Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista saada parisuhde vielä muuttumaan hyväksi jos tuntuu siltä että suhteessa ei toimi yhtään mikään enää?
13.03.2018 |
Onko muilla siis vastaavasta kokemusta? Ettei keksi mitään hyvää suhteesta mutta jotenkin olette saaneet asiat kuntoon ja jatkaneet eloa yhdessä onnellisina ja tyytyväisinä?
Jotenkin vaan niin vaikea uskoa että tästä olis enää toivoa saada suhde kuntoon. Haaveilen jo eron jälkeisestä elämästä mutta en silti haluaisi erota, koska nuorimmat lapset niin pieniä (5 ja 3) enkä haluaisi antaa niitä edes viikonlopuksi miehelle ja todennäköisesti yrittää vaatia jotain viikko-viikko systeemiä mihin en ikinä suostu.
Kauhea ajatuskin että lapset olisivat isän luona ja joudun murehtimaan yöllä että siellä jompikumpi kumpi nyt itkee ja isä nukkuu niin sikeästi (ja pahimmassa tapauksessa kännissä, mikä on siis hyvinkin mahdollista ) eikä herää siihen lapsen itkuun. Tein aiemmin yövuoroa välillä ja jo silloin murehtisin tätä. Pakko siis sinnitellä ainakin muutama vuosi vielä.
Olisi ihanaa jos suhde saatais kuntoon mutta pelkään että ollaan jo liian syvällä suossa. Vaikka kuinka yritän miettiä niin ainoa positiivinen asia minkä keksin on se että vaikka mies on äkkipikainen ja paljon riidellään niin suhteessa ei ole väkivaltaa.
Kommentit (7)
Ja tuohon suhteeseen on pitänyt lapsia tehdä monta kappaletta?
Tuskin lapsilla nytkään on kivaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu asenteesta, eli oletteko molemmat valmiita panostamaan siihen että saatte suhteenne kuntoon.
Riippuu siitä, onko sulla ja miehellä molemmlla motivaatiota suhteen kotjaamiseen. Yksin et voi asialle tehdä mitään, ja itsestään tilanne ei korjaannu.
Meillä minä olin pikään se, joka oli motivoitunut tekemään töitä suhteen hyväksi. Miestä en saamut mukaan missään vaiheessa. Nyt en enää itsekään jaksa yksin yrittää. Pariterapiaan mies ei suostu.
En siis osaa neuvoa miten suhteen saisi taas toimimaan tai paremmaksi, tiedän vaan sen että siihen urakkaan tarvittaisiin molemmat osapuolet.
Lapset on varmaan tosi onnellisesti nyt jos isä on äkkipikainen ja nähtävästi usein kännissä. Ja kotona riidellään paljon. Tuollainen tilanne on lapsille todella ahdistava, voin kertoa omasta kokemuksesta.
Olette rikkinäinen perhe. Harmi että tunnut ajattelevan vain omaa mukavuuttasi.
Miksi ihmiset lisääntyy kuin kanit epäsopivissa suhteissa? Vai onko kaikki muka vaan muuttunut yhdessä yössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon suhteeseen on pitänyt lapsia tehdä monta kappaletta?
Tuskin lapsilla nytkään on kivaa kotona.
Mikä ihme saa luulemaan että suhde on ollut huono siinä vaiheessa kun lapsia on alettu tekemään. Kyllä on aika tosi yleistä että vasta lasten hankkimisen jälkeen suhde muuttuu huonoksi. Meillä oli hyvä suhde ennen ja vaikka molemmilla oli ennestään yksi lapsi niin mitään uusperheen ongelmia meillä ei ole ollut. Pidin miestä hyvänä isänä ja lapset olivat helpossa iässä ja kaikki asiat hyvin. Ongelmat alkoivat vasta kun saatiin yhteisiä lapsia ja muutettiin omakotitaloon. Nyt on eletty uuvuttavaa pikkulapsiarkea 5-vuotta eikä noiden isompien teinienkään kanssa aina niin helppoa ole.
Se tässä niin surullista onkin kun meillä meni monta vuotta hyvin. Nykyään tuskin siedetään toisiamme. Tilanne kiristynyt parissa vuodessa. Ollaan yritetty keskustella useasti mutta vaikealta tuntuu. Mies on kuin eri ihminen nykyään. Ehkä minäkin kun väsyttää ja vituttaa aina. Ennen oltiin samoilla linjoilla kasvatusasioista ym. Nykyään ei juuri mistään samaa mieltä.
sori mutta toi asia ei tosta muutu kuin pahemmaksi. sulla menee oma elämä tossa vituiksi.
lapset sopeutuu kyllä.