Lue keskustelun säännöt.
Mikä mulla on? Ahdistaa yhteenmuutto.
14.03.2018 |
Ollaan seurustelu miehen kanssa kaksi vuotta ja kesän aikana olisi tarkoitus muuttaa yhteen. En tiedä mikä hitto mua vaivaa, kun asia on alkanut ahdistamaan hirveästi. Vika ei ole miehessä, hän on aivan ihana ja varmasti parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Mies on aivan superihana myös minun lapsilleni ja lapseni tykkäävät myös hänestä todella paljon. Meillä on aina kivaa yhdessä.
Asutaan eri kaupungeissa ja tavataan viikonloppuisin.
Tää on täysin uutta minulle. Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka nimenomaan haluaa muuttaa yhteen ja jakaa arjen toisen aikuisen kanssa. Myös järjellä ajateltuna olisi todella fiksua asua yhdessä, eikä rampata kahden asunnon välillä. Mitä tässä pitää kuunnella? Järkeä vai tunnetta? En tosin edes tiedä mikä se tunne on. Apua!
Kommentit (19)
En muuttaisi.Ostakaa asunnot läheltä toisianne niin välimatka ei ole rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi miehen vaikka muutta teidän kotiinne kokeilujaksolle kuinka yhteinen elo ja todellinen arki sujuu. En muuttaisi lasten kanssa yhteen noilla perusteilla.
Se että sinä olet aina ollut yhteen muuttavaa tyyppiä ei tarkoita, että niin on aina oltava. Sinä saat muuttua, kun elämänkokemuksesi ja elämäntilanteesi muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Se että sinä olet aina ollut yhteen muuttavaa tyyppiä ei tarkoita, että niin on aina oltava. Sinä saat muuttua, kun elämänkokemuksesi ja elämäntilanteesi muuttuu.
Ilmeisesti mä olen muuttunut. Mulla on siis oma asunto myynnissä ja tämän jälkeen ajateltiin hankkia yhteinen. Mutta en uskalla,ettei tarvii taas kohta olla myymässä, jos siitä ei tulekaan mitään. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Nyt ei ole kyseessä sika.
Mä liputan omien asuntojen puolesta. Muuttakaa lähemmäs toisianne, mutta pitäkää omat kodit. On kalliimpaa, mutta kaikkea ei voi rahassa mitata.
Mulle ja miehelleni tuli ero, mutta palasimme yhteen, omat asunnot pelastivat avioliittomme. Lapsiakin on, mutta näin tämä toimii. Välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri, lapset välillä toisella, välillä toisella, välillä olemme jomman kumman luona koko sakki. Ihanaa olla yhdessä miehen kanssa, mutta ihanaa olla myös yksin ja pitää huusholliaan niinkuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä liputan omien asuntojen puolesta. Muuttakaa lähemmäs toisianne, mutta pitäkää omat kodit. On kalliimpaa, mutta kaikkea ei voi rahassa mitata.
Mulle ja miehelleni tuli ero, mutta palasimme yhteen, omat asunnot pelastivat avioliittomme. Lapsiakin on, mutta näin tämä toimii. Välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri, lapset välillä toisella, välillä toisella, välillä olemme jomman kumman luona koko sakki. Ihanaa olla yhdessä miehen kanssa, mutta ihanaa olla myös yksin ja pitää huusholliaan niinkuin itse haluaa.
Ei taida onnistua. Mies haluaa koko paketin, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän sen kyllä. Ei olla tosiaan mitään nuoria enää.
Jos ahdistaa, ei kannata muuttaa. Itse tein sen virheen, ja kaduttaa vaikka ei mulla puolison kanssa mitään suuria ongelmia ole. Mutta olisin jotenkin halunnut vielä asua yksin että olis omaa elämää ja esim. odottaa että löydetään täydellinen asunto jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä liputan omien asuntojen puolesta. Muuttakaa lähemmäs toisianne, mutta pitäkää omat kodit. On kalliimpaa, mutta kaikkea ei voi rahassa mitata.
Mulle ja miehelleni tuli ero, mutta palasimme yhteen, omat asunnot pelastivat avioliittomme. Lapsiakin on, mutta näin tämä toimii. Välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri, lapset välillä toisella, välillä toisella, välillä olemme jomman kumman luona koko sakki. Ihanaa olla yhdessä miehen kanssa, mutta ihanaa olla myös yksin ja pitää huusholliaan niinkuin itse haluaa.
Ei taida onnistua. Mies haluaa koko paketin, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän sen kyllä. Ei olla tosiaan mitään nuoria enää.
Jos toinen on noin ehdoton, niin en kyllä ymmärrä. Aina pitäisi antaa aikaa siihen asti että toinen on valmis. Ei jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä liputan omien asuntojen puolesta. Muuttakaa lähemmäs toisianne, mutta pitäkää omat kodit. On kalliimpaa, mutta kaikkea ei voi rahassa mitata.
Mulle ja miehelleni tuli ero, mutta palasimme yhteen, omat asunnot pelastivat avioliittomme. Lapsiakin on, mutta näin tämä toimii. Välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri, lapset välillä toisella, välillä toisella, välillä olemme jomman kumman luona koko sakki. Ihanaa olla yhdessä miehen kanssa, mutta ihanaa olla myös yksin ja pitää huusholliaan niinkuin itse haluaa.
Ei taida onnistua. Mies haluaa koko paketin, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän sen kyllä. Ei olla tosiaan mitään nuoria enää.
Tuossa tapauksessa ratkaisu olisi helppo eli mies, joka esittää tuollaisia uhkavaatimuksia, joutaa mäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä liputan omien asuntojen puolesta. Muuttakaa lähemmäs toisianne, mutta pitäkää omat kodit. On kalliimpaa, mutta kaikkea ei voi rahassa mitata.
Mulle ja miehelleni tuli ero, mutta palasimme yhteen, omat asunnot pelastivat avioliittomme. Lapsiakin on, mutta näin tämä toimii. Välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri, lapset välillä toisella, välillä toisella, välillä olemme jomman kumman luona koko sakki. Ihanaa olla yhdessä miehen kanssa, mutta ihanaa olla myös yksin ja pitää huusholliaan niinkuin itse haluaa.
Ei taida onnistua. Mies haluaa koko paketin, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän sen kyllä. Ei olla tosiaan mitään nuoria enää.
Tuossa tapauksessa ratkaisu olisi helppo eli mies, joka esittää tuollaisia uhkavaatimuksia, joutaa mäkeen.
Ei mies uhkaile mua mitenkään tai painosta. Seuraava askel vaan olisi se yhteenmuutto. Mies on töissä toisessa kaupungissa, mistä omistaa asunnon. Jos muutetaan yhteen, hän luonnollisesti luopuu asunnostaan. Olen melko varma, ettei hän täältä skutsista halua yksin ostaa asuntoa. Eikä se olisi järkevääkään, koska joutuu matkustamaan 3h päivässä Helsinkiin. Ymmärrän sen, ettei halua lähteä kokeilemaan tuollaista, koska siinä ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Ja minä tässä olen vetkuttanut päätöstä, veikkaan ettei loputtomiin jaksa tätä veivaamista. On kuitenkin aina "vieraana" kun meidän luona käy. Ymmärrän sen, että hän haluaa ns. normaalin arjen jatkuvan matkustamisen sijaan. Myös minä haluan, mutta en jotenkin uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntui tuolta kun en ollut vielä valmis muuttamaan yhteen. Luulen että se johtui siitä etten koskaan ollut oikein asunut yksin ja en ollut vielä valmis tekemään kompromisseja toisen kanssa. 1,5 vuotta meni ettei yhteenmuutto enää ahdistanut, silloin muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin.
Ahdistus on merkki siitä, että asia on sulle tärkeä. Se ei aina tarkoita sitä, ettetkö haluaisi muuttaa yhteen. Totta kai pelottaa hypätä ns. tuntemattomaan. Mun aviomies epäili hyvin vahvasti vähän kaikkea; seurustelua ja yhteenmuuttoa, mutta taustalla oli epäonnistumisen pelko. Nyt ollaan oltu jo vuosi naimisissakin, ja hän palvoo maata jalkojeni alla.
Pistä plussat ja miinukset listaksi, kumpia on enemmän?
Voit myös visualisoida ihan mielessäsi, millaista olisi asua hänen kanssaan. Millaista olisi ja miltä sinusta tuntuisi, jos et muuttaisikaan yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus on merkki siitä, että asia on sulle tärkeä. Se ei aina tarkoita sitä, ettetkö haluaisi muuttaa yhteen. Totta kai pelottaa hypätä ns. tuntemattomaan. Mun aviomies epäili hyvin vahvasti vähän kaikkea; seurustelua ja yhteenmuuttoa, mutta taustalla oli epäonnistumisen pelko. Nyt ollaan oltu jo vuosi naimisissakin, ja hän palvoo maata jalkojeni alla.
Pistä plussat ja miinukset listaksi, kumpia on enemmän?
Voit myös visualisoida ihan mielessäsi, millaista olisi asua hänen kanssaan. Millaista olisi ja miltä sinusta tuntuisi, jos et muuttaisikaan yhteen?
Kiva kuulla, että teillä asia päättyi hyvin. Miten saitte käsiteltyä asiaa? En haluaisi toista loukata näillä ihmeellisillä vatuloinneillani. Ja kun tuntuu, että miehessä ei ole mitään vikaa, eli miinusten lista jää aika lyhyeksi. Meillä on aina kivaa yhdessä. On ihan älyttömän hienoa katsoa, miten aidosti mies tykkää minun lapsistani ja haluaa tehdä heidän kanssaan asioita. Mulle vaan on tullut joku paniikki.
Kannattaa pettää miestä ja syyttää siitä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntui tuolta kun en ollut vielä valmis muuttamaan yhteen. Luulen että se johtui siitä etten koskaan ollut oikein asunut yksin ja en ollut vielä valmis tekemään kompromisseja toisen kanssa. 1,5 vuotta meni ettei yhteenmuutto enää ahdistanut, silloin muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin.
Hyvä kuulla että päädyitte kuitenkin yhteen. Onnea teille :)
Nosto