Nyt on todistettu: Suomi on maailman onnellisin maa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pistää monta tutkimuta yhteen niin ne  kertovat sen että Suomessa apuvälineitä onnellisuuteen on mutta ihmiset pitävät niitä niin itsestäänselvinä että itsesiassa eivät osaa arvostaa. Märinä ja pahaolo valtaa alaa. Muutama vuosi Suomesta muuton jälkeen tajusin että suuri syy suomalaisten pahaan oloon on juurikin tässä "onnellisuutta" tukevassa järjestelmässä. 

Toisin sanoen suomalaisten pitäisi nyt miettiä että missä on vika kun elämä tuodaan kultalusikalla annosteltuna mutta siitä ei osata olla kiitollisia, väheksytään vain ja vaaditaan lisää. Sekin toistuu usein että "vain Suomessa" kun ollaan kyrsiintyneitä johonkin. Kyllä, vain Suomessa on mahdollisuus lepäillä kotona kuukausikaupalla ja vielä valittaa siitä kun ei saa tarpeeksi rahaa. Vain hyvin pieni prosentti itseasiassa yrittää päästä elämässään eteenpäin.

Tuleeko mieleen, että kaikilla ei mene niin hyvin? Ja huolimatta kuinka koitat saada apua et saa sitä. En minä ole valinnut sitä kohtaloa missä elän yksin kun minut jätetään sydänleikkauksen jälkeen tai valinnut sitä kun menetän vanhempani hieman yli kolmekymppisenä. Tai valinnut elämää missä sairastun ja joudun eläkkeelle.

Sinä olet juuri yksi niistä onnellisuuden poikkipuista. Kenenkään elämä ei voi olla kiinni siitä saako apua muualta. Oli sairas tai ei. Suomen ulkopuolella ihmiset jotka ovat todella sairaita tulevat toimeen itsekin ja ovat onnellisia jos pientä apua jostain saa. Uutisjutut ulkomailta apua saaneista ovat juuri niistä satunnaisista onnellisista joiden tielle on joku enkeli sattunut mutta suomalainen ajattelee vaan että no tottakai pitää apua saada ja vaatia, ei nyt itse tarvitse pärjätä. Että ei tuossa mitään, sossuun vaan.

Ja jos oikein asiaan mennään niin minä menetin vanhempani kaksikymppisenä, heiltä ei jäänyt mitään. Sairastuin masennukseen joka poiki myös fyysisiä ongelmia kuten sydänongelmia mutta ITSE sieltä nousin. Sain minimihoidon ja kieltäydyin lääkityksestä. aloin liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Mutta Suomen laissahan lukee ettei masennuksesta voi selvitä ilman sossun tarjoamia maksusitoumuksia lääkkeisiin..hmmm...EI SIIS VOI OLLA!

Jaa... Minä en kyllä saa minkäänlaista toimeentulotukea. Ihan siitä takuueläkkeestä maksan lääkkeet plus terveydenhuoltomenot. Se mukava kuulla kun sinä ITSE voit hyvin.

Tavataanko torilla?

Tämän palstan perusteella äärimmäisen vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pistää monta tutkimuta yhteen niin ne  kertovat sen että Suomessa apuvälineitä onnellisuuteen on mutta ihmiset pitävät niitä niin itsestäänselvinä että itsesiassa eivät osaa arvostaa. Märinä ja pahaolo valtaa alaa. Muutama vuosi Suomesta muuton jälkeen tajusin että suuri syy suomalaisten pahaan oloon on juurikin tässä "onnellisuutta" tukevassa järjestelmässä. 

Toisin sanoen suomalaisten pitäisi nyt miettiä että missä on vika kun elämä tuodaan kultalusikalla annosteltuna mutta siitä ei osata olla kiitollisia, väheksytään vain ja vaaditaan lisää. Sekin toistuu usein että "vain Suomessa" kun ollaan kyrsiintyneitä johonkin. Kyllä, vain Suomessa on mahdollisuus lepäillä kotona kuukausikaupalla ja vielä valittaa siitä kun ei saa tarpeeksi rahaa. Vain hyvin pieni prosentti itseasiassa yrittää päästä elämässään eteenpäin.

Tuleeko mieleen, että kaikilla ei mene niin hyvin? Ja huolimatta kuinka koitat saada apua et saa sitä. En minä ole valinnut sitä kohtaloa missä elän yksin kun minut jätetään sydänleikkauksen jälkeen tai valinnut sitä kun menetän vanhempani hieman yli kolmekymppisenä. Tai valinnut elämää missä sairastun ja joudun eläkkeelle.

Sinä olet juuri yksi niistä onnellisuuden poikkipuista. Kenenkään elämä ei voi olla kiinni siitä saako apua muualta. Oli sairas tai ei. Suomen ulkopuolella ihmiset jotka ovat todella sairaita tulevat toimeen itsekin ja ovat onnellisia jos pientä apua jostain saa. Uutisjutut ulkomailta apua saaneista ovat juuri niistä satunnaisista onnellisista joiden tielle on joku enkeli sattunut mutta suomalainen ajattelee vaan että no tottakai pitää apua saada ja vaatia, ei nyt itse tarvitse pärjätä. Että ei tuossa mitään, sossuun vaan.

Ja jos oikein asiaan mennään niin minä menetin vanhempani kaksikymppisenä, heiltä ei jäänyt mitään. Sairastuin masennukseen joka poiki myös fyysisiä ongelmia kuten sydänongelmia mutta ITSE sieltä nousin. Sain minimihoidon ja kieltäydyin lääkityksestä. aloin liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Mutta Suomen laissahan lukee ettei masennuksesta voi selvitä ilman sossun tarjoamia maksusitoumuksia lääkkeisiin..hmmm...EI SIIS VOI OLLA!

Olisiko todisteita tästä? Itselläsi on vääristynyt käsitys muista maista jos luulet, että muualla ollaan niin maan kiitollisia kaikesta eikä yhtään sillä lailla vaativia kuin Suomessa.

Tuokin on niin suomalainen asenne: MINÄ ITSE autoin itseäni ja otin vastaan korkeintaan minimiavun, kyllä sinunkin pitää osata ja jos et osaa tai pysty, ansaitsetkin kaiken paskan mitä saat.

Olisiko tämä yksi syy, miksi täällä on niin pahoinvoivia ihmisiä? 

- eri

Näinpä, veikkaan, että "muualla" aika helposti kuollaan pois olemasta kiitollisia, jos sattuu jotakin traagista ja tukiverkkoa ei oikein ole. Jäljelle jääneet saattaa olla kiitollisia tai esittää kiitollisia saadakseen almuja - ainakin ne, jotka päätyvät johonkin meillä näytettävään dokkariin.

Vierailija kirjoitti:

Ei-masentuneiden pitää sitten olla aivan superonnellisia, koska masennuksen osalta Suomi hehkuu tässä kartassa punaisena.

https://en.wikipedia.org/wiki/Epidemiology_of_depression#/media/File:Un…

Tuota, onnelinenkin voi masentua. Se on mielensairaus.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vielä nähdä ne todisteet.

Samaa haluaisivat aina kivat pojat Putin ja Lavrov. Ja kun he sitten saavat kuorma-autollisen todisteita, he kiiistävät ne kaikki. Et kai sinä tekisi niin?

Tässä tutkimuksessa oli tietääkseni kyse onnellisen elämän edellytysten vertailusta. Ei siis siitä, tuntevatko noiden edellytysten keskellä elävät ihmiset itsensä onnellisiksi. Esimerkiksi tyypillinen av-mamma parkuisi katkerana vaikka raamatullisessa paratiisissa.