Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävä käyttäytyy näin?
13.03.2018 |
Kun minulla menee huonosti, kyselee koko ajan missä mennään jne mutta kun menee hyvin niin käyttäytyy ingooravasti ja vähätellen. En ole sellainen märehtijä jota pitää tukea kun lasta huonoina aikoina enkä hehkuta hyvääkään. Elämässäni oli todella pitkä jakso suurta surua ja huolta, oma terveyskin meni. Nyt kun pääsen liikkeelle ja keräilen elämääni kasaan pala palalta, ystävä käyttäytyy kuin melkein ei toivoisi minulle mitään hyvää.
Jälkeenpäin tuo tuki huonona aikoina tuntuu melkein enemmän utelulta kuin tuelta. Nytkin kun elämä on melkein mallillaan, mikään ei tullut ilmaiseksi eikä ilman isoa työtä, tuntuu kuin en olisi ansainnut tätä. Esimerkkinä kun en pystynyt kävelemään juurikaan kun sairaus oli pahimmillaan ja useiden vuosien lääkkeiden käytön ja treenin ansiosta voin harrastaa jopa liikuntaa, ystävä yrittää nujertaa kommenteilla että hyvähän mun on, ei kaikilla ole aikaa urheilla kun on töitä tms. Itsekkin olen työelämässä puolikkaana, kotona 3 lasta.
Alkaa tuntumaan että jokin tässä mättää ja pahasti. Olenko hänelle vain viihdykettä, oman elämäni tapahtumat saa hänen elämänsä tuntumaan paremmalta? Ja nyt kun kaikki ei minullekkaan ole pelkkää pahaa ja huonoa, en olekkaan enää niin viihdyttävä. En tiedä, kurjalta tuntuu.
Kommentit (4)
Googlaa läheisriippuvaisuus.
Läheisriippuvainen saattaa olla esimerkiksi alkoholistin lapsi joka on kodissaan oppinut ottamaan mallia alkoholismin mahdollistaneesta "hyvästä" vanhemmasta: vaikeuksissa olevaa hän tukee ja kannattelee loppuun asti mutta hänellä ei ole mallia tasaveroisesra ystävyydestä tai kumppanuudesta.
Mulla on muutamakin tällainen auttaja-ystävä. Pahimmillaan voivat olla tuollaisia alaspäinvetäjiä silloin kun pulassa olleella alkaa mennä paremmin, mutta se kannattaa ottaa siltä kannalta että kaikki ihmiset tarvitsevat ystäviä, ja nämä ihmiset eivät osaa olla tasaveroisessa ystävyyssuhteessa, ainakaan helposti.
Pidä huoli omista rajoistasi ja pidä etäisyyttä tuollaisiin jos eivät osaa olla ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on tyytymätön itseensä ja elämäänsä. Ehkä hän hakee jotain vertaistukea susta, hänen on helppo samaistua ja tuntea empatiaa sua kohtaan, silloin kun sulla menee heikosti. Sitten taas kun sulla menee paremmin se harmittaa häntä. Kokee kateutta ja huonommuutta. Toisen elämän hyvyys muistuttaa omasta surkeudesta, ärsyttää.
Tässä mun tulkintani tilanteesta.
Hyviä ajatuksia. Uskaltaako näistä puhua ihan vaikka ystävän kesken? En haluaisi että ystävyytemme loppuu mutta tätä menoa en jaksa. Enkä halua että hän luulee että en kaipaa hänen ystävyyttä nyt kun olen jaloillani.
Tuntuu todella kurjalta kun ne vaikeat vuodet oli ihan hirveää aikaa, kuolemaa, homeloukkua, lapsen hirvittävät asiat jne, kaikkea hirveän raskasta. Nyt pahin takana ja voimaa on etsiä iloisia asioita elämään niin tuollainen käytös on todella käsittämätöntä.
En tietenkään voi kenenkään elämää määritellä mutta ystävän omien puheidenkin mukaan hänellä on ollut aina helppo elämä, ei ole poikaystävä jättämistä pahempaa tapahtunut. Ehkä hän ei kai vaan osaa arvostaa asioita jotka hänelle itsestäänselviä.
Nostan