Jätin masentuneen miehen masennuksen takia ja tämä yritti tehdä itsemurhan

miten yritti tappaa itsensä? Yleensä nuo yritykset ovat vain huomioh.uoraamista. Mies kyllä tappaa itsensä jos haluaa kuolla.

Olen pahoillani. Muista kuitenkin, ettet ole vastuussa kenenkään aikuisen ihmisen tunteista tai tekemisistä. Masennus on vaiettu, mutta ihan OK syy erota. Jos se tuhoaa yhden elämän, ei sen tarvitse tuhota puolisonkin elämää siinä samassa. 

Sinä et tosiaankaan ole syyllinen, eikä läsnäolosi ole se, joka miehen pelastaa, vaikka palaisitkin yhteen hänen kanssaan. Halu elää, pitää löytyä mieheltä itseltään. Voisit ottaa yhteyttä miehen vanhempiin tai kavereihin ja kertoa murheesi, mutta siinä se.

Vierailija kirjoitti:

miten yritti tappaa itsensä? Yleensä nuo yritykset ovat vain huomioh.uoraamista. Mies kyllä tappaa itsensä jos haluaa kuolla.

Tulin kaupasta kotia, mies oli maanut koko reissun ajan roskiksen muovipussi päässä sängyllä.

Ap

Masennus on ohimenevää. Vähän kuin ap:n rakkaus.

En itse jättäisi ihmistä, jota rakastan, tuollaisen takia.

Auta nyt äijä jonnekkin osastolle ja aloita omat jutut puhtaalta paperilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten yritti tappaa itsensä? Yleensä nuo yritykset ovat vain huomioh.uoraamista. Mies kyllä tappaa itsensä jos haluaa kuolla.

Tulin kaupasta kotia, mies oli maanut koko reissun ajan roskiksen muovipussi päässä sängyllä.

Ap

Jos olit jättänyt miehen, niin miksi hän oli kodissasi odottelemassa?

Olet idiootti. Toista ei jätetä kun tämä tarvitsee tukea.

Huh huh. Jätit sairaan ihmisen? Olisiko kannattanut vaikka auttaa ensin häntä. Laittaa hoitoon tai jtn. En itse voisi kuvitellakkaan jättäväni masentunutta ihmistä oman onnensa nojaan . Puolisoni jos sairastuis niin minä tukisin ja olisin läsnä ja kävisin viemässä vaikka hoitoon itse. Ja et sinä siitä olisi sairastunut. Miksi suhteessa ei voisi sairastua? Eli olet niin pinnallinen kun voit vaan olla. Ensin ollaan yhdessä ja kaikki ok mutta jos jäisi auton alle sysätään toinen yksin ja lähdetään niin nopeasti kuin mahdollista. Eikö suhteessa iolla niin hyvässä kuin pahassa autetaan toista ja eletään yhdessä. Toivottavasti joku tekee sulle saman joku päivä

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ohimenevää. Vähän kuin ap:n rakkaus.

En itse jättäisi ihmistä, jota rakastan, tuollaisen takia.

Masennus on pahimmillaan kroonistuva sairaus ja se uusiutuu hyvin suurella todennäköisyydellä. Sen kanssa voi oppia elämään, mutta erityisesti vaikea masennus on niin invalidisoiva, että pahimmillaan puolisokin saa heittää hyvästit haaveilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Olet idiootti. Toista ei jätetä kun tämä tarvitsee tukea.

Mihin vedät rajan? Pitääkö jäädä tukemaan huonoon suhteeseen vuodeksi, viideksi vuodeksi, kymmeneksi vuodeksi?

Pilailetko vakavalla aiheella? Lääkitys?

Mutta aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään tai tekemättä jättämisistä.

Toisen puolesta ei voi elää. Itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa ja kiristystä.

Masennus voi kestää vuosia. Kuinka kauan on tuettava ja autettava.

Toiset kuulkaa tukee ja auttaa masentunutta puolisoa vuosikausia ja usein niin kauan että omakin elämä on pilalla. Lopputulos on että koko perhe oirehtii ja masentuu ja siltikin sen elämän pitäisi vain pyöriä sen ensin masentuneen pillin ja oikkujen mukaan. Helvetti.

Periaatteessa kyse on heitteillejätöstä. Syyllisyyden suhteen kyse on taas siitä, tunnetko yleensäkään syyllisyyttä muiden sairastuttamisesta, tai vastuuta muiden terveydestä?

Yleensä ollaan kovasti huolissaan siitä miten lihavuus/tupakointi/ryyppääminen kuluttaa juuri SINUN rahojasi, mutta ei olla hetkeäkään valmiita auttamaan asiassa muuta kuin vittuilemalla, joka vain lisää sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Toiset kuulkaa tukee ja auttaa masentunutta puolisoa vuosikausia ja usein niin kauan että omakin elämä on pilalla. Lopputulos on että koko perhe oirehtii ja masentuu ja siltikin sen elämän pitäisi vain pyöriä sen ensin masentuneen pillin ja oikkujen mukaan. Helvetti.

Silloinhan se toinen terve osapuoli on vain kykenemätön auttamaan? Eli onko uusavuttomuus jo saavuttanut sen pisteen, ettei edes perustavaa laatua olevia asioita osata?

Vierailija kirjoitti:

Olet idiootti. Toista ei jätetä kun tämä tarvitsee tukea.

Kun minä masennuin vaikeasti, sanoin exmiehelle että siinä kohtaa kun tämä vaikuttaa lapsiin niin otat lapset ja jätätte minut. Lasten ja hänen ei tarvitse sairastua minun sairauteni tähden.

He sitten lähtivät, mun kolmannen hyödyttömän osastojakson jälkeen. Hyvä niin, parempi heille ettei mun sairaus revi koko perhettä kahtia.

Nykyään kun olen parantunut, lapset on mulla 50-50 ja eksän kanssa pohditaan voisko meistä vielä tulla jotain. Mut kiitollinen olen siitä, että hän suojeli lapsia minun sairaudeltani.

Käyttäjä10420 kirjoitti:

Huh huh. Jätit sairaan ihmisen? Olisiko kannattanut vaikka auttaa ensin häntä. Laittaa hoitoon tai jtn. En itse voisi kuvitellakkaan jättäväni masentunutta ihmistä oman onnensa nojaan . Puolisoni jos sairastuis niin minä tukisin ja olisin läsnä ja kävisin viemässä vaikka hoitoon itse. Ja et sinä siitä olisi sairastunut. Miksi suhteessa ei voisi sairastua? Eli olet niin pinnallinen kun voit vaan olla. Ensin ollaan yhdessä ja kaikki ok mutta jos jäisi auton alle sysätään toinen yksin ja lähdetään niin nopeasti kuin mahdollista. Eikö suhteessa iolla niin hyvässä kuin pahassa autetaan toista ja eletään yhdessä. Toivottavasti joku tekee sulle saman joku päivä

Et taida olla ihan perillä hoitojärjestelmästä? Kun aikuista ihmistä ei noin vaan voi viedä hoitoon. Pakkohoitoon taas ei voi ottaa pelkän masennuksen vuoksi vaan pitää olla psykoottisuutta tms. Parisuhde ei ole holhoussuhde myöskään, joten ei voida vaatia, että joku uhraa oman elämänsä sen takia ettei toiselle tule paha mieli.

Itse olen sairastanut vaikean masennuksen ja mieheni minun onnekseni pysyi vierelläni, ihme kyllä. Mutta toisaalta otin itse kaiken avun vastaan, vapaaehtoisesti menin osastollekin itsetuhoisuuden vuoksi. En tiedä ap:n tilannetta tarkemmin, mutta kaikki masentuneet eivät edes ota apua vastaan jolloin se todella on silloin aika p*ska tilanne sen puolison kannalta. Jatkuvasti pitäisi ymmärtää toista ja ottaa koko vastuu asioiden hoidosta itselle, viis siitä omasta jaksamisesta. Ei ole ihan niin yksinkertaista, muistappa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet idiootti. Toista ei jätetä kun tämä tarvitsee tukea.

Kun minä masennuin vaikeasti, sanoin exmiehelle että siinä kohtaa kun tämä vaikuttaa lapsiin niin otat lapset ja jätätte minut. Lasten ja hänen ei tarvitse sairastua minun sairauteni tähden.

He sitten lähtivät, mun kolmannen hyödyttömän osastojakson jälkeen. Hyvä niin, parempi heille ettei mun sairaus revi koko perhettä kahtia.

Nykyään kun olen parantunut, lapset on mulla 50-50 ja eksän kanssa pohditaan voisko meistä vielä tulla jotain. Mut kiitollinen olen siitä, että hän suojeli lapsia minun sairaudeltani.

Itsekin olen sopinut miehen kanssa, että lapset tulee aina ensin. Jos kumpi vaan meistä alkaa sekoilla niin, että se vaikuttaa lapsiin toisen velvollisuus on ensin huolehtia itsestään niin, että voi huolehtia lapsistamme.

Itselläni masennustaustaa, mutta nyt olen pysynyt vuosia terveenä. Mies on taas alkoholistiperheestä ja haluaa myös ettei lasten tarvitse kärsiä vanhempiensa itsekkyydestä tai ongelmista.

On hyvä pystyä luottamaan siihen, että vaikka mitä kävisi, niin ei pysty sairastuttamaan myös läheisiään.

Masentunut ihminen on kuin Harry Potterin kuolonsyöjä (vaikkei halua sitä olla) ja vie ympärillään olevilta värit ja ilon elämästä. Joskus on vain ajateltava mikä itselle on parasta...