En ymmärrä näitä keinoja, että lapset saa palkkioksi esim. siivouksesta tai hyvästä koenumerosta ruutuaikaa!
Ongelmia on edessä, kun tehdään lapselle siitä ruutuajasta jotain haluttavaa ja ylivoimaisen hienoa. Ei ihme, että siihen koukututaan.
Kommentit (9)
Mieluummin niin päin, että saa datailla mielin määrin kunhan hoitaa koulun ja kotityöt
Eihän sitä voi kaikkea aina ymmärtää. Meillä oli tuo palkitsemissysteemi; kun käytti koiran lenkillä, sai puoli tuntia peliaikaa, kun imuroi koko talon, sai tunnin jne. TUli kuule hyvin tehtyä kotitöitä, eipä niitä paljon vanhemmille jäänyt, koulukin sujui ja tuli oltua paljon ulkona ja harrastettua liikuntaa. Tiesivät, että kun koulusta tulevat, tekevät läksyt, kotityöt ja ulkoilevat/liikkuvat tunnin-pari, niin loppuillan saa olla koneella.
Mutta huonostihan siinä kävi; esikoinen opiskelee yliopistossa fysiikkaa, keskimmäinen kirjoittaa tänä keväänä, nuorin menee ensi syksynä lukioon. On kavereita ja harrastuksia, kaikki osaavat hienosti kotitöitä, sujuu ruuanlaitto, siivoaminen, pyykkääminen, kaupassakäynti, leipominen. Oppivat sen, että ensin työt ja sitten hupi. Samalla myös oppivat, että on paljon muutakin kivaa kuin vain virtuaalimaailma. Onhan se vähän harmi. ;) Antakaas nyt niitä alapeukkuja, väärinhän tää meni!
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voi kaikkea aina ymmärtää. Meillä oli tuo palkitsemissysteemi; kun käytti koiran lenkillä, sai puoli tuntia peliaikaa, kun imuroi koko talon, sai tunnin jne. TUli kuule hyvin tehtyä kotitöitä, eipä niitä paljon vanhemmille jäänyt, koulukin sujui ja tuli oltua paljon ulkona ja harrastettua liikuntaa. Tiesivät, että kun koulusta tulevat, tekevät läksyt, kotityöt ja ulkoilevat/liikkuvat tunnin-pari, niin loppuillan saa olla koneella.
Mutta huonostihan siinä kävi; esikoinen opiskelee yliopistossa fysiikkaa, keskimmäinen kirjoittaa tänä keväänä, nuorin menee ensi syksynä lukioon. On kavereita ja harrastuksia, kaikki osaavat hienosti kotitöitä, sujuu ruuanlaitto, siivoaminen, pyykkääminen, kaupassakäynti, leipominen. Oppivat sen, että ensin työt ja sitten hupi. Samalla myös oppivat, että on paljon muutakin kivaa kuin vain virtuaalimaailma. Onhan se vähän harmi. ;) Antakaas nyt niitä alapeukkuja, väärinhän tää meni!
Teillä oli varmaan todella siistiä. Kuinka monta kertaa päivässä talo tuli imuroitua?
Meillä oli kotona aina suklaa se palkinto. Myönnän, että edelleen palkitsen itseäni suklaalla esim. siivouspäivänä. Ei kai se ruutuaika tai some-aika sen pahempi palkinto ole kuin suklaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voi kaikkea aina ymmärtää. Meillä oli tuo palkitsemissysteemi; kun käytti koiran lenkillä, sai puoli tuntia peliaikaa, kun imuroi koko talon, sai tunnin jne. TUli kuule hyvin tehtyä kotitöitä, eipä niitä paljon vanhemmille jäänyt, koulukin sujui ja tuli oltua paljon ulkona ja harrastettua liikuntaa. Tiesivät, että kun koulusta tulevat, tekevät läksyt, kotityöt ja ulkoilevat/liikkuvat tunnin-pari, niin loppuillan saa olla koneella.
Mutta huonostihan siinä kävi; esikoinen opiskelee yliopistossa fysiikkaa, keskimmäinen kirjoittaa tänä keväänä, nuorin menee ensi syksynä lukioon. On kavereita ja harrastuksia, kaikki osaavat hienosti kotitöitä, sujuu ruuanlaitto, siivoaminen, pyykkääminen, kaupassakäynti, leipominen. Oppivat sen, että ensin työt ja sitten hupi. Samalla myös oppivat, että on paljon muutakin kivaa kuin vain virtuaalimaailma. Onhan se vähän harmi. ;) Antakaas nyt niitä alapeukkuja, väärinhän tää meni!
Teillä oli varmaan todella siistiä. Kuinka monta kertaa päivässä talo tuli imuroitua?
Ja koiraparka joutui kävelemään jatkuvasti.
Rahaa sai aina hyvistä koenumeroista ja todistuksesta.
Nii-in, koska onhan se parempi että esim. ruutuaikaa saa rajoituksetta tai vanhemmilta salailtuna, kuin että rajoitetusti jostain ansaittuna... ja kyllähän aina valittaminen, huuto, uhkailu ja kiristys voittaa kasvatuksessa (tehokkaaksi osoitetun) positiivisen vahvistamisen, kuten palkkioiden käytön. Kävisitkö itse töissä yhtä tunnollisesti, jos et saisi palkkaa, koska yhteiskunnan kannalta "niitä töitä nyt vaan on tehtävä"?
Sarkasmi sikseen. Teini-ikäisten ja nuorempien maailma ja velvollisuudet rakentuvat niin, että heille koulunkäynti ja kotitöistä huolehtiminen on verrannollista meidän aikuisten töissäkäyntiin. Koska itse edellytän työpanoksestani palkkaa, pidän luontevana että myös teini haluaa tehdystä työstä palkkion - jälleen ikään ja tehtävän vaativuuteen suhteutettuna. Monella teini-ikäisellä sisäinen motivaatio (oma halu pärjätä hyvin esim. kokeessa) ei ole vielä syttynyt, joten motivaation kehittymistä kannattaa tukea ulkoisella palkkiolla, kuten kivalla yhteisellä tekemisellä, rahalla tai peliajalla. Parhaimmillaan palkitsemista hyödyntämällä opetat teinille vastuuntuntoa, pitkäjänteisyyttä ja harkitsevuutta - kivat asiat täytyy ansaita ja samalla omalla työpanoksellaan pystyy vaikuttamaan paljolti siihen, mitä haluamiaan asioita saavuttaa tässä elämässä.
Nimim. Yksi terapeutti, joka vahvasti kannustaa vanhempia positiiviseen vahvistamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Nii-in, koska onhan se parempi että esim. ruutuaikaa saa rajoituksetta tai vanhemmilta salailtuna, kuin että rajoitetusti jostain ansaittuna... ja kyllähän aina valittaminen, huuto, uhkailu ja kiristys voittaa kasvatuksessa (tehokkaaksi osoitetun) positiivisen vahvistamisen, kuten palkkioiden käytön. Kävisitkö itse töissä yhtä tunnollisesti, jos et saisi palkkaa, koska yhteiskunnan kannalta "niitä töitä nyt vaan on tehtävä"?
Sarkasmi sikseen. Teini-ikäisten ja nuorempien maailma ja velvollisuudet rakentuvat niin, että heille koulunkäynti ja kotitöistä huolehtiminen on verrannollista meidän aikuisten töissäkäyntiin. Koska itse edellytän työpanoksestani palkkaa, pidän luontevana että myös teini haluaa tehdystä työstä palkkion - jälleen ikään ja tehtävän vaativuuteen suhteutettuna. Monella teini-ikäisellä sisäinen motivaatio (oma halu pärjätä hyvin esim. kokeessa) ei ole vielä syttynyt, joten motivaation kehittymistä kannattaa tukea ulkoisella palkkiolla, kuten kivalla yhteisellä tekemisellä, rahalla tai peliajalla. Parhaimmillaan palkitsemista hyödyntämällä opetat teinille vastuuntuntoa, pitkäjänteisyyttä ja harkitsevuutta - kivat asiat täytyy ansaita ja samalla omalla työpanoksellaan pystyy vaikuttamaan paljolti siihen, mitä haluamiaan asioita saavuttaa tässä elämässä.
Nimim. Yksi terapeutti, joka vahvasti kannustaa vanhempia positiiviseen vahvistamiseen.
Peliaika on terapeutin mielestä sitten hyvä palkinto? Hassua, että se palkinto ei voi olla jotain sellaista, mikä on oikeasti hauskaa. Meillä saa pelata viikonloppuisin, mutta monesti harrastukset ajavat myös ulos ja liikkumaan. Mieluummin palkitsisin lapsia vaikka uintireissulla tai leffalipuilla kuin pelaamisella, josta ei tarvitse tehdä jotain hyvillä teoilla saavutettavaa. Viimeksi palkitsin lasta huoneensa siivouksesta siten, että sai kutsua kaverin yökylään. Näen itse työssäni ajoittain riippuvaisia nuoria, ja terapeutille voin ihan näin meidän kesken kertoa, että yleisimpiä riippuvuuksia päihteiden ja tupakan lisäksi ovat peliriippuvuudet.
Ei pitäisi antaa mitään palkkiota sillä et sinä saa aikuisenakaan palkkiota jos siivoat oman kämpän viikottain. Se kuuluu hyviin elämäntapoihin! Lapsille pitää se opettaa että osa hommista on pakollisia tehdä vaikka ei saa korvausta..