Lue keskustelun säännöt.
En kestää olla ”päikyn täti”!
14.03.2018 |
Tänään tuli itku kun pääsin töistä kotiin. En vain enää kestä sitä väheksyntää, mitä kohtaan työssäni. Olen kasvatustieteiden maisteri! Tänään eräs mies sanoi pojalleen, että sano hei hei päikyn tädille. Nämä vanhemmat eivät tajua, että minulla on yliopistokoulutus. Ilmeisesti minun kuvitellaan leikkivän lasten kanssa hiekkalaatikolla, vaikka olen varhaiskasvattaja. Palkkakin on niin surkea eikä korvaa todellakaan työn vaativuutta tai vanhempien järkyttävää asennetta.
Kommentit (25)
NImitys päikyn täti ei kerro arvostuksesta mitään, jos se sanotaan lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten haluaisit itseäsi tituleerattavan? Olen minäkin maisteri, mutta en todellakaan odota tätä alleviivattavan tai edes huomioitavan normaalissa kanssakäymisessä.
Ota huomioon, että toimit nimenomaan lasten kanssa. Lapset eivät välitä titteleistä ja melko mahdotonta vanhempienkaan on tietää jokaisen koulutusta. En millään jaksa uskoa, että tuossa vanhemmalla olisi ollut taustalla mitään tahallista vähättelyä. Olisit iloinen, että kyseinen vanhempi opettaa lapselleen peruskäytöstapoja, kuten hyvästelyä erottaessa. Ja sille lapsellehan sä olet päiväkodin täti, et mikään rouva kasvatustieteiden maisteri. Ja sehän on tavallaan kunnianimi, että saa olla lapselle se päiväkodin täti, olisit ylpeä nauttimastasi luottamuksesta.
Hienoa työtä tekevät niin päiväkodit kuin koulutkin.
tyytyväinen,
Ei se koulutus valitettavasti takaa yhtikäs mitään lasta ajatellen, vaan persoona ja tapa tehdä työtä.
Karvas kokemus meillä näistä ammattikasvattajista, joiden huomaan päiväkotiin lapseni uskoin.
Onneksi ihana perhepäivähoitaja sai paikattua lapseni arpia päiväkotivuosien jälkeen ja hänestä tuli vielä ihan normaali, mitä hän oli myös ennen päiväkotiin joutumista.
En ole kokenut niin vahvaa syyllistämistä koskaan elämässäni, kuin näiden ammattilaisten toimesta. Kaikki syy kaikkeen oli vahemmissa, lapsestani tehtiin jo nuorisorikollista jolla ei koskaan tule olemaan yhtään ystävää (kyllä, ja ikää oli 3-4 vuotta). Lapsi oireili vain päiväkodissa, mutta ketään siellä ei kiinnostanut syyt, eikä se että lapsen oli paha olla siellä. En voinut uskoa tilannetta todeksi.
Olen ikuisesti kiitollinen tälle perhepäivähoitajalle, jolle viimein ymmärsimme lapsemme siirtää. Olisi pitänyt jo paljon paljon aiemmin.
Todista heille fiksuutesi kasvattajana. Minun lapsillani oli molemmilla eskarissa lto ryhmänvetäjänä. Toinen oli tosi surkea eskari, pelkkää leikkiä ja metsäretkeä kuten koko päiväkotiaika siihen saakka. Toinen taas keksi vaikka sun mitä teemoja joita toteutettiin kiinnostavasti. Tämä mitään aikaansaamaton täti oli myös kasvatuskeskusteluissa vähän daijun oloinen ja piittaamaton. Koulutus on vasta astinlauta ammattitaitoon ja sen kautta arvostukseen.