Lue keskustelun säännöt.
Kaappijuoposta eronneet! Mikä oli viimeinen niitti eroon?
12.03.2018 |
Itse olen kahden vaiheilla eron suhteen. Toisaalta toivon, että mies vielä heräisi ja ymmärtäisi, miten alkoholi vaikuttaa elämäämme, vaikka hän käykin töissä. Toisaalta haluaisin vain erota, koska miehen vapaat täyttyvät kaljan kittaamisesta.
Nyt toivonkin vertaistukea teiltä, jotka olette olleet samojen kysymysten äärellä. Miten erota, kun kaikki on ulospäin hyvin eikä kukaan ulkopuolinen tiedä miehen alkoholismista?
Kiitos!
Kommentit (12)
Ei ollut mitään viimeistä niittiä, vaan itse pitkään harkittuani ja oman elämäni kulumista ja sen tulevaisuutta pohdittuani totesin että elän vain kerran. Ei ne sitä juomista lopeta, sen odottaminen on turhaa. Oli aika raskasta mutta maksoi itsensä takaisin huomattavasti parantuneella elämänlaadulla. Sen lisäksi että pääsin eroon juovasta ja masentavasta elämänkumppanista myös omat elintapani ovat parantuneet kun uusi kumppani innostuu tekemään kanssani erilaisia asioita, pystymme jopa lähtemään kivoille matkoille (edellisen miehen kaikki suunnitelmat kaatuivat siihen kun halusikin vain ryypätä kotosalla, ja jos jonnekkin päästiin joi sielläkin).
Ja elämä on hyvin paljon helpompaa kun ei ajattele sitä muiden mahdollisten mielipiteiden vaan itsensä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juomien piilottelu pihalle. Lavuaariin päätyi litrakaupalla. Ei raitistunut silläkään joten ero tuli
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden vaiheilla eron suhteen. Toisaalta toivon, että mies vielä heräisi ja ymmärtäisi, miten alkoholi vaikuttaa elämäämme, vaikka hän käykin töissä. Toisaalta haluaisin vain erota, koska miehen vapaat täyttyvät kaljan kittaamisesta.
Nyt toivonkin vertaistukea teiltä, jotka olette olleet samojen kysymysten äärellä. Miten erota, kun kaikki on ulospäin hyvin eikä kukaan ulkopuolinen tiedä miehen alkoholismista?
Kiitos!
Lopeta juomisen piilottelu. Mieti mitä itse elämältäsi haluat. Miksi sulle on noin tärkeää esittää, että kaikki on hyvin? Onko se tärkeämpää kuin oma onnellisuutesi? Tätäkö haluat omalta ainutkertaiselta elämältäsi, näyttää ulospäin että hyvin menee, vaikkei mene?
No, ihan viimeinen niitti oli kun tajusin, ettei meillä olekaan yhteistä menneisyyttä.
Siis mukamas juteltiin yksistä häistä, ja miehen muistikuvat liittyi lähinnä boolin vahvuuteen ja siihen, miten Seppo-sedällä oli takakontissa ihan aitoa pontikkaa. Minä olin yrittänyt muistella erään hääleikin yksityiskohtia.
Tämä oli siis se hetki, kun viimeisinkin ohut side katkesi. Oli se hiutunut pitkään. Ja oikeastaan ihan oikein, että joku näin olematon juttu sai lopulta tajuamaan, kun isommat asiat eivät suhdetta pystyneet kaatamaan.
Ihan hyvä mies se silleen oli, kävi töissä eikä lyönyt, tiedättehän. Mutta se vaan joi. Joka ikisen työpäivän jälkeen katosi autotalliin "rassailemaan" ja halusi illalla seuraa sössötyksilleen.
Seksiäkin halusi, mutta se päätyi yleensä itkuun kun seksistä ei tullut mitään. Mutta ei siitä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
No, ihan viimeinen niitti oli kun tajusin, ettei meillä olekaan yhteistä menneisyyttä.
Siis mukamas juteltiin yksistä häistä, ja miehen muistikuvat liittyi lähinnä boolin vahvuuteen ja siihen, miten Seppo-sedällä oli takakontissa ihan aitoa pontikkaa. Minä olin yrittänyt muistella erään hääleikin yksityiskohtia.
Tämä oli siis se hetki, kun viimeisinkin ohut side katkesi.
Sama! Olin ajatellut, että jaan elämäni toisen ihmisen kanssa.
Sitten eräänä iltana, lapsemme oli täyttänyt vuosia ja oltiin vietetty synttäreitä... illalla muistelin ääneen synnytyssalikokemusta, missä mies oli mukana. Ainoa, mitä se muisti sieltä salista, oli miten se oli vetänyt ilokaasua.
En mä nyt olettanutkaan, että se olisi jakanut synnytyskipuja tai muuta, mutta hän muisti vaan itsensä, ei edes sitä vastasyntynyttä. Ei mitään isyyden kokemusta. Ainoastaan se ilokaasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden vaiheilla eron suhteen. Toisaalta toivon, että mies vielä heräisi ja ymmärtäisi, miten alkoholi vaikuttaa elämäämme, vaikka hän käykin töissä. Toisaalta haluaisin vain erota, koska miehen vapaat täyttyvät kaljan kittaamisesta.
Nyt toivonkin vertaistukea teiltä, jotka olette olleet samojen kysymysten äärellä. Miten erota, kun kaikki on ulospäin hyvin eikä kukaan ulkopuolinen tiedä miehen alkoholismista?
Kiitos!
Lopeta juomisen piilottelu. Mieti mitä itse elämältäsi haluat. Miksi sulle on noin tärkeää esittää, että kaikki on hyvin? Onko se tärkeämpää kuin oma onnellisuutesi? Tätäkö haluat omalta ainutkertaiselta elämältäsi, näyttää ulospäin että hyvin menee, vaikkei mene?
En piilottele juomista. Mies juo juomansa kotona "miesluolassaan", jossa ulkopuoliset eivät käy. Hän ei hölmöile pitkin kyliä humalassa.
Haluan luotettavan ja huomaavaisen miehen, ihanat lapset, lapsille hyvät koulut, kivan kodin hyvältä paikalta, hyvän työn ja koulutuksen, ihanat työkaverit, hyvät suhteet sukulaisiin ja ystäviin, mieleiset harrastukset... Kaikki muu minulla on paitsi tuo ensimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihan viimeinen niitti oli kun tajusin, ettei meillä olekaan yhteistä menneisyyttä.
Siis mukamas juteltiin yksistä häistä, ja miehen muistikuvat liittyi lähinnä boolin vahvuuteen ja siihen, miten Seppo-sedällä oli takakontissa ihan aitoa pontikkaa. Minä olin yrittänyt muistella erään hääleikin yksityiskohtia.
Tämä oli siis se hetki, kun viimeisinkin ohut side katkesi.
Sama! Olin ajatellut, että jaan elämäni toisen ihmisen kanssa.
Sitten eräänä iltana, lapsemme oli täyttänyt vuosia ja oltiin vietetty synttäreitä... illalla muistelin ääneen synnytyssalikokemusta, missä mies oli mukana. Ainoa, mitä se muisti sieltä salista, oli miten se oli vetänyt ilokaasua.
En mä nyt olettanutkaan, että se olisi jakanut synnytyskipuja tai muuta, mutta hän muisti vaan itsensä, ei edes sitä vastasyntynyttä. Ei mitään isyyden kokemusta. Ainoastaan se ilokaasu.
Rakastava vaimo olisi yllättänyt miehen iloisesti hankkimalla hänelle oman ilokaasupullon ja maskin. Ei se niin kauhea harrastus ole ja auttaa krapulaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin alkaisin juopottelemaan, jos minulla olisi puoliso, joka punnituttaisi minun tekemisiäni ja parisuhteemme jatkomahdollisuudet nettifoorumilla, joka kuhisee idiootteja, miesvihaajia, uusfeministejä, trolleja, syrjäytyneitä ja mt-ongelmaisia.
Kannattaa ottaa pitkä katse sinne peiliin, pitää mietiskelyhetki ja pohtia että mitä vikaa voi mahdollisesti itsessä tai omassa toiminnassa olla, ja voisik. Juurisyyt ongelmiin löytyvät usein sieltä vaikka kaikki olisi omassa prinsessamielessä niin puhtoisen täydellistä, että oma puoliso nähdään ikävänä likatahrana joka täytyy pyyhkiä pois.
m-38 kirjoitti:
Minäkin alkaisin juopottelemaan, jos minulla olisi puoliso, joka punnituttaisi minun tekemisiäni ja parisuhteemme jatkomahdollisuudet nettifoorumilla, joka kuhisee idiootteja, miesvihaajia, uusfeministejä, trolleja, syrjäytyneitä ja mt-ongelmaisia.
Kannattaa ottaa pitkä katse sinne peiliin, pitää mietiskelyhetki ja pohtia että mitä vikaa voi mahdollisesti itsessä tai omassa toiminnassa olla, ja voisik. Juurisyyt ongelmiin löytyvät usein sieltä vaikka kaikki olisi omassa prinsessamielessä niin puhtoisen täydellistä, että oma puoliso nähdään ikävänä likatahrana joka täytyy pyyhkiä pois.
Mikä sinä näistä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies muisti meidän ensitreffeistä, miten kivaa oli katsella yhdessä elokuvaa ja fiilistellä hämärällä parvekkeella. Minä muistin vain sen, että mies putosi kännipäissään rappukäytävän kierreportaat alas ja valokatkaisinta etsiessä mietin, pitääkö alkaa soittamaan ambulanssia.
Meille ei tosin sitten tullutkaan pariskuntaa, vaikka olin vakaasti päättänyt antaa muuten hyvälle miehelle vihdoinkin mahdollisuuden kun kaipasin itsekin kovasti parisuhdetta. Meillä olisi voinut olla kivaa yhdessä, kun muuten sovittiin toisillemme niin hyvin. Surullista. Jännä lukea, että muillakin on erilaisia muistoja asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden vaiheilla eron suhteen. Toisaalta toivon, että mies vielä heräisi ja ymmärtäisi, miten alkoholi vaikuttaa elämäämme, vaikka hän käykin töissä. Toisaalta haluaisin vain erota, koska miehen vapaat täyttyvät kaljan kittaamisesta.
Nyt toivonkin vertaistukea teiltä, jotka olette olleet samojen kysymysten äärellä. Miten erota, kun kaikki on ulospäin hyvin eikä kukaan ulkopuolinen tiedä miehen alkoholismista?
Kiitos!
Lopeta juomisen piilottelu. Mieti mitä itse elämältäsi haluat. Miksi sulle on noin tärkeää esittää, että kaikki on hyvin? Onko se tärkeämpää kuin oma onnellisuutesi? Tätäkö haluat omalta ainutkertaiselta elämältäsi, näyttää ulospäin että hyvin menee, vaikkei mene?
En piilottele juomista. Mies juo juomansa kotona "miesluolassaan", jossa ulkopuoliset eivät käy. Hän ei hölmöile pitkin kyliä humalassa.
Haluan luotettavan ja huomaavaisen miehen, ihanat lapset, lapsille hyvät koulut, kivan kodin hyvältä paikalta, hyvän työn ja koulutuksen, ihanat työkaverit, hyvät suhteet sukulaisiin ja ystäviin, mieleiset harrastukset... Kaikki muu minulla on paitsi tuo ensimmäinen.
Rivien välistä voi lukea paljon. Olen pahoillani miehesi puolesta, en sinun.
En elä elämääni ulkopuolisten takia, enkä näyttääkseni ihmisille kaunista kulissia. Jos en ole itse onnellinen elämässäni ja parisuhteessani, lähden siitä pois.