Teinityttö ei suostu syömään kuin salaattia
Joka päivä pitää käydä kaupassa, hänelle jääsalaattia, minitomaatteja, kurkkua & riisikakkuja. Syö sitten niitä pelkästään. Ei suostu syömään kotiruokaa tai mitään noiden turvaruokiensa ulkopuolella. Apua on haettu, ensin koulun psyykkarilta, sai lähetteen mm. ravitsemusterapiaan mutta ilmeisesti valehtelee siellä kun saa lopettaa käynnit. On laihtunut muttei ole vielä epätavallisen laiha.
Jos en osta salaattia tms. niin huutaa ja itkee eikä suostu sitten syömään mitään.
Mitä voin tehdä? En ilmeisesti mitään kun ei halua itse muuttaa käytöstään?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ku se kitisee niin sä kiltisti meet kauppaan ostamaan salaattia pennulle? Niinkö? Antaa penskan hakea itse salaattinsa jos ei kotona oleva ruoka kelpaa! Ja menee töihin tienaamaan salaattiinsa rahaa! Eli tyttö töihin. Ei ole sun tehtävä ostaa erillisiä ruokia toiselle. Eri asia jos olisi esim. Keliakia tms.
No ei nämä ole mitään ratkaisuja pään sisäisiin ongelmiin.
Moni syömishäiriö itseasiassa johtaa juurensa siitä, että nuorta paapotaan liikaa, eikä anneta tilaa itsenäistyä tai hoitaa omia asioita. Keho ja syöminen on sitten se väline, jolla pyritään hallitsemaan edes jotain osa-aluetta elämässään.
Mistä olet keksinyt nuo turvaruoat?
Vierailija kirjoitti:
Onko hän oikeasti ylipainoinen ja haluaa laihduttaa? Vai onko kyseessä enemmänkin anoreksiaan viittaava käytös? Näetkö riskin, että tämä riistäytyy hallitsemattomaksi syömättömyyskierteeksi tai onko niin jo tapahtunut? Onko hän sosiaalisesti eristäytynyt, masentunut, ärtynyt tai unettomuudesta kärsivä? Jos epäilet, että hän kärsii laihuushäiriöstä ja jos esim. painoindeksi on liian alhainen, kääntyisin lääkärin puoleen.
On käynyt lääkärillä muttei siitä ollut mitään apua. En tiedä puhuuko tyttö siellä totta. Ei ole ylipainoinen.
On kaikkea mitä kysyit, eristäytynyt, masentunut, todellakin ärtynyt ja kärsi unettomuudesta, melatoniini on ilmeisemmin auttanut. Luulen kyllä että unettomuus johtuu suureksi osaksi huonosta syömisestä ja kännykällä yömyöhään roikkumisesta. Mutta polilla suosittelivat melatoniinia joten ostin tytölle.
Ja kyllä ostan salaattia ja riisikakkuja koska muuten ei syö mitään. Ei suostu syömään mitään ''ehdotuksiani'' vaikka varmasti tietää että olisivat ihan terveellisiä. Ei siis syö _mitään_ noiden luetteleminieni ruokien ulkopuolelta. Riisikakkujenkin pitää olla juuri tiettyä merkkiä tietty paketti tai huuto rupeaa. Eräänä päivänä alkoi ärtymysitkemään ja kiroamaan hyllyn edessä koska kyseiset oli loppu.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet keksinyt nuo turvaruoat?
Siis tyttö on ihan itse päättänyt/keksinyt nuo ruoat, en minä.
AP
Älä tee mitään, jätä sen turvaruoat ostamatta ja anna nähdä nälkää. Minä en tuollaiseen oikkuiluun lähtisi mukaan. Kyllä se penska lopulta syö kun pyörtyy nälästä.
Mulle auttoi aikanaan karujen faktojen kertominen siitä, mitä tapahtuu, jos ei syö. Lopulta oikeasti myös älylliset ominaisuudet heikkenee, jos on pahasti aliravittu. Googlaa myös eri ravintoaineiden puutoksista; ei ole kauhean ihania seurauksia... Sano myös, että kuihduttamalla lihakset häviää ja läski jää. Hoikan ja timmin kropan saadakseen tulee syödä kunnolla (ja toki liikkua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa anoreksialta
Terv. Entinen anorektikkoJoo, ymmärrän kyllä että on jonkinlainen syömishäiriö. Mutta mitä voin äitinä tässä tilanteessa tehdä, kun olen hakenut apua lapselleni muttei ota sitä vastaan? Mikä sinua auttoi?
AP
Itselläni auttoi kun tajusin tilanteeni vakavuuden. Laidun alle vuodessa 20 kiloa yläasteikäisenä, olin tätä ennen ollut koko elämäni ylipainoinen. Koulussa otin mahdollisimman vähän ruokaa ja sotkin sillä lautasen niin näytti että olisin syönyt. Kotona "söin" samalla tavalla. Huonoina päivinä saatoin syödä pelkästään omenan ja leivän. Kahvia join todella paljon.
Yhtenä päivänä nousin sohvalta kun olin menossa huoneeseeni punnertamaan. No pyörryin matkalla ja kaaduin huonekalun kulmaan niin että pää aukesi. Pelästyin pahasti ja tikkaamaanhan se piti mennä. Onneksi ei pahemmin käynyt.
Tuon tapahtuman jälkeen tajusin kuinka sairas oikeasti olin. Pian tuon jälkeen alkoi ripari ja siellä opin normaalin ruokarytmin uudelleen.
Et ulkopuolisena paljoa voi vaikuttaa, jos tyttäresi ei halua apua. Hänen täytyy itse tajuta asian vääryyden ja päättää lopettaa se hulluus. Voit yrittää puhua hänelle järkeä, mutta en voi luvata että se toimii. Usein terapia on ainoa ns parannuskeino anoreksiaa, mutta totta puhuen syömishäiriöt useimmilla jää kummittelemaan ajatusten taustalle. Vaikka kerran pääsisi anoreksiasta eroon, sen palaaminen on hyvin mahdollista. Mitä kauemmin tyttäresi rajoittaa syömistään tuolla tavalla, sitä vaikeampi siitä on parantua. Koita puuttua siihen vaikka kommunikaatio voi olla vaikeaa teinin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Lähtiskö se teinis esim ravintolaan? Voisko siihen salaattiin lisätä esim. pähkinöitä, tofua tvs. Ei salaa vaan kysymällä. Mistä se tykkäs ennen ku salaattivillitys alko?
Se??????
Miksi joka päivä kaupassa? Eikö niitä salaattiaineksia voi ostaa enemmän ja isompia määriä kerralla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ku se kitisee niin sä kiltisti meet kauppaan ostamaan salaattia pennulle? Niinkö? Antaa penskan hakea itse salaattinsa jos ei kotona oleva ruoka kelpaa! Ja menee töihin tienaamaan salaattiinsa rahaa! Eli tyttö töihin. Ei ole sun tehtävä ostaa erillisiä ruokia toiselle. Eri asia jos olisi esim. Keliakia tms.
No ei nämä ole mitään ratkaisuja pään sisäisiin ongelmiin.
Moni syömishäiriö itseasiassa johtaa juurensa siitä, että nuorta paapotaan liikaa, eikä anneta tilaa itsenäistyä tai hoitaa omia asioita. Keho ja syöminen on sitten se väline, jolla pyritään hallitsemaan edes jotain osa-aluetta elämässään.
Aina tuota samaa p*skaa XD "hallitsemaan edes jotain osa-aluetta elämässään"
Puhu hänen kanssaan siitä miten media ja kaverit ja erityisesti miehet yrittävät painostaa naisia laihduttamaan, mutta että mallimaailma perustuu ihmisten hyväksikäyttöön ja sairaaseen naiskuvaan.