Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletteko huomanneet lasten nimeämisestä...

Enni
11.03.2018 |

.. Että usein esikoisella on ns. Tusinanimi ja muilla erikoisempia. Itsellä sattunut tällaisia nyt paljon elämään. Esikoinen Vilma ja kuopus Pippuriina tms. Olisikohan niin, että ennen lapsia vanhemmat eivät ole tunteneet vaikka ketään Eino-nimistä ja pitävät nimeä kauniina. Lapsipiirien myötä alkaa ärsyttää nimen yleisyys ja muille lapsille etsitään erikoisempia nimiä. Näin luulisin. Monille nimen erikoisuus on itseisarvo ja pelätään että luokalla on kaimoja. Onko teitä haitannut joskus jos lapsellanne on yleinen nimi? Odotan esikoista ja pidän kauniina yleisimpiä top 20 listan nimiä.

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi tänään mulle kehuttiin että heidänpä lapsen nimeä on annettu alle 700 suomalaiselle, siitä tää ajatuksen juoksu lähti. ja sitä oon kuullut paljon et olis kurjaa kun samalla luokalla olis paljon saman nimisiä. Onko se oikeasti kurjaa? He Voivat kertoa kellä kokemusta?

Ap

Anteeksi tyhmyyteni(?), jos joku minulle tulisi tuollaista sanomaan saattaisin kyllä nauraa ääneen suoraan päin naamaa. Itselläni on suht harvinainen nimi mutta kun menin yläasteelle samaan luokkaan laitettiin kolme samannimistä tyttöä (myös minä). Meitä oli kuitenkin jaettu kuuteen luokkaan ja jonkun open mielestä piti nyt sitten tehdä näin. Koko koulussa ei ollut muita samannimisiä ollenkaan. Aika paljon oppilaita kuitenkin. 

Kurjaa se ei ollut vaikka jonkun verran hämmennystä aiheutettiin opeissa, ennemmin huvitti kuinka typerästi oli luokat jaoteltu. Että voi siinä niinkin käydä vaikka on kuinka "harvinainen" nimi.

Vierailija
22/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi tänään mulle kehuttiin että heidänpä lapsen nimeä on annettu alle 700 suomalaiselle, siitä tää ajatuksen juoksu lähti. ja sitä oon kuullut paljon et olis kurjaa kun samalla luokalla olis paljon saman nimisiä. Onko se oikeasti kurjaa? He Voivat kertoa kellä kokemusta?

Ap

Onko 700 muka vähän...?

Minulle oli nimeä valittaessa tärkeää, että se on harvinainen. Esikoisella taitaa olla 3 kaimaa Suomessa ja kuopuksella jopa 50. Keskimmäinen nimi päätyi kalenteriin hänen syntymän jälkeen ja se tuntuu minusta jo liian yleiseltä nimeltä. Nyt en enää valitsisi sitä.

Nimen tarkoitus on erottaa yksilöt toisistaan ja jos luokalla on kolme Aadaa, niin ei nimi oikein vastaa tarkoitustaan. Olisihan se hankalaa jos Suomessa olisi vaikkapa useampi Helsinki-niminen kaupunki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on esikoisella vuodesta toiseen nimilistan kärjessä oleva nimi. Tämä valittiin, koska pidettiin siitä. Vasta nimeämisen jälkeen tajusin nimen yleisyyden, en tutkinut asiaa sitä ennen.

Toiselle tuli sattumalta todella harvinainen. Pidettiin sitä kauniina ja sen vuoksi haluttiin. Ei mitään kummempaa syytä. Seuraavalla tulee olemaan ihan perusnimi. Yleinen, mutta ei taida olla listalla. En ole katsonut.

Vierailija
24/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän tyttärellä on kaksiosainen nimi, jonka molemmat nimet ovat yleisiä tai melko yleisiä, mutta yhdistelmänä on tosi harvinainen. Eivät ihmiset varmaan hirveästi ajattele sitä yleisyyttä tai erityisyyttä, eikä se, että antaa harvinaisemman nimen tarkoita, ettei voisi antaa yleisempää. Esim. me vain satuimme pitämään tuosta nimestä.

Vierailija
25/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla (esikoinen) on erittäin harvinainen nimi, kuitenkin täysin suomalainen, nuoremmilla sisaruksillani tavalliset/klassiset. Mä olen kyllä tykännyt olla harvinaisen niminen, varsinkin kun nimi on kaunis sekä foneettisesti että merkitykseltään. Tunnun jäävän ihmisten mieleen sen takia ja jos joku pitää minusta niin nimi tuntuu vahvistavan positiivista mielikuvaa.

En kyllä ole huomannut että esikoisella olisi tyypillisesti tusinanimi. Ehkä monien suosikkinimi on joku klassikko joka on aika yleinen, ja antavat sen sitten esikoiselle. Mutta klassikko (Anna, Maria, Aino) ei mielestäni ole sama kuin tusinanimi.

Vierailija
26/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla (esikoinen) on erittäin harvinainen nimi, kuitenkin täysin suomalainen, nuoremmilla sisaruksillani tavalliset/klassiset. Mä olen kyllä tykännyt olla harvinaisen niminen, varsinkin kun nimi on kaunis sekä foneettisesti että merkitykseltään. Tunnun jäävän ihmisten mieleen sen takia ja jos joku pitää minusta niin nimi tuntuu vahvistavan positiivista mielikuvaa.

En kyllä ole huomannut että esikoisella olisi tyypillisesti tusinanimi. Ehkä monien suosikkinimi on joku klassikko joka on aika yleinen, ja antavat sen sitten esikoiselle. Mutta klassikko (Anna, Maria, Aino) ei mielestäni ole sama kuin tusinanimi.

No kyllä ne on tusinanimiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi tänään mulle kehuttiin että heidänpä lapsen nimeä on annettu alle 700 suomalaiselle, siitä tää ajatuksen juoksu lähti. ja sitä oon kuullut paljon et olis kurjaa kun samalla luokalla olis paljon saman nimisiä. Onko se oikeasti kurjaa? He Voivat kertoa kellä kokemusta?

Ap

Anteeksi tyhmyyteni(?), jos joku minulle tulisi tuollaista sanomaan saattaisin kyllä nauraa ääneen suoraan päin naamaa. Itselläni on suht harvinainen nimi mutta kun menin yläasteelle samaan luokkaan laitettiin kolme samannimistä tyttöä (myös minä). Meitä oli kuitenkin jaettu kuuteen luokkaan ja jonkun open mielestä piti nyt sitten tehdä näin. Koko koulussa ei ollut muita samannimisiä ollenkaan. Aika paljon oppilaita kuitenkin. 

Kurjaa se ei ollut vaikka jonkun verran hämmennystä aiheutettiin opeissa, ennemmin huvitti kuinka typerästi oli luokat jaoteltu. Että voi siinä niinkin käydä vaikka on kuinka "harvinainen" nimi.

Työkaveri retosteli että hänen lapsenlapsellaan onkin ulkomaalainen nimi jota ei kaikilla ole. Lapsen isä oli jäänyt vaihto-oppilasvuoden seurauksena Suomeen.

Kysyimme että mikä se nimi on? Tässä sitä paljastamatta se oli tyyliin Jenna eli nimi jota on Suomessa tosi paljon. Vähän hänellä suu loksahti kun yksi jos toinen kertoi tuttavallaan tai jopa itsellään olevan samanniminen lapsi.

Eli luulo ei ole tiedon väärti.

Vierailija
28/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa no meillä on siskon kanssa kyllä päin vastoin. Tai ei kummankaan nimi mikään yleinen ole mutta siskoni nimi tiedetään kyllä eikä ihmetellä luokkaa "en ole koskaan kuullutkaan" "onpa sulle vanhemmat keksiny kivan ja erikoisen nimen"

Minä esikoisena olen koko elämäni tuosta kuullut, siskoni nimi on minun nimeäni verrattuna tavallinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille sanottiin sairaalassa että kannattaa antaa nimi nyt heti ja etunimi vaan tuli jostain, toinen nimi on mun vaarin toinen nimi.

Ei ole yhtään saman nimistä vielä tullut vastaan.

Vierailija
30/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meille sanottiin sairaalassa että kannattaa antaa nimi nyt heti ja etunimi vaan tuli jostain, toinen nimi on mun vaarin toinen nimi.

Ei ole yhtään saman nimistä vielä tullut vastaan.

Miksi nimi kannattaa antaa heti? Me on mietitty aina ihan kalkkiviivoille saakka, koska ollaan haluttu nähdä, millainen lapsen luonne on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
11.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse oon huomannut sen että monta vuotta on ollut tapana antaa 3 nimeä. Ennen oli vaan kaksi.. nykyään on aina Pirkko Irmeli Hannele. Miksei se Pirkko Irmeli riitä?

Kolme nimeä on peruja jo 1930-luvulta. Tunnen useammankin sen ikäluokan edustajan, jolla on kolme nimeä. Kuten myös kahden nimen omaavia.