Marttyyri vanhus vie voimat
Isäni on 80-vuotias, jäi leskeksi viisi vuotta sitten. On ymmärrettävää, että puolison kuolema on ottanut koville. Mutta nyt minun voimavarat isäni suhteen alkavat olla lopussa. Hän on hyväkuntoinen ikäisekseen, mutta narisee aina kun hänen kanssaan juttelee. On kipua siellä ja täällä ja kohtahan sitä varmaan kuoleekin- juttua jne.
Hän on ollut koko ikänsä perhettään kurissa pitävä (väkivaltainen viikonloppu-alkoholisti), edelleen kova manipuloimaan ja syyllistämään. Jos en mene käymään silloin kun hän on ajatellut, alkaa syyllistäminen ja "ei tarvitse sitten tulla ollenkaan"-kommentit. En enää jaksa. Miksi minun täytyy kestää tuollaista käytöstä vielä 52-vuotiaanakin?
Itse hän on puhunut aina "suoraan" perheenjäsenilleen, eli haukkunut päin naamaa. Nyt jos HÄNELLE sanoo jotain suoraan/lähettää tekstiviestin (asiallisesti, ei haukkuen), hän KOSTAA lähettämällä viestin veljelleni. Tai haukkuu minut takanapäin. Veli asuu isäukkoa lähellä ja passaa häntä säännöllisesti. Velikin on kyllästynyt isään. Ja isä tekeytyy mielellään avuttomaksi. Kuitenkin jaksaa hyvin matkustella, tekee vielä yksin kaukomatkojakin.
Auttakaa, miten minä ja veljeni pääsemme manipuloivasta ja syyllistävästä isäukosta eroon?
Kommentit (24)
Perusterve marttyyri äitini otti tavakseen vapisuttaa leukaansa ja kertoa ääni väpättäen " minä kuolen kyllä pian". Todettuani asian olevan hyvin todennäköistä kun ikää on 80 vuotta, äitini haukkui minut mitä hirveimmillä nimillä. Loppui tosin kyllä se kuoleman tekeminen siihen.
Mitä vanhukset kuvittelevat saavuttavansa ilkeilyllä.