Down-sikiön abortointi
Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan odotan down-lasta. Järkytyin kuullessani tästä, ja nopeasti on vahvistunut halu tehdä abortti. En usko että jaksaisin erityislapsen kanssa.
Ongelma on kuitenkin mieheni, joka haluaisi silti pitää lapsen. Olemme riidelleet tästä todella paljon, ja tuntuu etten mitenkään saan miehelleni järkeä päähän. Keskustelut menevät saman jankkaamiseksi ja huutamiseksi.
Eikö tämä yleensä mene toisin päin? Luulisi että mies hyväksyisi asian...mitä oikein voin tehdä?
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Mistä lähtien niskaturvotuksen mittaaminen on kertonut mitään sydänviasta?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että romahdan pian tämän tilanteen takia...Mies meni aikaisemmin vihaisena kertomaan asiasta äidilleen, ja tämä on tietysti miehen puolella. Painokelvotonta puhetta tulee sieltäkin koko ajan : ((
Vaikea uskoa, koska meillä nimenomaan tuo vanhempi sukupolvi oli abortin kannalla. t: 2
Takuulla on harvinaista, että down muka menisi jopa yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Mistä lähtien niskaturvotuksen mittaaminen on kertonut mitään sydänviasta?
Siitähän se nimenomaan kertoo. Sillä downillakin on sydänvika, jos on niskaturvotusta. Siis ON, ei vain jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi tehdä maailmaan lasta joka on ikuisesti riippuvainen lähiomaisistaan, laitoksesta ja yhteiskunnasta, myös rahallinen taakka.
Kuolet todennäköisesti ennen lastasi, kuka hänestä huolehtii sen jälkeen?
Tai sitten vielä sekin, että lapsi on monivammainen, tarvitsee raskaita hoitoja ja leikkauksia koko lyhyeksi tai vähän pidemmäksi jäävän elämänsä ajan.
Jos olisin siinä tilanteessa, että tutkimukset viittaisivat vahvasti vammaan, hankkisin ilman muuta abortin. Mieheni kanssa näistä(kin) asioista puhuttiin ennen perheen perustamista ja olimme samaa mieltä, miten toimia. Ikävää, jos ap:n tilanne on toisenlainen. Voimia hänelle tekemään päätös hankalassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Mistä lähtien niskaturvotuksen mittaaminen on kertonut mitään sydänviasta?
Siis siitä sydänviastahan se niskaturvotus nimenomaan kertoo :D ei mistään kromosomipoikkeavuudesta tai vammasta. Yleensä vaan trisomialapsilla on normaaleja useammin sydänvikoja. Ja Voi olla joskus turvotusta ilman mitään vammaa tai sydänvikaakin. Ja voi olla sydänvika ilman muuta vammaa.
asia tarkistetaan vielä lapsivesitutkimuksella ja tai nips tutkimuksella eli äidin verestä löydetään lapsen geenistö. Tällöin asia varmistuu lopullisesti. Teille tulisi olla tapaaminen lääkärin kanssa joka kertoo tuloksen ja mitä tämä tarkoittaa eli tosiasiat lapsen hoidosta tai sitten abortti. Menkää tuonne yhdessä, mutta lopulta asia on sinun päätöksessäsi koska sinä kannat ruumiissasi raskauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Mistä lähtien niskaturvotuksen mittaaminen on kertonut mitään sydänviasta?
Se kertoo juuri mahdollisesta sydänviasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Niin no kuten joku jo kirjoitti niin ei tuo niskaturvotus sydänviasta olisi kertonut. Ja jos noin aikaisin olisi selvinnyt joku mahdollinen sairaus niin olisin murehtinut sitä koko raskauden ja stressannut tulevasta, mikä on todistetusti kohdussa olevalla lapsella haitallista. Synnytin kuitenkin ihan sairaalassa, joten kyllä siellä olisi varmasti tehty kaikki mahdollinen syntymän jälkeen jos joku olisi ollut vialla. Yllätyksiä saattaa tulla suuntaan jos toiseenkin noista testeistä huolimatta. Olen edelleen tyytyväinen päätökseeni ja onneksi olen saanut kaksi tervettä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Niin no kuten joku jo kirjoitti niin ei tuo niskaturvotus sydänviasta olisi kertonut. Ja jos noin aikaisin olisi selvinnyt joku mahdollinen sairaus niin olisin murehtinut sitä koko raskauden ja stressannut tulevasta, mikä on todistetusti kohdussa olevalla lapsella haitallista. Synnytin kuitenkin ihan sairaalassa, joten kyllä siellä olisi varmasti tehty kaikki mahdollinen syntymän jälkeen jos joku olisi ollut vialla. Yllätyksiä saattaa tulla suuntaan jos toiseenkin noista testeistä huolimatta. Olen edelleen tyytyväinen päätökseeni ja onneksi olen saanut kaksi tervettä lasta.
Hienoa että sulla kävi tuuri =)
Vierailija kirjoitti:
10 käskyn laki: 5 Älä tapa. Siinä ei eritellä onko uhri sairas, vanhus, vammainen, vai terve nuori ,tms.
Sinä joudut tuomiolle murhasta jos tapatat ihmisen. Etenkin kun ottajia vammaisillekin lapsille olisi pilvin pimein. Ei sinun edes ole pakko lasta kasvattaa jos et halua, anna se niille joilla on enemmän halua. Mutta olet itsekeskeinen ja mielummin murhaat kuin kannat lasta mutaman kk. ANna lapsi miehellesi, ja anna hänen kasvattaa, tai adoptioon.
Tuskin liittoone voi jatkua jos teet vastoin mihesi tahtoa tuollaisessa kuolemanasiassa, on se niin törkeä teko sinulta.
Abortti ei ole murha. Jos olet tuota mieltä, kai noudatat tarkasti muitakin Raamatun ohjeita?
Sinulla on lupa päättää asiasta täysin yksin ja kantasi on nähtävästi selvä. Tee päätös. Se on SINUN päätöksesi, ei kenenkään muun.
Onko vanhemmilla jotain hoitovelvoitetta downlapseen kun tämä tulee täysi-ikäiseksi. Vai ottaako valtio sitten koko vastuun downista?
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt234 kirjoitti:
Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan odotan down-lasta. Järkytyin kuullessani tästä, ja nopeasti on vahvistunut halu tehdä abortti. En usko että jaksaisin erityislapsen kanssa.
Ongelma on kuitenkin mieheni, joka haluaisi silti pitää lapsen. Olemme riidelleet tästä todella paljon, ja tuntuu etten mitenkään saan miehelleni järkeä päähän. Keskustelut menevät saman jankkaamiseksi ja huutamiseksi.
Eikö tämä yleensä mene toisin päin? Luulisi että mies hyväksyisi asian...mitä oikein voin tehdä?
Miksi tällainen provo? Ei Down selviä ultran avulla.
Kun minä ja mieheni kävelimme ulos ultrasta, jossa todettiin downiin viittaavia piirteitä, niin aloimme kyllä välittömästi keskustella siitä mitä tehdään jos down varmistuu. Ei siinä pysty olemaan rauhassa ja odottelemaan punktion tulosta ennen kuin uhraa asialle ajatustakaan.
t. Down-sikiön abortoinut
Jos et usko jaksavasi, tee abortti. Mies tuskin ottaa suurempaa vastuuta lapsesta. Ylipäätään jos toinen vanhemmista on sitä mieltä ettei jaksa vammaisen lapsen kanssa, abortti voi olla järkevä ratkaisu.
Selvästä provosta huolimatta muutama oikaisu. Downin syndrooma ei ole sairaus. Ei ole mitään laitosta, jossa olisi letkujen varassa hoidettavia downeja jopa useita. Downit, joita näemme kaupoissa tai tapahtumissa, ovat juuri sellaisen " tasoisia" kuin Downit yleensä ovat. Punktiotulokset eivät ole 100% varmoja.
Keh.vam.hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että romahdan pian tämän tilanteen takia...Mies meni aikaisemmin vihaisena kertomaan asiasta äidilleen, ja tämä on tietysti miehen puolella. Painokelvotonta puhetta tulee sieltäkin koko ajan : ((
Kauheaa, olen pahoillani. Ovatko he jotenkin uskovaisia? Voisitko sanoa miehellesi, että et halua puhua asiasta ennen kuin punktion tulokset tulevat, että ei tarvi olla samaa mieltä mutta et halua vaan kuulla mitään syyttelyjä ennen kuin teillä on varmuus. Toivottavasti kaikki olisikin hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Niin no kuten joku jo kirjoitti niin ei tuo niskaturvotus sydänviasta olisi kertonut. Ja jos noin aikaisin olisi selvinnyt joku mahdollinen sairaus niin olisin murehtinut sitä koko raskauden ja stressannut tulevasta, mikä on todistetusti kohdussa olevalla lapsella haitallista. Synnytin kuitenkin ihan sairaalassa, joten kyllä siellä olisi varmasti tehty kaikki mahdollinen syntymän jälkeen jos joku olisi ollut vialla. Yllätyksiä saattaa tulla suuntaan jos toiseenkin noista testeistä huolimatta. Olen edelleen tyytyväinen päätökseeni ja onneksi olen saanut kaksi tervettä lasta.
Hienoa että sulla kävi tuuri =)
Olen siitä itsekin kiitollinen, kiitos vain.
Ja tuossa myönnän olleeni väärässä että niskaturvotus ei kerro sydänviasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala tilanne :( Milloin päätös abortista pitää tehdä? Voitteko jutella jonkun down lapsen äidin kanssa siitä mitä arki ja elämä on erityislapsen kanssa? Ehkä netissä tai facebookissa on jokin yhteisö joka antaisi vertaistukea?
Omassa lähipiirissäni on abortoitu vahingossa niin monta tervettä lasta, että ymmärrän hyvin miestäsi. Ehkä hän toisaalta pelkää että lapsi on terve?
Tuo on kyllä puppua. Suomessa ei ikinä abortoida vahingossa terveitä lapsia.
Tosin ap:kin taitaa kirjoittaa hieman puppua. Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan ei koskaan diagnosoida, että odottaa down-lasta. Jos jotain epäilyä on, silloin vasta lähetetään jatkotutkimuksiin, joiden avulla kromosomit saadaan testattua.
Kyllä meillä tuttavaperheessä oli sanottu että lapsi ei tule selviämään, syystä että lapsivesi kävi liian aikaisin liian vähiin. Kehoitettiin aborttiin, mutta tämä äiti kieltäytyi. Hän sanoi että lapsi otetaan ulos vasta jo kuolleena jos niin käy. Lopulta syntyi ennenaikaisesti, mutta terveenä. Eri asia, mutta kyllä niitä virhearvioita tulee.
Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tuohon yhdistelmäseulontaan. Normaalit ultra käytiin, mutta ei mitattu niskaturvotusta. Tunsin itseni sen verran hyvin että en halunnut raskausaikana tehdä tuollaista päätöstä jo ihan siksi että nuo testit ei anna yleensä sitä täyttä varmuutta. Tuollainen uutinen olisi aiheuttanut liikaa stressiä, joka taas olisi osaltaan voinut vahingoittaa vauvaa.
Monet ystävät ihmettelivät päätöstäni perustellen, että eikö se olisi kiva saada varmuus että kaikki on hyvin. Vastasinkin sanomalla että olisi tottakai, mutta mitä sitten jos testin mukaan näin ei olisikaan. Keskustelu jäi aina tähän.
Eli sulta jäi mahdollisesti se tieto väliin että muuten terveellä lapsellasi olisi voinut olla sydänvika ja apu heti syntyessä saatavilla. Ei niitä tutkimuksia tehdä vanhempien takia, vaan sen lapsen.
Niin no kuten joku jo kirjoitti niin ei tuo niskaturvotus sydänviasta olisi kertonut. Ja jos noin aikaisin olisi selvinnyt joku mahdollinen sairaus niin olisin murehtinut sitä koko raskauden ja stressannut tulevasta, mikä on todistetusti kohdussa olevalla lapsella haitallista. Synnytin kuitenkin ihan sairaalassa, joten kyllä siellä olisi varmasti tehty kaikki mahdollinen syntymän jälkeen jos joku olisi ollut vialla. Yllätyksiä saattaa tulla suuntaan jos toiseenkin noista testeistä huolimatta. Olen edelleen tyytyväinen päätökseeni ja onneksi olen saanut kaksi tervettä lasta.
"Sikiön lisääntynyt niskaturvotus 10.-14. raskausviikolla voi olla viite sydänviasta. Kokeneen asiantuntijan tekemä jatkotutkimus olisi tuolloin tärkeä, koska synnynnäisen sydänvian sikiöaikainen diagnoosi voi parantaa syntyvän lapsen ennustetta." http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/5/duo92116
No itse en olisi leikkinyt lääkäriä ihan vain mutuiluun perustuen ja riskeerannut oman lapseni henkeä, mutta kukin tyylillään.
Ja minkälaisen työpaikan tulee samaan? Kyllähän siellä koulun penkillä voi käydä istumassa, ei silti työnantajat kehitysvammaista palkkaa. Loppuelämä menee tuetun toiminnan parissa.