamaan oma ja lasten mielenterveys? 

Moni ei tosiaan tunnu ymmärtävän minkälaisia taso-eroja masennuksessa voi olla. Jos toinen makaa sängyssä vuosikausia, ei osallistu mihinkään kodin tai perheen ylläpitoon ja vaatii passausta jo ennestään kuormitetulta puolisolta, ei suostu hoitoon koska "ei se auta"

Joissain tapauksissa vielä oksennetaan se oma paha olo sen kaiken hoitavan puolison niskaak, eli haukutaan pystyyn kun "sä et voi tajuta mun oloa!".

Montako vuotta kritisoivat jaksaisi tuota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan varmasti ole ketään heti jättämässä oikeassa elämässä jos toinen on vain vähän masentunut ja hakee apua.

Mutta moni masentunut ei suostu edes apua hakemaan mutta perheen pitää vaan ymmärtää ja joustaa VUODESTA TOISEEN.

Masennus voi myös olla niin vaikea että lääkitys ja terapia ei auta. Pitääkö olla valmis urhaamaan oma ja lasten mielenterveys? 

Moni ei tosiaan tunnu ymmärtävän minkälaisia taso-eroja masennuksessa voi olla. Jos toinen makaa sängyssä vuosikausia, ei osallistu mihinkään kodin tai perheen ylläpitoon ja vaatii passausta jo ennestään kuormitetulta puolisolta, ei suostu hoitoon koska "ei se auta"

Joissain tapauksissa vielä oksennetaan se oma paha olo sen kaiken hoitavan puolison niskaak, eli haukutaan pystyyn kun "sä et voi tajuta mun oloa!".

Montako vuotta kritisoivat jaksaisi tuota?

Entäpä kymmenen vuotta syövässä kituva? Äkkiä pois - muiden elämä pilalla? ”Ei edes yritä parantua!”

Nämä tyypit tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Syöpä ei tartu, masennus voi olla hyvin tarttuva tauti.

Höpöhöpö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan varmasti ole ketään heti jättämässä oikeassa elämässä jos toinen on vain vähän masentunut ja hakee apua.

Mutta moni masentunut ei suostu edes apua hakemaan mutta perheen pitää vaan ymmärtää ja joustaa VUODESTA TOISEEN.

Masennus voi myös olla niin vaikea että lääkitys ja terapia ei auta. Pitääkö olla valmis urhaamaan oma ja lasten mielenterveys? 

Moni ei tosiaan tunnu ymmärtävän minkälaisia taso-eroja masennuksessa voi olla. Jos toinen makaa sängyssä vuosikausia, ei osallistu mihinkään kodin tai perheen ylläpitoon ja vaatii passausta jo ennestään kuormitetulta puolisolta, ei suostu hoitoon koska "ei se auta"

Joissain tapauksissa vielä oksennetaan se oma paha olo sen kaiken hoitavan puolison niskaak, eli haukutaan pystyyn kun "sä et voi tajuta mun oloa!".

Montako vuotta kritisoivat jaksaisi tuota?

Entäpä kymmenen vuotta syövässä kituva? Äkkiä pois - muiden elämä pilalla? ”Ei edes yritä parantua!”

Nämä tyypit tiedetään.

Kukaan ei sairasta syöpää kymmenen vuotta ilman hoitoa.

Turhauttavinta on se, jos ihminen ei hae apua, vaan odottaa vain, että puoliso hoitaa. Masentunut kun voi vain kaataa kaiken läheisten niskaan vuosikausiksi. Loppuu elämä läheisiltäkin.