Voihan vauvakuume!

Olen jo neljää vuotta vaille 40-vee. Lapset olen jo saanut kaksin kappalein. Mutta nyt. NYT!! Vihoviimeinen, todella palava vauvakuume.

Miehen kanssa ollaan puhuttu. Mieskin tavallaan tahtoisi mutta olosuhteet ja tilanne ovat niin väärät. Kuitenkin mietin ja toivon ja haaveilen. Onko se nyt se biologinen kello joka kuiskii korvaan että "vielä ehtisit jos oikein kiirehtisit"?

Tämä tunne on niin intensiivinen, lähes maaninen, että pelkään omia pettymyksen tunteitani kun kuukautiset alkavat. Eikä olla edes herranjumala yritetty lasta, säännöllisesti tulevat kuukautiset ovat ihan "kiva" juttu, eipä ole ainakaan vaihdevuodet iskeneet vielä.

Hulluutta tämä on, hulluutta sanon minä. Siitä huolimatta salaa itseltänikin toivon että mitäs jos olisi tapahtunut vahinko. "Olisitte kuitenkin molemmat iloisia." Tähän toki lisäys että ehkäisy on kunnossa, eikä kumpikaan sen kanssa pelleile.

Huoh. Onko tämä hulluus ainoa laatuaan vai löytyykö minulle kohtalontovereita? Oletteko onnistuneet selättämään hulluutenne jotenkin?