Miten jaksaa teinin halveksuntaa?

Teini-ikä on meillä kohta ohi, lapset jo 17 ja 18, ja yhä odotellaan sitä kamalaa ja pelättyä teini-ikää.

Samalaisia nuo kaksi ovat aina olleet; toinen räiskähtelee enemmän, toinen vähemmän, vastaavat ihan fiksusti vanhemmilleen, osallistuvat yhteisiin ja juttuihin ja ovat suunnilleen ihmisiksi. 

Tai no, vastausta saa odottaa joskus tosi pitkään, ja toistaa kysymykset neljäänkiin kertaan, ja sitten ei ymmärrä sitä mutinaa. Kyhnäävät huoneissaan enemmän, valvovat enemmän ja häviävät kavereiden kanssa ulos epämääräisiksi ajoiksi. 

Mutta koskaan eivät ole haistatelleet, kiroilleet tai räyhänneet kotona.

Kyllähän teini vetäytyy helposti omiin oloihinsa, mutta vielä kaipaa äitiä ja isää. Meillä joskus poika 15 kömpii keskellä yötä viereen ❤. Olen sanonut että niin saa tehdä 🤗

Hommaa se jo pi llun päälle, niin rauhottuu.

Äitee kirjoitti:

Miten te muut jaksatte teiniä, joka on pahantuulinen, katsoo nenän vartta pitkin, tuhisee halveksien, on mykkä, puhuu alentavasti pikkuveljeä ja on tietenkin koko ajan omassa huoneessaan ja somettaa.

Tämä myrkyttää koko perheen ja oman mieleni. Muuttaispa jo.

Pitää olla hyvä itsetunto, että jaksaa tota halveksivaa asennettava kovin kauan.

Mistä teini on kiinnostunut ja innostunut?

Onko kavereita, mitä puuhaavat?

Teettekö mitään yhdessä?

Käyttekö elokuvissa, shoppailemassa tai ulkona syömässä?

Vai onko pikkuveli sinun oma pikku auringonvalosi ja teini pahis?

Vierailija kirjoitti:

Älä jätä. Itsekin pelkäsin lapseni teini-ikää, mutta se on oikeen mukava 16-vuotias! Monet tutut sanoo samaa omistaan. Tytöt kai ovat helpommin hankalia, itsekin taisin olla, mutta silloin nuoruus oli “hurjempaa”. Nykynuoret tuntuvat olevan tosi kunnollisia.

Monissa kulttuureissa ei tunneta ollenkaan ajatusta hankalasta teinistä, mutta onhan niitäkin tietenkin.

Lasteni teini-ikä oli oikeastaan kaikista parhainta aikaa. Heidän mielipiteensä eivät enää perustuneet tuntemuksiin tai huhupuheisiin vaan tietoon. Käytiin siihen aikaan pitkiä keskusteluja mitä erilaisimmista aiheista. Kirsikkana kakussa oli nuorille ominainen idealismi, joka inspiroi vanhaa kalkkistakin. Nyt molemmat ovat jo keski-ikäisiä, työelämän ja perhe-elämän kurimuksessa pyöriviä eikä ole enää aikaa eikä varmaan oikein voimiakaan pohtia mitään muuta kuin viikonlopun ruokia, laskujen maksua yms. 

Minkä ikäinen kyseessä?

Rakkaudella vain. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kohtele itse teiniä kuitenkin hyvin koko ajan. Toki oman pahan mielensä saa teinillekin näyttää ja kertoa.

Kotikasvatus sitä ja tätä. Yleensä teini, ja jo lapsikin on ihan oma oersoonansa itse opittuine toimintatapoineen ja temperamentteineen. Vanhemman itsesyytökset on tietysti aina hyvä siinä mielessä, että voi huomata omat virheensä ja korjailla niitä, mutta esim. meillä vanhempien syyttely nuoren mielenterveysongelmista, ja neurologisesta poikkeavuudesta ei auttanut ketään, kaikkein vähiten teiniä itseään.