Lue keskustelun säännöt.
Tää työnhaku alkaa olla hanurista...
12.03.2018 |
Olen korkeakoulutettu nuori nainen ja etsin ensimmäistä harjoittelupaikkaani. Opiskelen ihan hyvin työllistävää alaa, tai niin ainakin kuvittelin.
Mutta tämä työnhakuprosessi... En voi käsittää, miten joltain nuorelta harjoittelijalta odotetaan niin paljon! Pitäisi osata sitä ja tätä, olla jo valmis tekijä, jolle kuitenkin pitäisi maksaa mahdollisimman vähän. Pitäisi osata firman järjestelmät ja omata jo aiempaa työkokemusta alalta (siis harjoittelupaikassa! Enkö minä sinne hae juuri sitä työkokemusta saamaan?!).
Rekryprosessitkin ovat pitkiä ja turhauttavia. Ensin pitää kirjoittaa ajatuksella loistava hakemus, olla hieno visuaalinen CV, sitten jos tuuri käy, voit tehdä videohakemuksen, jotta sinut kutsutaan varsinaiseen haastatteluun. Ja kuinka inhottavaa on sen rumban jälkeen kuulla valitettavasti-valintamme-ei-jnejne. Minä tuhlaan valtavasti aikaa työnhakuun ja tämä hakemusten teko menee kohta täysipäiväisestä työstä - ja tosiaan pitäisi jotain muutakin tässä elämällä tehdä kuin täytellä työhakemuksia ja kuvata videohaastatteluja.
Ja me edelleenkin puhumme harjoittelupaikasta. Työstä, joka soveltuu korkeakoulussa opiskelevalle nuorelle. Ei siis mielettömän haastava asiantuntijatyö kyseessä, mutta pitäisi kuitenkin olla jo valmis asiantuntija, jotta sitä pääsee tekemään.
Turhauttaa, tulee epätoivoinen fiilis. Koko työnhaku tuntuu olevan täyttä tuuripeliä, kun hakijoita on aina valtavasti ja kilpailu on mieletöntä...
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääliksi nykyajan nuoria kun katson oman poikani ponnisteluja pelkän oman alan kesätyöpaikan löytämiseksi. Hän on maisterivaiheen opiskelija, jolle oman alan harjoittelu kesäisin toisi hyvää kokemusta.
Pojan kurssien keskiarvo on 4, 9, joten juuri sen parempi ei opinnoissa voi oikeastaan olla. Hän on hyvätapainen, raitis, tupakoimaton, ahkera ja nopea oppimaan. Hänellä on kaikenlaista työkokemusta, joten hän pärjää kyllä työssä kuin työssä. Silti hän ei pääse edes haastatteluihin, pelkkää ei oota tarjotaan koko ajan.
Mistä firmat luulevat vetävänsä niitä huippuosaajia palkkalistoilleen, jos lahjakkaat nuoret eivät pääse edes näyttämään mihin heistä voisi olla?
Omasta kokemuksesta nuo 4-5 keskiarvolla valmistuvat ovat todella huonoja rekryjä. Sosiaaliset taidot on kumisaappaan tasoa eikä oikein tule tiimissä kunnolla toimeen.
Sitä en tiedä mitä "vikaa" menestyneissä oppilaissa tasan tarkkaan on, tai että onko niissä jotain vikaa, mutta joo: arvosanat eivät todellakaan ole missään suhteessa ihmisen ammattitaidon kanssa. Arvosanat ovat hanurista, ihan mitä sattuu numeroita.
Arvosanoilla saattaa päästä jatko-opintoihin.
Töihin pääsee jollain ihan muulla kuin arvosanoilla.
No millä sinne töihin sitten pääsee, jos opinnoilla ei ole mitään merkitystä?
Suhteilla, verkostoitumalla ja omaamalla sopivaa kokemusta(kenties suhteiden kautta).
Jos on 50-200 hakijaa, niin ei ne katso mitään keskiarvoja kun karsivat hakijoita, eikä sitä edes yleensä mihinkään weblomakkeisiin voi laittaa esille niin että esikarsinnassa näkyisi. Ja tämäkin sen jälkeen mikäli ei valita jotain tuttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia etsit harjoittelupaikkaa jos olet korkeakoulutettu?
Kuuluu joihinkin pakollisena, tai saa pisteitä.
Ja kokemusta, ei palkallisiinkesätöihinkään sen helpommin pääse.
Tee harjoittelu mielummin palkallisena niin voi olla helpompaa. Tai laita kesätyö harjoitteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin lopettamaan amk-insinöörin opinnot, kun en löytänyt harjoittelupaikkaa enkä päättötyöpaikkaa, molemmat olisi käyneet palkattomina vieläpä. Oli melkein kaikki muut kurssit käytynä joten aika typerää tuhlausta. Koululta ei siis autettu koska aikuisten piti kuulema osats itse etsiä paikat.
Puolet luokasta oli myös vaikeuksissa ja vain ne joilla oli valmis työ tai suhteita pääsi helpolla.
Vaihdoin yliopistoon eri alalle, eikä täältäkään ole kesätöitä saanut yhtenäkään kesänä vaikka kuinka hakee, ei edes haastatteluja.
Ja yleisiin töihin ei pääse koska ne menee yleensä suhteilla, tai katsoovat ylikoulutetuksi. Enkä kyllä mitään kädentaidoja juuri omaakaan siinä mielessä
Koska opiskelit insinööriksi? 3-8 vuotta sitten kun olin opintojeni lopussa ja heti valmistumiseni jälkeen oli tarjolla pelkästään palkattomia harjoittelutöitä. Silloin oli todella vaikea saada sitä oikeaa ensimmäistä palkkatyötä. Nykyisin niitä on onneksi paljon tarjolla.
Meillä koulu järjesti jotain palkatonta harjoittelua, jos ei mitenkään muuten saanut harjoitusjaksoja täyteen. Tai saattoi niistä suunnilleen opintotuen verran saada rahaa. Yleensä ne oli jotain pieniä projekteja, joita ei kukaan muu halunnut tai ehtinyt tekemään.
Vaikka ymmärrän täysin ap:n tuskan (ei ole kuin pari vuotta siitä, kun itse olin samassa limbossa) pakko silti kommentoida, että eivät kaikki työt mene suhteilla. Olin jo luovuttamassa, kun sainkin ihan hyvän paikan opintojen loppuvaiheessa ja olen nyt edennyt urallani ihan hyvin - en jatkanut ensimmäisessä paikassa, mutta sain heti toisen, ja viimein sitten kolmannen, jossa aion viihtyä toivottavasti pitkään. Ilman yhtään mitään suhteita mihinkään suuntaan. Tsemppiä sinne, tunnen tuskasi! Älä heitä kirvestä kaivoon ainakaan siksi, että kaikki menisivät suhteilla. Suurin osa varmaan meneekin, mutta eivät ihan kaikki. Tsemppiä!
Meidänkin firmaan haetaan aina vanhasta perinteestä opiskelijoita kesätöihin, todellisuudessa paikat jaetaan suhteilla ja parille onnekkaalle suunnilleen arpomalla, rekryyn ei laitata paukkuja lainkaan. Ovat sitten pari kesää ja siinä se, mitään jatkoa ei ole luvassa. Harjoittelijoiden palkkaaminen ylipäänsä on vain jonkinlainen jäänne entisestä Suomesta, nykymaailmassa on vähän toisenlaiset tavoitteet, globaalit ja halvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteet. Serkkuni on yrittäjä, hän palkkaa ainoastaan ystäviensä sekä bisnestuttujensa lapsia kesätöihin. Pätevyydestä viis. Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Pojan kurssien keskiarvo on 4, 9, joten juuri sen parempi ei opinnoissa voi oikeastaan olla. Hän on hyvätapainen, raitis, tupakoimaton, ahkera ja nopea oppimaan. Hänellä on kaikenlaista työkokemusta, joten hän pärjää kyllä työssä kuin työssä. Silti hän ei pääse edes haastatteluihin, pelkkää ei oota tarjotaan koko ajan.
Onhan hän päässyt vaikka mihin jos hänellä kerran on "kaikenlaista työkokemusta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
insu kirjoitti:
Työpaikat jaetaan kavereille ja tutuille. Ei ole väliä vaikka olisi kokemusta ja keskiarvo lähentelisi vitosta. Kannattaa suosiolla vaihtaa alaa sellaiseen, mitä kukaan ei vahingossakaan halua tehdä. Trendikkäät korkeakoulujutut kannattaa kiertää kaukaa. Korkeakouluopiskelusta (DI) ei jäänyt käteen kuin velat.
Se menee näin, koska AY-liike ja AY-liikkeen k-pää juristin uhka. Suvun parikymppiset ovat lahjattomia ja laiskoja, sekä tyhmiä. En kiistä sitä.
Mutta yrittäjällä on näihin tyyppeihin sellaista valtaa, että "teinit" eivät uskalla hyppiä silmille samalla tavalla, kuin tuntematon / ulkopuolinen teini, joka on firmassa vain töissä.
Ulkopuolinen teini, joka heittäytyy hankalaksi, voi aiheuttaa hyvinkin paljon turhaa päänvaivaa pienemmässä firmassa. Siis pienemmässä firmassa, kuin esim. General Electric.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan kurssien keskiarvo on 4, 9, joten juuri sen parempi ei opinnoissa voi oikeastaan olla. Hän on hyvätapainen, raitis, tupakoimaton, ahkera ja nopea oppimaan. Hänellä on kaikenlaista työkokemusta, joten hän pärjää kyllä työssä kuin työssä. Silti hän ei pääse edes haastatteluihin, pelkkää ei oota tarjotaan koko ajan.
Onhan hän päässyt vaikka mihin jos hänellä kerran on "kaikenlaista työkokemusta"
Kyse olikin siitä, että oman alan kesätyöpaikkoja ei vaan tunnu millään irtoavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä turhauttaa paljon juuri siksi kun tiedän, että kunhan vain sen ensimmäisen paikan saan, niin työnhaku helpottuu huomattavasti. Moni valmistumassa oleva/vastavalmistunut opiskelijakaverini on päässyt hyvin työelämään kiinni heti sen jälkeen, kun ensimmäinen oman alan työpaikka oli saatu. Mutta kun sen ensimmäisen saaminen tuntuu olevan yhtä lottoamista!
En väitä olevani täydellinen työnhakija, mutta en ole mikään osaamaton lusmukaan. Olen opintojen aikana tehnyt parikin projektityötä opintopistepalkalla ja ohjaajat sekä yritykset aina kehuivat työpanostani. Joten en minä mikään täystunari ole. Perusfiksu ja nopea oppimaan. Mutta kun ei se nykyään tunnu riittävän siihen tavalliseen harjoittelupaikkaan...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääliksi nykyajan nuoria kun katson oman poikani ponnisteluja pelkän oman alan kesätyöpaikan löytämiseksi. Hän on maisterivaiheen opiskelija, jolle oman alan harjoittelu kesäisin toisi hyvää kokemusta.
Pojan kurssien keskiarvo on 4, 9, joten juuri sen parempi ei opinnoissa voi oikeastaan olla. Hän on hyvätapainen, raitis, tupakoimaton, ahkera ja nopea oppimaan. Hänellä on kaikenlaista työkokemusta, joten hän pärjää kyllä työssä kuin työssä. Silti hän ei pääse edes haastatteluihin, pelkkää ei oota tarjotaan koko ajan.
Mistä firmat luulevat vetävänsä niitä huippuosaajia palkkalistoilleen, jos lahjakkaat nuoret eivät pääse edes näyttämään mihin heistä voisi olla?
Omasta kokemuksesta nuo 4-5 keskiarvolla valmistuvat ovat todella huonoja rekryjä. Sosiaaliset taidot on kumisaappaan tasoa eikä oikein tule tiimissä kunnolla toimeen.
Sitä en tiedä mitä "vikaa" menestyneissä oppilaissa tasan tarkkaan on, tai että onko niissä jotain vikaa, mutta joo: arvosanat eivät todellakaan ole missään suhteessa ihmisen ammattitaidon kanssa. Arvosanat ovat hanurista, ihan mitä sattuu numeroita.
Arvosanoilla saattaa päästä jatko-opintoihin.
Töihin pääsee jollain ihan muulla kuin arvosanoilla.
Sain ensimmäiset kaksi todella hyvää työpaikkaani niin, että arvosanat vain vilkaistiin. Sen jälkeen on haastatteluissa helpompiin tehtäviin katsottu arvosanoja ja mikä oudompaa, ylioppilastodistuksen arvosanoja. Valmistun kohta yliopistosta. En oikeasti tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin olisi omia ajatuksia lukenut, mulla nimittäin tismalleen sama tilanne! Harkkapaikkaa olen pari kuukautta hakenut, mutta toistaiseksi tuloksetta. Työkokemusta löytyy ja tälläkin hetkellä teen opintojen ohessa töitä, mutta se _oman_ alan kokemus puuttuu ja tuntuu mahdottomalta saada jalka ekan kerran oven väliin. Oon läpi opintojen yrittänyt tehdä juttuja, jotka helpottaisivat työllistymistä, mutta ei...
Tsemppiä sulle, ehkä meitä molempia vielä joku päivä onnistaa :D
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääliksi nykyajan nuoria kun katson oman poikani ponnisteluja pelkän oman alan kesätyöpaikan löytämiseksi. Hän on maisterivaiheen opiskelija, jolle oman alan harjoittelu kesäisin toisi hyvää kokemusta.
Pojan kurssien keskiarvo on 4, 9, joten juuri sen parempi ei opinnoissa voi oikeastaan olla. Hän on hyvätapainen, raitis, tupakoimaton, ahkera ja nopea oppimaan. Hänellä on kaikenlaista työkokemusta, joten hän pärjää kyllä työssä kuin työssä. Silti hän ei pääse edes haastatteluihin, pelkkää ei oota tarjotaan koko ajan.
Mistä firmat luulevat vetävänsä niitä huippuosaajia palkkalistoilleen, jos lahjakkaat nuoret eivät pääse edes näyttämään mihin heistä voisi olla?
Tällaista tämä valitettavasti nykypäivän Suomessa on. Monet työpaikat, ainakin ne kaikkein parhaimmat jaetaan jo ihmisen SYNTYESSÄ. Se kun on niin, että kun synnyt herrasukuun tai herrojen jälkeläiseksi, niin silloin on huippupaikka tai huippuvirka jo valmiina odottamassa. Siinä ei sen jälkeen taviksella mahdollisuuksia ole, vaikka olisi keskiarvot mitä, kun herrojen jälkeläiset menevät suhteilla edelle.
Monen korkeasti koulutetun nuoren kannattaisi lähteä ulkomaille. Siellä suomalaista koulutusta arvostetaan ja on oikeasti mahdollisuus saada oman alan hyvin palkattuja töitä. Täällä ei ole kun vain niitä "kärrypojan hommia" tarjolla, kuten se yksi mies taannoin Ilta-Sanomien haastattelussa sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääliksi nykyajan nuoria kun katson oman poikani ponnisteluja pelkän oman alan kesätyöpaikan löytämiseksi. Hän on maisterivaiheen opiskelija, jolle oman alan harjoittelu kesäisin toisi hyvää kokemusta.
Pojan kurssien keskiarvo on 4, 9, joten juuri sen parempi ei opinnoissa voi oikeastaan olla. Hän on hyvätapainen, raitis, tupakoimaton, ahkera ja nopea oppimaan. Hänellä on kaikenlaista työkokemusta, joten hän pärjää kyllä työssä kuin työssä. Silti hän ei pääse edes haastatteluihin, pelkkää ei oota tarjotaan koko ajan.
Mistä firmat luulevat vetävänsä niitä huippuosaajia palkkalistoilleen, jos lahjakkaat nuoret eivät pääse edes näyttämään mihin heistä voisi olla?
Omasta kokemuksesta nuo 4-5 keskiarvolla valmistuvat ovat todella huonoja rekryjä. Sosiaaliset taidot on kumisaappaan tasoa eikä oikein tule tiimissä kunnolla toimeen.
Sitä en tiedä mitä "vikaa" menestyneissä oppilaissa tasan tarkkaan on, tai että onko niissä jotain vikaa, mutta joo: arvosanat eivät todellakaan ole missään suhteessa ihmisen ammattitaidon kanssa. Arvosanat ovat hanurista, ihan mitä sattuu numeroita.
Arvosanoilla saattaa päästä jatko-opintoihin.
Töihin pääsee jollain ihan muulla kuin arvosanoilla.
Sain ensimmäiset kaksi todella hyvää työpaikkaani niin, että arvosanat vain vilkaistiin. Sen jälkeen on haastatteluissa helpompiin tehtäviin katsottu arvosanoja ja mikä oudompaa, ylioppilastodistuksen arvosanoja. Valmistun kohta yliopistosta. En oikeasti tajua.
No ei taida aivan täysillä käydä sellaiset rekrytoijatkaan, jotka katsovat alemman koulutuksen arvosanoja, jos tarjolla on uudempi ja korkeampi koulutus. Jollain vuosia vanhoilla yo-kirjoitusten arvosanoilla ei tee hevon helvettiäkään enää siinä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääliksi nykyajan nuoria kun katson oman poikani ponnisteluja pelkän oman alan kesätyöpaikan löytämiseksi. Hän on maisterivaiheen opiskelija, jolle oman alan harjoittelu kesäisin toisi hyvää kokemusta.
Pojan kurssien keskiarvo on 4, 9, joten juuri sen parempi ei opinnoissa voi oikeastaan olla. Hän on hyvätapainen, raitis, tupakoimaton, ahkera ja nopea oppimaan. Hänellä on kaikenlaista työkokemusta, joten hän pärjää kyllä työssä kuin työssä. Silti hän ei pääse edes haastatteluihin, pelkkää ei oota tarjotaan koko ajan.
Mistä firmat luulevat vetävänsä niitä huippuosaajia palkkalistoilleen, jos lahjakkaat nuoret eivät pääse edes näyttämään mihin heistä voisi olla?
Omasta kokemuksesta nuo 4-5 keskiarvolla valmistuvat ovat todella huonoja rekryjä. Sosiaaliset taidot on kumisaappaan tasoa eikä oikein tule tiimissä kunnolla toimeen.
Sitä en tiedä mitä "vikaa" menestyneissä oppilaissa tasan tarkkaan on, tai että onko niissä jotain vikaa, mutta joo: arvosanat eivät todellakaan ole missään suhteessa ihmisen ammattitaidon kanssa. Arvosanat ovat hanurista, ihan mitä sattuu numeroita.
Arvosanoilla saattaa päästä jatko-opintoihin.
Töihin pääsee jollain ihan muulla kuin arvosanoilla.
Sain ensimmäiset kaksi todella hyvää työpaikkaani niin, että arvosanat vain vilkaistiin. Sen jälkeen on haastatteluissa helpompiin tehtäviin katsottu arvosanoja ja mikä oudompaa, ylioppilastodistuksen arvosanoja. Valmistun kohta yliopistosta. En oikeasti tajua.
No ei taida aivan täysillä käydä sellaiset rekrytoijatkaan, jotka katsovat alemman koulutuksen arvosanoja, jos tarjolla on uudempi ja korkeampi koulutus. Jollain vuosia vanhoilla yo-kirjoitusten arvosanoilla ei tee hevon helvettiäkään enää siinä tapauksessa.
Pitää varmaan käydä korottamassa pari ainetta, jotta saan töitä. :D
Multa ei ole yksikään työnantaja katsonut todistusta tai arvosanoja.
T. 20 vuotta työkokemusta
tavallisia duunareita kyllä työhaastatteluissa sorretaan, mutta auta jos jotain toimitusjohtajaa haetaan, suurin piirtein jo ovella kumarretaan, että kiitos kun tulit pelastamaan meidät suuri johtaja, paljonkos palkkaa sais olla? Eikä ainakaan kysellä että mikäs on tämä lyhyt työsuhde 18 vuotiaana.
Tuon takia itse päätin hakea harkkapaikat palkattomina. Alallani (tekniikan amk) ne yleensä suoritetaan kesätyönä, mutta minä hain muutamaa paikkaa lukuunottamatta palkatta - tai oikeammin, hain harjoitteluun avoimella hakemuksella enkä erikseen ilmoittanut palkkatoiveita, kyselin vaan että ottavatko harjoitteluun ja kerroin viestissä itsestäni ja toki cv liitteeksi, minulla oli muilta aloilta jo paljon työkoemusta, vaikka tältä omalta alalta ei ollutkaan, silti oli aika haastavaa paikkaa löytää, vaikkei ollut mikään elämänsä ekaa työtä etsivä... heh.
Ekaan harjoitteluun pääsin kun hain muistaakseni 15 paikkaan, joista kolmannes palkallisia yleisiä kesätyöpaikkahakuja ja loput väsäsin avoimena kyselynä sinne tänne. Vain yksi kutsui haastatteluun. Sain sitten sen paikan, ja maksoivatkin minulle puolet harkasta - he olivat palkanneet jo kesätyöläisensä siinä vaiheessa, mutta tarjoutuivat että jos tulen heille niin voivat puolet ajasta maksaa palkkaa vaikka periaatteessa eivät enää olisi "saaneet" ketään palkata, heh.
Tokaan harkkaan oisin voinut hakea tuonne ensimmäiseen, mutta halusin laajentaa osaamistani joten hain ensin muualle, muistaakseni 12 paikkaan. Näistä vaan kaksi oli palkallisia yleisiä kesätyöhakuja. Nyt tuli muutamasta muustakin jo vastauksia kun oli jo alan kokemusta, mutta ne tuli niin myöhään että olin jo yhen paikan ottanut vastaan. Siellä tein palkattoman harkan kevään ja alkukesän aikana, mutta se poiki kesätyötä ja osa-aikatyötä siitä eteenpäin ja sinne toistaiseksi olen nyt valmistuttuanikin jäänyt.
Kannattaa aloittaja harkita palkatonta jos valmistuminen ajallaan merkitsee. Ei sitten jää junnaamaan nuo harkkapaikat liikoja. Palkattomankin paikan löytäminen on haastavaa, monesta paikasta minulle ei ees vastattu. Mutta on se silti helpompaa kuin varsinainen palkkatyön löytäminen. Ja plussana, saa niitä kullanarvoisia suhteita, suosittelijoita ja usein palkallista jatkoakin. Pari kuuta palkatonta hommaa maksaa hyvin itsensä takaisin kun valmistuu ajallaan ja saa työkokemusta!
Palkattomasta harjoittelustahan saa kuitenkin opintotukea koska pisteitä kertyy, eli ihan rahatta ei olla :)
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin lopettamaan amk-insinöörin opinnot, kun en löytänyt harjoittelupaikkaa enkä päättötyöpaikkaa, molemmat olisi käyneet palkattomina vieläpä. Oli melkein kaikki muut kurssit käytynä joten aika typerää tuhlausta. Koululta ei siis autettu koska aikuisten piti kuulema osats itse etsiä paikat.
Puolet luokasta oli myös vaikeuksissa ja vain ne joilla oli valmis työ tai suhteita pääsi helpolla.
Vaihdoin yliopistoon eri alalle, eikä täältäkään ole kesätöitä saanut yhtenäkään kesänä vaikka kuinka hakee, ei edes haastatteluja.
Ja yleisiin töihin ei pääse koska ne menee yleensä suhteilla, tai katsoovat ylikoulutetuksi. Enkä kyllä mitään kädentaidoja juuri omaakaan siinä mielessä
Sama juttu mulla amk:n kanssa.
:) :) :)