Millä tavalla karma on kostanut entisille koulukiusaajillenne?

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen vähän toisin. Tunnen kiusaajia ja yhteistä heille on jatkuva kateus muille, katkeruus, joka estää elämästä hyvän elämän ja he eivät pysty iloitsemaan pienistä asioista. Minun mielestä karma piilee jo tuossa...

Niin ja kun ei ole ohimenevä vaihe vaan pysyvä ominaisuus. Mietin millaista olis olla jatkuvasti kateellinen jollekulle, jatkuvasti katkera...aika kamalaa.

Eristi juoruilullaan minut kaveriporukasta, olin pari vuotta aivan yksin. Sitten ykskaks avautui vissiin joidenkin silmät juoruilulle ja nyt hän on pääosin yksin. Tiedän, että kolahtaa ja pahasti koska on läheisriippuvainen.

Yksi tapettiin, toinen taitaa viettää viinan ja lääkkeiden värittämää elämää.

Isosiskoa kiusannut ns. kovistyttö (ihan hirveä tapaus, repi tukkaa irti, heitteli palavia tumppeja yms) , oli myöhemmin mennyt jonkun entisen "koulun kingin" kanssa naimisiin - erohan siitä tuli ja oli saanut siltä äijältään pataan. Näin kerran hänellä ison mustelman poskipäässä, ensiksi säälin mutta sitten muistin, että hän oli lyönyt siskolleni samanlaisen sinelmän kasvoihin.

Karma is a bitch.

Itseäni ei ole koskaan kiusattu kovin pitkään, koska osaan olla aika häijy. Yläastekavereistani kuitenkin monia kiusattiin, minkä kautta itsekin jouduin tekemisiin koulun kiusaajien kanssa ja heidän maalitaulukseen, kun haukuin heitä kaverieni kiusaamisesta.

En tiedä karmasta, koska pääkiusaajan etunimi on yksi yleisimmistä ja sukunimensä on kai vaihtanut emmekä ole olleet tekemisissä vuosiin, joten en häntä löydä noilla kriteereillä mistään, vaikka ulkonäöltä tunnistankin. Tiedän kuitenkin, että yksi hänen "kätyreistään" jäi yksinhuoltajaksi jostain bilekännipanosta 17-vuotiaana, koska se oli silloin koko paikkakunnan puheenaihe, ja toinen (joukon naistennaurattaja) on vieläkin jumiutunut teini-iän bileetonelämä-koulutonluusereille-mutsihoitaa -elämään ja asuu ikisinkkuna äitinsä luona.

Enemmän minä kyllä itse tein kuin karma siihen aikaan, vaikka mitään heidän tulevaisuuteensa vaikuttavaa tuskin sain aikaan. Mutta toivottavasti sain heidät edes miettimään, miltä kiusatun elämä tuntui. Varastin heidän tavaroitaan laukuista, viiltelin kerran pääpahiksen uuden nahkatakin rikki harpilla ja pilasin vaivihkaa heidän työnsä kuvataiteen luokassa (olivat innokkaita kuviksessa), jossa olin opettajan luotto-oppilaana usein erikoisluvalla välitunnit. Kukaan ei ikinä osannut epäillä, että koulun kympin tyttö olisi kaiken sen takana.

Entäs aloittaja, tai te muut katkerat sitten, kun teille tulee syöpä, lapsenne kuolee, tai puolisonne pettää ja jättää. Mistä tämä karman kosto teille silloin tulee? Eihän vain nettitrollaamisesta?

Kiusaaja jäi asumaan kotikaupunkiin ja kuulin tutuilta välillä kuulumisia, vaikka en olisi halunnutkaan. Hän alkoholisoitui ja lopulta teki itsemurhan. 

Ei ole päässyt Forssaa pidemmälle :)

Siinä on kurjuutta kylliksi teiniaikojen koilukiusaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole päässyt Forssaa pidemmälle :)

Siinä on kurjuutta kylliksi teiniaikojen koilukiusaajalle.

Forssa

Hukkui kalareissulla. Edes hänelle en olisi toivonut sellaista kohtaloa.

Toinen joi itsensä hengiltä.

Ei mitenkään. He ovat pärjänneet elämässään kyynärpäätaktiikalla. 

Pääkiusaajan lapsi kuoli ja silloin oli minun aikani iskeä. Kiusaaja oli tietenkin haavoittuvainen tuossa tilanteessa ja sain ajettua hänet itsemurhayritykseen todella helposti. Nykyään hän on pakkohoidossa ja olen käynyt siellä pari kertaa muistuttamassa minun menestyksestäni ja hänen mitättömyydestään.

Syöpä sisäelimissä. Ei itketä.

Pari kiusaajaporukassa ollutta on tullut nähtyä aikuisiällä. Toinen heistä juoppo ja ennen aikojaan rupsahtanut oli jo vuosia sitten kun näin. Pahin kiusaajani nykyään onnettomuuden seurauksena pyörätuolissa ja p*skoo tahattomasti housuun.

Osa näistä kommenteista lienee sadistisia päiväunia. Ymmärrettävää sekin. Mutta eikö noista karuista kohtaloista tule mieleen, että se lapsuuden aikainen kiusaaminen oli varmasti monelle hätähuutoa tai oire vakavista ongelmista? Jos kiusaajalla ei ole aikuisena elämänhallintaa, miten hänellä olisi voinut olla sitä lapsena? Vika on aikuisten, jotka eivät olleet paikalla tukemassa ja kasvattamassa molempia osapuolia. Myös kiusaava lapsi tarvitsee apua, ei vain kiusattu, eikä ole laajemmin ajateltuna mikään hyvä asia, että kiusaajat eivät saa apua vaan pahimmillaan suistuvat raiteilta. Mitä useampi sortuu, sitä kalliimmaksi se meille kaikille tulee.

Vierailija kirjoitti:

Osa näistä kommenteista lienee sadistisia päiväunia. Ymmärrettävää sekin. Mutta eikö noista karuista kohtaloista tule mieleen, että se lapsuuden aikainen kiusaaminen oli varmasti monelle hätähuutoa tai oire vakavista ongelmista? Jos kiusaajalla ei ole aikuisena elämänhallintaa, miten hänellä olisi voinut olla sitä lapsena? Vika on aikuisten, jotka eivät olleet paikalla tukemassa ja kasvattamassa molempia osapuolia. Myös kiusaava lapsi tarvitsee apua, ei vain kiusattu, eikä ole laajemmin ajateltuna mikään hyvä asia, että kiusaajat eivät saa apua vaan pahimmillaan suistuvat raiteilta. Mitä useampi sortuu, sitä kalliimmaksi se meille kaikille tulee.

Varmaan ymmärrät, että jos joku lyö sinua ilman omaa syytäsi kirveellä, sinulla ei ole mitään velvollisuutta velloa ja pohtia, että hmm, mikäköhän tämän motiivi on. Jos joku tekee sinulle tahallaan pahaa, ei sitä pahantekijää tarvitse ymmärtää. Muut voivat yrittää ymmärtää, mutta uhrin velvollisuus se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa näistä kommenteista lienee sadistisia päiväunia. Ymmärrettävää sekin. Mutta eikö noista karuista kohtaloista tule mieleen, että se lapsuuden aikainen kiusaaminen oli varmasti monelle hätähuutoa tai oire vakavista ongelmista? Jos kiusaajalla ei ole aikuisena elämänhallintaa, miten hänellä olisi voinut olla sitä lapsena? Vika on aikuisten, jotka eivät olleet paikalla tukemassa ja kasvattamassa molempia osapuolia. Myös kiusaava lapsi tarvitsee apua, ei vain kiusattu, eikä ole laajemmin ajateltuna mikään hyvä asia, että kiusaajat eivät saa apua vaan pahimmillaan suistuvat raiteilta. Mitä useampi sortuu, sitä kalliimmaksi se meille kaikille tulee.

Varmaan ymmärrät, että jos joku lyö sinua ilman omaa syytäsi kirveellä, sinulla ei ole mitään velvollisuutta velloa ja pohtia, että hmm, mikäköhän tämän motiivi on. Jos joku tekee sinulle tahallaan pahaa, ei sitä pahantekijää tarvitse ymmärtää. Muut voivat yrittää ymmärtää, mutta uhrin velvollisuus se ei ole.

No ei tietenkään sillä hetkellä ja lapsena. Mutta luulisi aikuisen ihmisen kymmenien vuosien päästä pystyvän asettamaan tapahtumia laajempaan kontekstiin ja näkemään erilaisia syy ja seuraus -suhteita. En minäkään jaksa toivoa hyvää ihmisille, jotka ovat minua kaltoin kohdelleet, mutta minusta on kuitenkin typerää mehustella toisten onnettomuudella. Ja aikuisen pitäisi jossain määrin kyetä käsittämään, että tämä saatanasta seuraava kiusaaja on ehkä ollut myös pulassa oleva lapsi.

Yleensä kiusaaminen on oma vika ja kiusaajat menestyjiä. Eduskunnassakin on varmaan vaikka kuinka monta kiusaajaa.

No yksi niistä haki työpaikkaa josta päätti eräs lähisukulaiseni. Kerroin tälle sukulaiselle tästä tyypistä eikä saanut paikkaa, hah!

Yhden näin imppaamassa ostarilla, kun menin lukioon. Oli kuulemma päätynyt Keravan vankilaan.

Toinen sellainen parikybänen, moniväritukkainen ja kulunut pubihuo*a, jonka lapsilla viisi eri isää. Isät sellaisia farkkutakkisia, tatuoituja vakiväkivallan ja huumeiden käyttäjiä.

Että hyvin menee.Not.

Ala-asteella minua lihavaksi kiusannut tyttö muuttui heti murrosiän alettua rumaksi ja pullukaksi finninaamaksi, jota pojat eivät vilkaisekaan. Olen itse nykyään nätti ja hoikka ja sosiaalisessa hierarkiassa häntä korkeammalla. Vastakkaisenkin sukupuolen keskuudessa vientiä riittää. :) Jonkinlainen karman näpäytys kai tämäkin, että läskiä ala-asteella huudelleen kusipään löllyvä perse on nykyään kaksi kertaa omani kokoinen.

Kiusaajapojista en tiedä muuta kuin sen, että eräs heistä joutui lopettamaan jalkapallon pelaamisen polvivamman takia ja jäi pituuskasvultaan 160-senttiseksi.

-17v, ala-asteella päivittäistä haukkumista