Miksi jopa kolmikymppisten miesten on nykyisin niin vaikea hyväksyä se, että naisella on lapsia ennestään?

Miksi joku ei halua omia lapsia, mutta haluaisi puolison, jolla lapsia? Todella erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen on kuitenkin vielä aika nuori. Jos on jo siinä iässä lapsia JA ehtinyt erotakin niin ei ole kovin houkuttava yhtälö. Pistää miettimään että mikä se seuraava (hätäinen) siirto sitten on. Toki moni jää yh:ksi puolison kuoleman takia tai siksi että siippa lähtee kävelemään mutta kolmekymppisen lapset tuossa vaiheessa tuskin ovat kovin isoja; eikö olisi lapsillekin parempi saada toipua ensin siitä erosta/isän kuolemasta kuin totutella uuteen isäpuoleen. 

Olen itse nainen (50), lapsemme ovat jo aikuisia, ja tästä perspektiivistä voin sanoa että harva kolmekymppinen mies ottaa toisen lapset kasvattaakseen kun ei vielä omiakaan ole suunnitellut, tai haluaa edes seurustella naisen kanssa joka on kiinni lapsissa sen 24/7. Kyllä siinä iässä vielä haluaa tehdä muita juttuja kun on saatu opinnot alta pois ja työuraakin ehtinyt jonkin verran rakentamaan. On varaa matkustella ja käydä ulkona syömässä ym., nukkua pitkään vapaalla ja harrastaa seksiä vaikka koko päivän. 

Varmaan sinun nuoruudessa on 30+ miehet olleet paremmassa kunnossa kuin nykyään...

Ja oikeastiko olet sitä mieltä, että hätiköit tehdessäsi lapset alle kolmikymppisenä? Itse tein omani 28- ja 30-vuotiaana, ja pidin tuota ajankohtaa hyvinkin myöhäisenä. Kuopus nukkui huonosti ensimmäiset kolme vuottaan ja olin ehdottomasti liian vanha siihen ruljanssiin. Jos olisin joutunut samaan unikidutukseen vaikkapa viisi vuotta myöhemmin, tuskin olisin enää elävien kirjoissa.

Itse asiassa olen tehnyt lapset vähän myöhemmin kuin sinä. Mielestäni se oli ihan hyvä kohta, ehkä siihen aikaan tavallista myöhäisempi ajankohta mutta nykyään aika normi. Se on aina sattuman kauppaa millainen lapsi tulee ja miten itse jaksaa. Vaikuttaahan siihen jaksamiseen sitten moni muukin asia, yleinen terveydentila ja mahdolliset muut haasteet tai se paljonko apua on saatavilla. 

Itse en näe suurtakaan (tai mitään) eroa esim. 28-vuotiaalla tai 31-vuotiaalla äidillä (tai isällä) mutta jos niitä lapsia on tehty parikymppisestä (tai jo teini-ikäisestä) saakka ja ollaan jo (tai taas) kolmikymppisenä etsimässä uutta kumppania sillä mielellä että kelpaako kenellekään niin kannattaa varmaan pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti elämältä haluaa, se lasten kasvattaminen kun on etenkin tänä päivänä aika haasteellista ilman vaihtuvia ihmissuhdekuvioita. Tällä en nyt viittaa sinuun enkä arvostele muidenkaan valintoja, toin vaan näkökulmani siihen että kolmekymppinen mies harvemmin on valmis hyppäämään uusperhekuvioon. Joku on mutta useimmat eivät ole. Sama pätee naisiin. 

Nykyään ihmisillä on muutenkin usein harhakuvia omasta iästään ja ehkä erityisesti sellainen illuusio, että aina ehtii myöhemminkin. Jossain oli tehty sellainenkin tutkimus, jossa havaittiin ihmisten kuvittelevan naisten hedelmällisyyden jatkuvan hyvänä yli nelikymppiseksi. Toki poikkeuksia aina on, mutta yleisesti ottaen hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmekymppisenä.

Sama vitkuttelu näkyy monissa muissakin asioissa. Opinnot jatkuvat pitempään kuin ennen, parisuhteeseenkaan ei välttämättä ryhdytä ennen kuin kolmikymppisenä. Ehkä elinajanodote kasvaa vastaavasti.

Kyllä kolmekymppisille miehille on tarjolla paljon naisia, joilla ei ole lapsia. Ei tarvitse tyytyä käytettyyn ja jämähtää elättämään toisen miehen lapsia. Miksi tämä on niin vaikea yh-äideille ymmärtää. Lapsettomalle miehelle lapseton nainen tulee aina menemään sinun ohitsesi.

itse olen jo 40+ mies ja lapsettomaksi jäänyt,enkä todellakaan halua naista kenellä on lapsia.omat lapset vielä menis mutta toisen miehen lapsia en. todellakaan haluis jalkoihin pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kertoo vain naisten holtittomuudesta, jos kakaroita on useammalle miehelle ja muidu on silti yh. Ei kukaan normaali mies sellaista halua omakseen.

Minä tiedän montakin normaalia, jotka ovat halunneet. Naiset ovat kylläkin olleet kauniita ja fiksuja, ehkä miehet ovat sitten mielummin ottaneet sellaisen kuin rumemman ja lapsettoman. En tiedä. Kaikilla miehillä (etenkään niillä "normaaleilla"), kun ei ole mahdollisuuksia kaikinpuolin täydellisin naisiin, niin jostain pitää tinkiä.

Kaikki monien lasten äiditkään eivät tosin edes halua miestä. Jotkut haluavat nimenomaan pysyä yh:na, ja mies oli lähinnä vaan avustamassa vapaaehtoisesti lapsen saamisessa. Onneksi nykyisin voi elää monella tapaa. Tosin onhan näitä ahdasmielisiä, vanhanaikaisia ja hyvin konservatiivisia ihmisiä näemmä vielä olemassa ainakin tästä ketjusta päätellen.

Tuo on totta, että moni mies joutuu tosiaan tinkimään naisen tasosta, koska maamme taso on niin surkea. Valioluokan naisia on todella vähän. Miesten pitäisikin rohjeta tutustumaan vaikka aasialaisiin naisiin, niin ymmärtäisivät, millainen on oikea naisellinen ja perhekeskeinen, uskollinen ja kaunis nainen.

Suomalainen nainen voi olla ulkoisesti ihan ok, mutta todella harvassa yhdistyy sekä sisäinen, että ulkoinen kauneus.

En minä ainakaan halua ulkomaalaista naista. Haluan ihan suomalaisen naisen. Jos ei sellaista enää löydy niin olen sitten ilman.

M35

Miksi? Oletko rasisti?

Olenko automaattisesti rasisti jos haluan naisen olevan omasta kulttuurista? Minusta suomalaisissa naisissa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, että sen takia pitäisi ulkomailta etsiä.

M35

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kolmekymppisille miehille on tarjolla paljon naisia, joilla ei ole lapsia. Ei tarvitse tyytyä käytettyyn ja jämähtää elättämään toisen miehen lapsia. Miksi tämä on niin vaikea yh-äideille ymmärtää. Lapsettomalle miehelle lapseton nainen tulee aina menemään sinun ohitsesi.

Onko vain lapsen saanut nainen käytetty? Entä kymmenen nus sima lapseton, eikö hän muka ole?

Missä kulttuurissa on tällainen näkemys, tuskin olet Suomesta kotoisin?

:D

Vierailija kirjoitti:

Ei kai juuri kukaan kolmekymppinen mies jolla on edes vähän itsekunnioitusta halua alentua miksikään aisuri-isäpuoleksi. Se olisi todella noloa ja nöyryyttävää.

Varmaan rankkaa elää, kun miettii pelkästään, mitä muut sinusta ajattelevat.

Olisi se varmaan nöyryyttävää sinunlaisellesi heikkoitsetuntoiselle ihmiselle, joka hakeejatluvasti muiden hyväksyntää. Et ole tainnut sitä paljoa saanut, kun noin katkeralta ja vihaa täynnä olevalta kuulostat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen on kuitenkin vielä aika nuori. Jos on jo siinä iässä lapsia JA ehtinyt erotakin niin ei ole kovin houkuttava yhtälö. Pistää miettimään että mikä se seuraava (hätäinen) siirto sitten on. Toki moni jää yh:ksi puolison kuoleman takia tai siksi että siippa lähtee kävelemään mutta kolmekymppisen lapset tuossa vaiheessa tuskin ovat kovin isoja; eikö olisi lapsillekin parempi saada toipua ensin siitä erosta/isän kuolemasta kuin totutella uuteen isäpuoleen. 

Olen itse nainen (50), lapsemme ovat jo aikuisia, ja tästä perspektiivistä voin sanoa että harva kolmekymppinen mies ottaa toisen lapset kasvattaakseen kun ei vielä omiakaan ole suunnitellut, tai haluaa edes seurustella naisen kanssa joka on kiinni lapsissa sen 24/7. Kyllä siinä iässä vielä haluaa tehdä muita juttuja kun on saatu opinnot alta pois ja työuraakin ehtinyt jonkin verran rakentamaan. On varaa matkustella ja käydä ulkona syömässä ym., nukkua pitkään vapaalla ja harrastaa seksiä vaikka koko päivän. 

Varmaan sinun nuoruudessa on 30+ miehet olleet paremmassa kunnossa kuin nykyään...

Ja oikeastiko olet sitä mieltä, että hätiköit tehdessäsi lapset alle kolmikymppisenä? Itse tein omani 28- ja 30-vuotiaana, ja pidin tuota ajankohtaa hyvinkin myöhäisenä. Kuopus nukkui huonosti ensimmäiset kolme vuottaan ja olin ehdottomasti liian vanha siihen ruljanssiin. Jos olisin joutunut samaan unikidutukseen vaikkapa viisi vuotta myöhemmin, tuskin olisin enää elävien kirjoissa.

Ohis...tuo edellinen kirjoitti, että kolmekymppisenä on jo lapsia JA ehtinyt erotakin. On vähän eri asia tehdä lapset 28- ja 30 -vuotiaana kuin että 30-vuotiaana on jo eronnut kahden lapsen vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kolmekymppisille miehille on tarjolla paljon naisia, joilla ei ole lapsia. Ei tarvitse tyytyä käytettyyn ja jämähtää elättämään toisen miehen lapsia. Miksi tämä on niin vaikea yh-äideille ymmärtää. Lapsettomalle miehelle lapseton nainen tulee aina menemään sinun ohitsesi.

Käytettyyn? Miksi tällainen sovinistinen atm:mien vihapuhe saa säilyä, mutta asialliset viestit poistetaan välistä?

Näitä 30+ "lapset on jo tehty"-naisia on Tinder täynnä. Ei ihme etteivät mene kaupaksi. Hauskanpitoon noista kyllä on kun ovat useimmat puutteessa mutta kuka hullu noiden kanssa mitään vakavaa enää suunnittelisi? Ajoivat miehensä tiehensä mäkätyksellään ja nyt soittelevat lehdellä Tinderissä.

Kyllä on katkeraa tilitystä täällä... :D

Mies-83 kirjoitti:

Näitä 30+ "lapset on jo tehty"-naisia on Tinder täynnä. Ei ihme etteivät mene kaupaksi. Hauskanpitoon noista kyllä on kun ovat useimmat puutteessa mutta kuka hullu noiden kanssa mitään vakavaa enää suunnittelisi? Ajoivat miehensä tiehensä mäkätyksellään ja nyt soittelevat lehdellä Tinderissä.

Ei minulla ainakaan olisi mitään ongelmaa jos nainen on muuten mukava ja kemiat natsaa. Itsellä ei ole lapsia, mutta ei ole omien lasten hankinta välttämätöntä. Voin elää ilmankin omia.

M35

Kolmekymppisenäkin löytyy puolisoksi vielä naisia, joilla ei ole lapsia. Miksi siis hankkiutua suhteeseen jossa on kumppanin ex mukana hääräämässä kun on mahdollisuus ydinperheeseen? Neljässäkymmenessä alkaa jo lapsettomat olemaan vähemmistönä, joten silloin lapsellisetkin alkaavat kelpaamaan.

Katkerat idioo.tit taas vauhdissa tässä ketjussa.

Ihan sama, kuin kiisteltäisiin siitä, miksi joku haluaa suhteen koiranomistajan, veneilyä harrastavan tai lyhytkasvuisen kanssa ja sitten kilpaa haukuttaisiin näitä erilaisia ihmisiä.

Mikä siinä on niin ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät halua samanlaista suhdetta tai kumppania? Estääkö liian matala äo joitakin ymmärtämästä vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööhh miksi miehen joka ei kelvannut sulle nuoruudessa pitäisi alkaa kasvattamaan sun paha poika luuserin lapsia?

Ööhh, se on oma valinta kun se nuoruudessa kelvannut paha poika luuseri kuolee? Tai pettää?

Sä teit valinnan. Sinä valitsit panomiehen tai sekakäyttäjän. Ei kelvannut se vähän ujo painonnostajapoika sulle. Halusit pahan pojan jolla kädessä tribaaleja ja kuolemankuvia.

Hauska leikki. Mun vuoro!

Tapasin lapseni isän kun olin 17-vuotias. Hän oli toinen kenen kanssa harrastin seksiä, minä olin hänen ensimmäinen. Hän ei edes juo pahemmin vaan käytti nuoruutensa tekemällä kahta työtä.

Tulin vahingossa raskaaksi 20-vuotiaana. Kumpikin tunnustimme faktan ettemme varmaan tule olemaan loppuelämäämme yhdessä mutta silti yhteisellä päätöksellä annoimme lapsen syntyä.

Kolmen vuoden päästä poikkis ei jaksanut aikuisen elämää ja halusi käyttää rahansa itseensä eikä lapseen.

Jäin lapsen kanssa kahdestaan.

Mitä valitsin väärin?

Niin no, et huolehtinut ehkäisystä/tehnyt aborttia, vaikka oli näköpiirissä mahdollinen yksinhuoltajuus, kuten kaikilla jotka antavat lapsen syntyä. Jos hyväksyt seuraukset, valitsit oikein. Jos itket täällä, miksi muut eivät hyväksy elämänvalintojasi, valitsit väärin. Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kolmekymppisille miehille on tarjolla paljon naisia, joilla ei ole lapsia. Ei tarvitse tyytyä käytettyyn ja jämähtää elättämään toisen miehen lapsia. Miksi tämä on niin vaikea yh-äideille ymmärtää. Lapsettomalle miehelle lapseton nainen tulee aina menemään sinun ohitsesi.

Käytettyyn? Miksi tällainen sovinistinen atm:mien vihapuhe saa säilyä, mutta asialliset viestit poistetaan välistä?

Käytettypä hyvinkin, kun sen lapsiluvustakin näkee:

Minä taas yh äitinä, en halua ketään vierasta miestä elämääni juurikin siksi että minulla on lapsia.

Yksinhuoltaja äideissä saattaa olla sellaisia piirteitä mitä monessa muussa naisessa ei ole. Eri juttu ne baareissa ravaavat miehen metsästäjä yh:t mut niitä lie lapsettomissa naisissa läjäpäin yhtä lailla. Nainen joka huolehtii täysin yksin perheestään eikä jahtaa edes sinkkuna miehiä on kullanarvoinen.

Jos minulla ei olisi lasta, kelpaisi vain lapseton nainen. Lapsi kuitenkin on ja erittäin rakas. Siksi hyväksyisin uudelta naisystävältä max yhden lapsen, jos sopiva löytyisi. Ongelma on kuitenkin se, että monet naiset ovat aika PA. Jos sellaisen ottaisin, ei olisi varaa nykyiseen elämänlaatuun, jossa on varaa melkein mihin vaan. Hankala tilanne. Toisiko mahdollinen hyväkin suhde niin paljon henkisesti rikkaampaa elämää kuin nykyiset satunnaissuhteet.