Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Down-sikiön abortointi
Väsynyt234
14.03.2018 |
Niskapoimututkimuksen ja ultraäänen mukaan odotan down-lasta. Järkytyin kuullessani tästä, ja nopeasti on vahvistunut halu tehdä abortti. En usko että jaksaisin erityislapsen kanssa.
Ongelma on kuitenkin mieheni, joka haluaisi silti pitää lapsen. Olemme riidelleet tästä todella paljon, ja tuntuu etten mitenkään saan miehelleni järkeä päähän. Keskustelut menevät saman jankkaamiseksi ja huutamiseksi.
Eikö tämä yleensä mene toisin päin? Luulisi että mies hyväksyisi asian...mitä oikein voin tehdä?
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän sen asian päätät.
t: omansa rv 18 abortoinut
Isällä ei siis ole oikeutta omaan lapseensa. Tämä selvä.
Niin kauan kuin tällainen asenne säilyy, Suomessa ei ole tasa-arvoa.
Sanoisin että tällaisessa erityistapauksessa isän mielipiteen voi jättää vähemmälle huomiolle. Down-lapsi on äidille kuitenkin melkoinen taakka, kun isä voi aamulla paeta töihin ja illalla lätkämatsiin.
T. Mies
Eikö äiti sitten muka voi?
Voisihan mies olla se lähempi kotona lapsen kanssa oleva vanhempiOn selvää, että jos mies haluaa lapsen, tottakai otettava myös suurin vastuu tästä. Yhteiskunta yrittää pakottaa äidit isompaan vastuuseen.
Mutta onko? Ei valitettavasti ole.
No eiköhän toi nyt ole tapauskohtasta?
Ap:n tapauksessa voisi hyvinkin olla kun mies noin kovasti lasta haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos erimielisyydet on kovin suuret, voithan toki erota ja synnyttää lapsen miehelle, sekä jättää heidät keskenään. Nainen tulisi tosin saamaan tuosta uskomattomat vihat kaikilta niskoilleen, vaikka miehillehän tämä on vaikkakin epämiellyttävää mutta kuitenkin ymmärrettävää.
Itse olen etenevää aivosairautta sairastavan vaikeavammaisen lapsen äiti. Vieläkään ei tiedetä mikä on pielessä eikä tätä olisi mitenkään todettu raskausaikana.
Minulla on mies, joka kantaa vastuuta perheestämme ja pärjäämme tilanteeseen nähden hyvin.
Ajattelen niin, että vastoinkäymisiä tulee kaikille, niiltä ei mitenkään voi välttyä. Toisille se on down, toisille jotain muuta. Mutta se pitää muistaa, että mihinkään ei sopeudu heti. Itselleen pitää antaa aikaa. Tutustua vertaistukeen ja miettiä asiaa. Ei elämä ole helppoa, ei sen kuulukaan olla ja silti onni koostuu pienistä asioista. Näitä asioita huomaa usein sitten kun kaikki ei ole itsestään selvää.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisin jo lähes sata.