Mummi haluaa tavata lastenlasta vain kahden kesken?!

Minä olisin niin tykännyt, että mummi olisi tullut meille leikkimään ja ulkoilemaan taaperon kanssa, tehnyt meillä ruokaa tai tuonut kattilallisen tullessaan (huokailin vain kateellisena, kun muiden äidit/anopit teki näin). Mutta ei, minä puin taaperon, sitten puin vauvan, sitten riisuin vauvan ja pesin niskakakat, riisuin taaperon, sitten annoin vauvalle uudestaan tissiä kun se halusikin sitä nyt ja hetkeä aiemmin se ei vielä kunnolla maistanut, laitoin viestiä mummulle että ollaan myöhässä, taistelin taaperolle vaatteet uudestaan päälle, puin vauvan uudestaan... Ja sitten vastassa eteisen jakkaralla on mummu hikipäässä, toppanuttu päällä ja naama norsunveellä kun me ei oltu paikalla kymmenen nolla nolla kuten hän halusi ja koko loppupäivän aikataulut toki oli pilalla. Minun vika. Ja pitäähän sitä nyt vähän marttyyri olla ja istua täys vaatetus päällä sisällä, vaikka on ilmoitettu myöhästymisestä. Ja ihan itse hän halusi minua auttaa ja olla taaperon kanssa että saan levättyä vauvan kanssa. Joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Vallankäyttöä tuo on! Meillä anoppi heti ensimmäisen vauvan nähtyään tokaisi että on se mummonkin kulta. Harmittaa kun annoin liian pienenä lapsen hänelle hoitoon, asui niin kaukana että lapsi vierasti ja huusi vaan. Hoito siis mummon vaatimuksesta. Lisäksi valehteli että kaikki oli mennyt upeasti vaikka lapsen silmät turvonneet itkemisestä ja paidat oksennettu taaperonakin.

Nyt meillä nuorimmainenkin kohta 10 ja voitteko kuvitella että anoppi vieläkin vääntää: tyttö hänelle joka toiseksi viikonlopuksi yöksi. Ja kun minä kiellän, menee miehelle itkemään että ei saa olla lapsen kanssa säännöllisesti. Haluaa tavata lapsia niinkuin hän haluaa. En ole koskaan tykännyt hänen jyräävästä tyylistään eikä lapsenhoitoapukaan ole enää tarpeen. Tapaamasta ei ole estetty koskaan, aina on liikaa menty hänen pillinsä mukaan.

Aloin jo miettimään onko ex-anoppini sinun anoppisi, mutta eiköhän näitä aina maailmaan mahdu. Kun esikoisemme syntyi ja mieheni kommentoi että "äidin ja isin kulta" hän totesi perään "on se minunkin kulta". Mikä kuvastaa aika hyvin hänen asennetta vanhemmuuteenme. Tuolle hoitoon antamisen tielle ei lähdetty lukuisista syistä, ja nyt kun luin viestisi, niin täytyy sanoa että taisimme tehdä aika fiksusti. Toivotan sinulle paljon voimia, pidä pintasi anopin kanssa. Ei teidän täydy millään tavalla "jakaa" lapsia ja vanhemmuutta muiden sukulaisten kanssa. Riittää kun tavataan ja pidetään yllä välejä. Kohta nuorimmaisesi on murkkuikäinen, ja senkin vuoksi kannattaa tehdä selväksi, kuka lapsen asioista päättää ja kuka on lapsen äiti.

Varhain aloitettava manipulointi.

Todella outoa.

Nykyajan mummot on aika kajahtaneita.

Siinä oli muuten yksi monista syistä, miksi en suostunut tekemään lapsia: se olisi saanut isovanhemmat, joista en pitänyt ja joihin ei voinut luottaa.