Tämä palsta estää minua elämästä (vuodatus)

Olen ollut nettiriippuvainen ainakin vuodesta 2000 asti. Olen koukussa tähän palstaan ja someen ylipäätään. Kärsin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy perustaa palstariippuvaisten tukiryhmä:)

En ole varma, onko tämä hyvä vai huono ajatus, jos ryhmä perustetaan AV:lle :D

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy perustaa palstariippuvaisten tukiryhmä:)

Oikeesti :-)

Vierailija kirjoitti:

Myönnän heti alkuun, että vika ei ole ainoastaan AV:ssa, vaan olen aina ollut taipuvainen tietynlaiseen käytökseen ja nettiaddiktio on ollut osa elämääni jo pitkään. Mutta nyt tilanne on riistäytynyt täysin käsistä.

Alusta lyhyesti: löysin AV:n samalla tavalla kuin moni muukin, eli esikoista odottaessa ja kotiäitiyden myötä. AV oli silloin lähinnä äitien suosima keskustelupalsta, jossa ruodittiin varsinkin perhe- ja parisuhde-asioita sekä mm. TV-ohjelmia. Olin aika yksinäinen muutenkin ja kotiäitiys vasta yksinäistä olikin, joten olin nopeasti koukussa vilkkaaseen ja viihdyttävään palstaan. Silloin nykyisenkaltainen some ei ollut vielä ihan yhtä suosittua kuin nykyään, joten AV oli parhaita kanavia sosiaalisessa elämälle netissä - joskin anonyymisti.

Ja tänä päivänä olen täällä edelleen. Teen töitä kotoa käsin, joten aikaa palstailulle on varsinkin päivisin, kun ei ole perhettä tai työnantajaa hengittämässä niskaan (huom. olen yrittäjä, joten palstailu on pois vain minulta itseltäni). Sekä kotityöt että työ-työt lojuvat tekemättä viime tinkaan saakka, koska palstailen liikaa. Edes viime vuosien kasvava naisvihamielisyys ja muut ilmiöt (tiedätte kyllä) eivät ole estäneet minua palstailemasta, vaikka lähellä on ollut. Välillä pidän pieniä taukoja, mutta sitten kirjoitan yhden kommentin tai avauksen ja taas mennään.

No miten AV sitten estää minua elämästä? Ensinnäkin se on poissa perheeltäni, koska lasten kanssa olemisen sijaan joudun joko purkamaan kotityösumaa (joka on kertynyt palstailun takia) tai saatan ihan rehellisesti keskittyä johonkin kiinnostavaan keskusteluun täällä. Samaten palstailu on tietenkin pois aktiiviselta työajalta, minkä takia hommat eivät tule hoidetuksi niin hyvin, kuin toivoisin - puhumattakaan siitä, että aina tulee lopulta kiire.

AV on poissa myös sosiaaliselta elämältäni, koska nyt lapset ovat jo isompia, mutta en silti ehdi muka tavata ystäviäni vaikka lounaalla vaan olen mieluummin kotona palstailemassa. Myös parisuhde kärsii, kun iltaisin ja viikonloppuisin yhteisestä laatuajasta pitää aina käyttää osa AV:lla. Syytän itse asiassa AV:ta jopa ylipainostani, mikä kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta siis aina kun olen aloittanut elämäntaparemontin, unohdun ennen lounasaikaa palstailemaan, mitä seuraa liian kova nälkä ja jälleen kerran tyhmät ruokavalinnat.

Palstailu on pois myös liikunnalta, lukemiselta ja vastaavilta harrastuksilta, jotka olisivat paljon hyödyllisempiä tai ainakin mielenterveydellisesti parempia valintoja. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olen yksinäisyyden lisäksi aika ahdistunut ja masentunut, ja vaikka se on pitkälti itsestäni lähtöisin niin varmasti palstailu ei ainakaan auta asiassa. Kaiken lisäksi jos olen ilman AV:ta, huomaan nopeasti tylsistyväni ja ahdistuvani "pelkkää olemista" ja että on vaikea tarttua tekemättömiin hommiin. AV on minulle siis helppo sijaistoiminto, ja siksi se onkin niin petollinen: olen usein aloittanut uuden uljaan palstattoman elämän, mutta päätynyt vilkaisemaan "ihan vaan yhden keskustelun" ja ollut taas kaulaani myöten palstasuossa.

En nyt tiedä, mikä tämän avauksen pointti on, mutta toivon ainakin että ongelman tunnistaminen olisi askel asioiden paranemisen tiellä.

et ole ainut. Nykypäivänä on todella paljon ihmiä, jotka viettävät kaiken aikansa netissä.

Oikea elämä jää elämättä. Veikkaisin, että tulevaisuudessa vanhainkodeissa on aika paljon katkeria ihmisiä. Tajuavat, että elämä meni netissä ventovieraiden kanssa kirjoitellessa.

Pistän vielä paremmaksi: pahan palstariippuvuuden lisäksi minulla on lievä porno- ja rahapeliriippuvuus. Olen naimisissa oleva työssäkäyvä kahden lapsen äiti, hävettää ihan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Pistän vielä paremmaksi: pahan palstariippuvuuden lisäksi minulla on lievä porno- ja rahapeliriippuvuus. Olen naimisissa oleva työssäkäyvä kahden lapsen äiti, hävettää ihan hirveästi.

ole tarkkana varsinkin ton rahapeliriippuvuuden kanssa. Se vie pohjalle se.

Kaikki rahat menee sinne ja mukaan tulee velat, valehtelu yms paska.

Se suo on verrattavissa narkkihommiin.

Vierailija kirjoitti:

Pistän vielä paremmaksi: pahan palstariippuvuuden lisäksi minulla on lievä porno- ja rahapeliriippuvuus. Olen naimisissa oleva työssäkäyvä kahden lapsen äiti, hävettää ihan hirveästi.

Voi ei. Heitä häpeä nurkkaan ja hae apua, ennen kun on liian myöhäistä. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy perustaa palstariippuvaisten tukiryhmä:)

En ole varma, onko tämä hyvä vai huono ajatus, jos ryhmä perustetaan AV:lle :D

No, tännehän se tietysti perustetaan:) Pysyy vierotusoireet loitolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän heti alkuun, että vika ei ole ainoastaan AV:ssa, vaan olen aina ollut taipuvainen tietynlaiseen käytökseen ja nettiaddiktio on ollut osa elämääni jo pitkään. Mutta nyt tilanne on riistäytynyt täysin käsistä.

Alusta lyhyesti: löysin AV:n samalla tavalla kuin moni muukin, eli esikoista odottaessa ja kotiäitiyden myötä. AV oli silloin lähinnä äitien suosima keskustelupalsta, jossa ruodittiin varsinkin perhe- ja parisuhde-asioita sekä mm. TV-ohjelmia. Olin aika yksinäinen muutenkin ja kotiäitiys vasta yksinäistä olikin, joten olin nopeasti koukussa vilkkaaseen ja viihdyttävään palstaan. Silloin nykyisenkaltainen some ei ollut vielä ihan yhtä suosittua kuin nykyään, joten AV oli parhaita kanavia sosiaalisessa elämälle netissä - joskin anonyymisti.

Ja tänä päivänä olen täällä edelleen. Teen töitä kotoa käsin, joten aikaa palstailulle on varsinkin päivisin, kun ei ole perhettä tai työnantajaa hengittämässä niskaan (huom. olen yrittäjä, joten palstailu on pois vain minulta itseltäni). Sekä kotityöt että työ-työt lojuvat tekemättä viime tinkaan saakka, koska palstailen liikaa. Edes viime vuosien kasvava naisvihamielisyys ja muut ilmiöt (tiedätte kyllä) eivät ole estäneet minua palstailemasta, vaikka lähellä on ollut. Välillä pidän pieniä taukoja, mutta sitten kirjoitan yhden kommentin tai avauksen ja taas mennään.

No miten AV sitten estää minua elämästä? Ensinnäkin se on poissa perheeltäni, koska lasten kanssa olemisen sijaan joudun joko purkamaan kotityösumaa (joka on kertynyt palstailun takia) tai saatan ihan rehellisesti keskittyä johonkin kiinnostavaan keskusteluun täällä. Samaten palstailu on tietenkin pois aktiiviselta työajalta, minkä takia hommat eivät tule hoidetuksi niin hyvin, kuin toivoisin - puhumattakaan siitä, että aina tulee lopulta kiire.

AV on poissa myös sosiaaliselta elämältäni, koska nyt lapset ovat jo isompia, mutta en silti ehdi muka tavata ystäviäni vaikka lounaalla vaan olen mieluummin kotona palstailemassa. Myös parisuhde kärsii, kun iltaisin ja viikonloppuisin yhteisestä laatuajasta pitää aina käyttää osa AV:lla. Syytän itse asiassa AV:ta jopa ylipainostani, mikä kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta siis aina kun olen aloittanut elämäntaparemontin, unohdun ennen lounasaikaa palstailemaan, mitä seuraa liian kova nälkä ja jälleen kerran tyhmät ruokavalinnat.

Palstailu on pois myös liikunnalta, lukemiselta ja vastaavilta harrastuksilta, jotka olisivat paljon hyödyllisempiä tai ainakin mielenterveydellisesti parempia valintoja. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olen yksinäisyyden lisäksi aika ahdistunut ja masentunut, ja vaikka se on pitkälti itsestäni lähtöisin niin varmasti palstailu ei ainakaan auta asiassa. Kaiken lisäksi jos olen ilman AV:ta, huomaan nopeasti tylsistyväni ja ahdistuvani "pelkkää olemista" ja että on vaikea tarttua tekemättömiin hommiin. AV on minulle siis helppo sijaistoiminto, ja siksi se onkin niin petollinen: olen usein aloittanut uuden uljaan palstattoman elämän, mutta päätynyt vilkaisemaan "ihan vaan yhden keskustelun" ja ollut taas kaulaani myöten palstasuossa.

En nyt tiedä, mikä tämän avauksen pointti on, mutta toivon ainakin että ongelman tunnistaminen olisi askel asioiden paranemisen tiellä.

et ole ainut. Nykypäivänä on todella paljon ihmiä, jotka viettävät kaiken aikansa netissä.

Oikea elämä jää elämättä. Veikkaisin, että tulevaisuudessa vanhainkodeissa on aika paljon katkeria ihmisiä. Tajuavat, että elämä meni netissä ventovieraiden kanssa kirjoitellessa.

Just tällaiset viestit tekevät tästä palstasta tosi p*skan.

Yritetään epätoivoisesti päteä ja parantaa omaa oloaan haukkumalla ja arvostelemalla toisia. Tässäkin viestissä otettiin asenne, että "te muut teette väärin ja tulette olemaan onnettomia".

Kuitenkin tämän ketjun arvo oli siinä, että kerrankin harvoin joku uskalsi olla aito ja rehellinen. Tuskin tämä hemmetin palsta kenellekään hyvää tekee. Tervettä on myöntää se, koska ongelman myöntäminen auttaa alkuun sen ratkaisemisessa.

Ja vertaistuki on aina tosi arvokasta, myös tässä palstariippuvuudessa :-) 

Itselleni oli myös tosi helpottavaa, kun joku muukin myönsi, että tämä palsta saa epävarmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän heti alkuun, että vika ei ole ainoastaan AV:ssa, vaan olen aina ollut taipuvainen tietynlaiseen käytökseen ja nettiaddiktio on ollut osa elämääni jo pitkään. Mutta nyt tilanne on riistäytynyt täysin käsistä.

Alusta lyhyesti: löysin AV:n samalla tavalla kuin moni muukin, eli esikoista odottaessa ja kotiäitiyden myötä. AV oli silloin lähinnä äitien suosima keskustelupalsta, jossa ruodittiin varsinkin perhe- ja parisuhde-asioita sekä mm. TV-ohjelmia. Olin aika yksinäinen muutenkin ja kotiäitiys vasta yksinäistä olikin, joten olin nopeasti koukussa vilkkaaseen ja viihdyttävään palstaan. Silloin nykyisenkaltainen some ei ollut vielä ihan yhtä suosittua kuin nykyään, joten AV oli parhaita kanavia sosiaalisessa elämälle netissä - joskin anonyymisti.

Ja tänä päivänä olen täällä edelleen. Teen töitä kotoa käsin, joten aikaa palstailulle on varsinkin päivisin, kun ei ole perhettä tai työnantajaa hengittämässä niskaan (huom. olen yrittäjä, joten palstailu on pois vain minulta itseltäni). Sekä kotityöt että työ-työt lojuvat tekemättä viime tinkaan saakka, koska palstailen liikaa. Edes viime vuosien kasvava naisvihamielisyys ja muut ilmiöt (tiedätte kyllä) eivät ole estäneet minua palstailemasta, vaikka lähellä on ollut. Välillä pidän pieniä taukoja, mutta sitten kirjoitan yhden kommentin tai avauksen ja taas mennään.

No miten AV sitten estää minua elämästä? Ensinnäkin se on poissa perheeltäni, koska lasten kanssa olemisen sijaan joudun joko purkamaan kotityösumaa (joka on kertynyt palstailun takia) tai saatan ihan rehellisesti keskittyä johonkin kiinnostavaan keskusteluun täällä. Samaten palstailu on tietenkin pois aktiiviselta työajalta, minkä takia hommat eivät tule hoidetuksi niin hyvin, kuin toivoisin - puhumattakaan siitä, että aina tulee lopulta kiire.

AV on poissa myös sosiaaliselta elämältäni, koska nyt lapset ovat jo isompia, mutta en silti ehdi muka tavata ystäviäni vaikka lounaalla vaan olen mieluummin kotona palstailemassa. Myös parisuhde kärsii, kun iltaisin ja viikonloppuisin yhteisestä laatuajasta pitää aina käyttää osa AV:lla. Syytän itse asiassa AV:ta jopa ylipainostani, mikä kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta siis aina kun olen aloittanut elämäntaparemontin, unohdun ennen lounasaikaa palstailemaan, mitä seuraa liian kova nälkä ja jälleen kerran tyhmät ruokavalinnat.

Palstailu on pois myös liikunnalta, lukemiselta ja vastaavilta harrastuksilta, jotka olisivat paljon hyödyllisempiä tai ainakin mielenterveydellisesti parempia valintoja. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olen yksinäisyyden lisäksi aika ahdistunut ja masentunut, ja vaikka se on pitkälti itsestäni lähtöisin niin varmasti palstailu ei ainakaan auta asiassa. Kaiken lisäksi jos olen ilman AV:ta, huomaan nopeasti tylsistyväni ja ahdistuvani "pelkkää olemista" ja että on vaikea tarttua tekemättömiin hommiin. AV on minulle siis helppo sijaistoiminto, ja siksi se onkin niin petollinen: olen usein aloittanut uuden uljaan palstattoman elämän, mutta päätynyt vilkaisemaan "ihan vaan yhden keskustelun" ja ollut taas kaulaani myöten palstasuossa.

En nyt tiedä, mikä tämän avauksen pointti on, mutta toivon ainakin että ongelman tunnistaminen olisi askel asioiden paranemisen tiellä.

et ole ainut. Nykypäivänä on todella paljon ihmiä, jotka viettävät kaiken aikansa netissä.

Oikea elämä jää elämättä. Veikkaisin, että tulevaisuudessa vanhainkodeissa on aika paljon katkeria ihmisiä. Tajuavat, että elämä meni netissä ventovieraiden kanssa kirjoitellessa.

Just tällaiset viestit tekevät tästä palstasta tosi p*skan.

Yritetään epätoivoisesti päteä ja parantaa omaa oloaan haukkumalla ja arvostelemalla toisia. Tässäkin viestissä otettiin asenne, että "te muut teette väärin ja tulette olemaan onnettomia".

Kuitenkin tämän ketjun arvo oli siinä, että kerrankin harvoin joku uskalsi olla aito ja rehellinen. Tuskin tämä hemmetin palsta kenellekään hyvää tekee. Tervettä on myöntää se, koska ongelman myöntäminen auttaa alkuun sen ratkaisemisessa.

Ja vertaistuki on aina tosi arvokasta, myös tässä palstariippuvuudessa :-) 

Itselleni oli myös tosi helpottavaa, kun joku muukin myönsi, että tämä palsta saa epävarmaksi.

Nimenomaan. Oli aihe mikä tahansa, niin aina joku ilmaantuu ilmoittamaan, että kaikki muut ovat tyhmiä ja huonoja ja tekevät kaiken väärin, kun taas kirjoittaja itse ilmoittaa olevansa täydellisyyden huipentuma. VMP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän heti alkuun, että vika ei ole ainoastaan AV:ssa, vaan olen aina ollut taipuvainen tietynlaiseen käytökseen ja nettiaddiktio on ollut osa elämääni jo pitkään. Mutta nyt tilanne on riistäytynyt täysin käsistä.

Alusta lyhyesti: löysin AV:n samalla tavalla kuin moni muukin, eli esikoista odottaessa ja kotiäitiyden myötä. AV oli silloin lähinnä äitien suosima keskustelupalsta, jossa ruodittiin varsinkin perhe- ja parisuhde-asioita sekä mm. TV-ohjelmia. Olin aika yksinäinen muutenkin ja kotiäitiys vasta yksinäistä olikin, joten olin nopeasti koukussa vilkkaaseen ja viihdyttävään palstaan. Silloin nykyisenkaltainen some ei ollut vielä ihan yhtä suosittua kuin nykyään, joten AV oli parhaita kanavia sosiaalisessa elämälle netissä - joskin anonyymisti.

Ja tänä päivänä olen täällä edelleen. Teen töitä kotoa käsin, joten aikaa palstailulle on varsinkin päivisin, kun ei ole perhettä tai työnantajaa hengittämässä niskaan (huom. olen yrittäjä, joten palstailu on pois vain minulta itseltäni). Sekä kotityöt että työ-työt lojuvat tekemättä viime tinkaan saakka, koska palstailen liikaa. Edes viime vuosien kasvava naisvihamielisyys ja muut ilmiöt (tiedätte kyllä) eivät ole estäneet minua palstailemasta, vaikka lähellä on ollut. Välillä pidän pieniä taukoja, mutta sitten kirjoitan yhden kommentin tai avauksen ja taas mennään.

No miten AV sitten estää minua elämästä? Ensinnäkin se on poissa perheeltäni, koska lasten kanssa olemisen sijaan joudun joko purkamaan kotityösumaa (joka on kertynyt palstailun takia) tai saatan ihan rehellisesti keskittyä johonkin kiinnostavaan keskusteluun täällä. Samaten palstailu on tietenkin pois aktiiviselta työajalta, minkä takia hommat eivät tule hoidetuksi niin hyvin, kuin toivoisin - puhumattakaan siitä, että aina tulee lopulta kiire.

AV on poissa myös sosiaaliselta elämältäni, koska nyt lapset ovat jo isompia, mutta en silti ehdi muka tavata ystäviäni vaikka lounaalla vaan olen mieluummin kotona palstailemassa. Myös parisuhde kärsii, kun iltaisin ja viikonloppuisin yhteisestä laatuajasta pitää aina käyttää osa AV:lla. Syytän itse asiassa AV:ta jopa ylipainostani, mikä kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta siis aina kun olen aloittanut elämäntaparemontin, unohdun ennen lounasaikaa palstailemaan, mitä seuraa liian kova nälkä ja jälleen kerran tyhmät ruokavalinnat.

Palstailu on pois myös liikunnalta, lukemiselta ja vastaavilta harrastuksilta, jotka olisivat paljon hyödyllisempiä tai ainakin mielenterveydellisesti parempia valintoja. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olen yksinäisyyden lisäksi aika ahdistunut ja masentunut, ja vaikka se on pitkälti itsestäni lähtöisin niin varmasti palstailu ei ainakaan auta asiassa. Kaiken lisäksi jos olen ilman AV:ta, huomaan nopeasti tylsistyväni ja ahdistuvani "pelkkää olemista" ja että on vaikea tarttua tekemättömiin hommiin. AV on minulle siis helppo sijaistoiminto, ja siksi se onkin niin petollinen: olen usein aloittanut uuden uljaan palstattoman elämän, mutta päätynyt vilkaisemaan "ihan vaan yhden keskustelun" ja ollut taas kaulaani myöten palstasuossa.

En nyt tiedä, mikä tämän avauksen pointti on, mutta toivon ainakin että ongelman tunnistaminen olisi askel asioiden paranemisen tiellä.

et ole ainut. Nykypäivänä on todella paljon ihmiä, jotka viettävät kaiken aikansa netissä.

Oikea elämä jää elämättä. Veikkaisin, että tulevaisuudessa vanhainkodeissa on aika paljon katkeria ihmisiä. Tajuavat, että elämä meni netissä ventovieraiden kanssa kirjoitellessa.

Just tällaiset viestit tekevät tästä palstasta tosi p*skan.

Yritetään epätoivoisesti päteä ja parantaa omaa oloaan haukkumalla ja arvostelemalla toisia. Tässäkin viestissä otettiin asenne, että "te muut teette väärin ja tulette olemaan onnettomia".

Kuitenkin tämän ketjun arvo oli siinä, että kerrankin harvoin joku uskalsi olla aito ja rehellinen. Tuskin tämä hemmetin palsta kenellekään hyvää tekee. Tervettä on myöntää se, koska ongelman myöntäminen auttaa alkuun sen ratkaisemisessa.

Ja vertaistuki on aina tosi arvokasta, myös tässä palstariippuvuudessa :-) 

Itselleni oli myös tosi helpottavaa, kun joku muukin myönsi, että tämä palsta saa epävarmaksi.

Minusta kommentti oli hyvä. Se on äärimmilleen viety paha skenaario, joka voi tapahtua jos ei ymmärrä lopettaa ajoissa.

Minäkin olin joskus pahasti koukussa tähän palstaan. Jälkikäteen osaan sanoa, että se oli vain yksi oire masennuksestani ja vaikeasta elämäntilanteesta, jossa elin. Kun nuo helpottivat, myös riippuvuus helpottui. Nyt käyn täällä joskus, mutta en uppoa enää niin pahasti.

Olenkohan minä sitten poikkeus kun minulle tämä palstailu on sekä rentouttavaa että virkistävää; erinomainen keino unohtaa omat harmit/saada niihin perspektiiviä (tyyliin "uusi mies syö minut perikatoon").

Olen saanut kurkistaa maailmoihin joista en muuten tietäisi mitään tai joka muuten olisi jäänyt pysyvästi vieraaksi.

En tietäisi mitä tarkoittaa ghostaaminen tai miten tuskaista miehelle onkaan naisen "saaminen" (kaikissa merkityksissään).

En osaisi laskea paljonko makaronilaatikkoa per häävieras kuuluu varata, tai montako raikasta voileipää rippijuhliin.

En ymmärtäisi etten ole ymmärtänyt omaa miesihannettani vaan ihan väärin perustein tullut aina valittua, enkä sitäkään että helpoimmalla olisin elämässäni päässyt kun olisin kysynyt neuvoa keneltä hyvänsä toiselta naisihmiseltä (ihan missä asiassa vaan): niin ollaan samiksia kaikki.

(Ja tässä vasta top of the iceberg.)

Niin olen tähän mikrokosmokseen solahtanut että ihan sujuvasti olen ollut mukana analysoimassa "montako kertaa vuorokaudessa voi @Miehelle lähettää viestiä niin että tämä ymmärtää 'ap:n olevan kiinnostunut' eikä 'hullu stalkkaaja'?", seurannut kuin kiehtovinta jännitysnäytelmää miten etenee @Juhannusheilan orastava romanssi työkaverin kanssa (miten me niitä viestejä hänelle saneltiinkaan, että "nyt sanot näin!", ja rystyset valkeina hermoilimme vastauksia odottaen - siis oikeasti, juhannuksena!), ja sydämestäni närkästynyt jokaisen väärinkohdellun palstakollegani puolesta, (lähes) itkenyt särkyneitä liittoja ja lapsiperheiden koteja.

Hyvä tavaton, en edes tietäisi mikä on lasu! Tai tasoteoria!

Kaikkein vähiten olisin tajunnut että ajoittainenkin notkuminen vauvapalstalla väistämättä sinetöi kohtaloni: ennen kuin huomaankaan olen siideristä, karaokelaulusta ja legginseistä pitävä yh-äiti lähiöstä, joka ei puolestaan pidä töissäkäynnistä, liikunnasta tai luonnollisista ponnarihiuksista - ja joka ennen kaikkea määrittelee itsensä ytimekkäästi sanalla "räväkkä".

Eli kaupan päälle olen saanut elämälleni selkeän suunnan.

Vielä ei ole mitään noista, edes sitä ekan lapsen jännämiesiskää tavattuna - mutta ehtiihän tässä.

.

Ei palsta estä mitään vaan sinä itse

Oma tuottavuus nousee 200 prosenttia kun jätän AV:n.

Itsekin olen ollut täällä monta vuotta, tosin nykyään onneksi luen vain pari aloitusta ja heti kun huomaan, että taas typerät, alikehittyneet ihmiset sönköttävät ennakoluulojaan totuutena - lähden menemään.

Mutta valitettavasti tulen seuraavana päivänä taas uudestaan - luen pari typerää mielipidettä ja taas lähden.

Eli mulla auttaa tällainen hivuttautuva palstan kuoletttaminen elämästäni.

Kun oikeasti tajuat miten tyhmää sakkia täällä pyörii, et halua heidän hölmöjen mielipiteitensä vaikuttavan elämääsi enää.

Pikkuhiljaa - ole tietoinen. Toivon olevani erossa tästä paskasta jossain vaiheessa niin ,etten edes muista koko palstaa.

Nyt ihan ekana suljet kaikki av-välilehdet ja alat töihin. Saat sitten vessatuolla tai töiden jälkeen taas lukea :D

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu etttä tän palstailun myötä olen tullut paljon epävarmemmaksi itsestäni (ei sillä että lähtötilannekkaan olisi mikään kovin hyvä ollut), mietin enemmän ihan elävässä elämässä mitä ihmiset ajattelee musta/mun tekemisistä . Pitäisi kyllä lopettaa, ei tällä sivulla enää tee muuta kuin ime itseensä negatiivista ilmapiiriä ja paskoja trolleja. 

Minulla on toiminut toiseen suntaan. Entistä vähemmän välitän mitä joku muu ajattelee minusta tai elämästäni. Ei näillä tai kenekään muun mielipiteillä ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy perustaa palstariippuvaisten tukiryhmä:)

Palstalle vai oikeaan elämään? :D

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu etttä tän palstailun myötä olen tullut paljon epävarmemmaksi itsestäni (ei sillä että lähtötilannekkaan olisi mikään kovin hyvä ollut), mietin enemmän ihan elävässä elämässä mitä ihmiset ajattelee musta/mun tekemisistä . Pitäisi kyllä lopettaa, ei tällä sivulla enää tee muuta kuin ime itseensä negatiivista ilmapiiriä ja paskoja trolleja. 

Oon huomannu saman itsessäni, kuvittelen ihmisten oikeasti olevan palstamammojen kaltaisia katkeria, paskaa selän takana puhuvia negailijoita enkä uskalla enää luottaa ihmisten ystävällisyyteen, luulen sitä nykyään vaan feikkaamiseksi. Tää palsta on tehnyt musta ihan vainoharhaisen, enkä uskalla olla enää oma itseni siinä pelossa että mun ihmisarvo lytätään tai haukutaan selän takana. :(