Miksi mieliala/psykoosi lääkkeet lihottavaT?
joitain muita ajatuksia kuin se että ihminen turtuu ja on masentunut ja syö mielihyväkseen.
Eli miksi ne oikeasti lihottavat? kerryttvät lääkkeet nestettä? Onko niillä jotain tekemistä rasvasolujen yms lisääkö ne niitä itestää?
Kommentit (29)
Olen syönyt lähes viisitoista vuotta mirtazapiinia enkä ole lihonut.
Se on yksilöllistä, koska kolme tuttuani ovat lihoneet aika tavalla samalla lääkkellä ja laihtuneet aloituspainoihinsa lopetuttuaan lääkkeen.
Minä olen käyttänyt SSRI-lääkkeitä viimeiset 10 vuotta. Painoindeksi on 20 ja rasvaprosentti 17 ja olen 4-kymppinen nainen. Huvittaa muutenkin nämä stereotypiat ja luulot siitä, että mielialalääkkeiden käyttö näkyisi päälle päin..
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttavat usein ilmiön "kuukasvot"
Tapio Suomisella ja Henna Kalinaisella ainakin on.
Vai onko alkomaholi pyöristyttänyt?
Kuukasvot tulee kortisonista.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi kokeilla vetää esim zyprexaa isolla annoksella. Pienin murhe taita olla siinä vaiheessa painon nousu. Samalla sulla lähtee normaali ajattelukyky ja muutut tyyliin kuolaa valuvaks aivovamma potilaaks. En tulis tänne ilkuun näistä lääkkeistä ja niitten vaikutuksesta, jos ei itsellä ole niistä mitään käsitystä.
Sama lihottava ja kemiallisesti lobotomisoiva vaikutus on lähestulkoon kaikilla antipsykoottisilla lääkkeillä. Itse söin n. 2 vuotta Ketipinoria, ja en ollut tuona ajanjaksona edes ihmistä muistuttava sisäisesti sekä ulkoisesti. Olin kuin varjo entisestä minästäni, minusta tuli aggressiivinen, kuolaava, tunnekuollut ja lihava zombie. Eloton paksu möykky. Kyllä tämä lääke aiheutti aivoissani joitakin vaurioita, ja tästä on tehty tutkimuksiakin. Olen paljon hitaampi, tyhmempi, ajattelemattomampi ja kognitiivisilta kyvyiltäni heikompi kuin aiemmin. Metabolismini on vieläkin hidas, vaikka lääkkeen lopettamisesta on jo kulunut aikaa. Myö seksuaaliset haluni eivät ole palautuneet entiselleen. En ole se sama taiteellinen, luova ja herkkä ihminen joka olin ennen näiden useiden eri psykiatristen lääkkeiden käyttöä. Olen ihmisenä muuttunut niin totaalisesti enkä todellakaan mitenkään positiiviseen suuntaan. Ikäänkuin osa minuudestani olisi otettu pois, tunnen sisällä jäätävää tyhjyyttä. Käytin toki useita muitakin lääkkeitä, olinhan lääketehtaiden koekaniini, mutta ne olivat paljon lyhyempiä kokeiluja. Osaa niistä käytin vain muutaman viikon tai kuukauden niiden aiheuttaessa lukemattomia haittoja. Ketiä söin pisimpään unettomuuden hoitoon. Ironista, sillä nyt kärsin kroonisesta unihäiriöstä tämän ja niiden muidenkin lääkkeiden käytön seurauksena. Elämäni on totaalisesti pilattu, näiden lääkkeiden aiheuttamien pysyvien haittojen takia olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen vasta 24-vuotias, eli vielä nuori. Mietin että tässäkö tämä elämäni nyt oli? Itsemurha käy mielessä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi kokeilla vetää esim zyprexaa isolla annoksella. Pienin murhe taita olla siinä vaiheessa painon nousu. Samalla sulla lähtee normaali ajattelukyky ja muutut tyyliin kuolaa valuvaks aivovamma potilaaks. En tulis tänne ilkuun näistä lääkkeistä ja niitten vaikutuksesta, jos ei itsellä ole niistä mitään käsitystä.
Sama lihottava ja kemiallisesti lobotomisoiva vaikutus on lähestulkoon kaikilla antipsykoottisilla lääkkeillä. Itse söin n. 2 vuotta Ketipinoria, ja en ollut tuona ajanjaksona edes ihmistä muistuttava sisäisesti sekä ulkoisesti. Olin kuin varjo entisestä minästäni, minusta tuli aggressiivinen, kuolaava, tunnekuollut ja lihava zombie. Eloton paksu möykky. Kyllä tämä lääke aiheutti aivoissani joitakin vaurioita, ja tästä on tehty tutkimuksiakin. Olen paljon hitaampi, tyhmempi, ajattelemattomampi ja kognitiivisilta kyvyiltäni heikompi kuin aiemmin. Metabolismini on vieläkin hidas, vaikka lääkkeen lopettamisesta on jo kulunut aikaa. Myö seksuaaliset haluni eivät ole palautuneet entiselleen. En ole se sama taiteellinen, luova ja herkkä ihminen joka olin ennen näiden useiden eri psykiatristen lääkkeiden käyttöä. Olen ihmisenä muuttunut niin totaalisesti enkä todellakaan mitenkään positiiviseen suuntaan. Ikäänkuin osa minuudestani olisi otettu pois, tunnen sisällä jäätävää tyhjyyttä. Käytin toki useita muitakin lääkkeitä, olinhan lääketehtaiden koekaniini, mutta ne olivat paljon lyhyempiä kokeiluja. Osaa niistä käytin vain muutaman viikon tai kuukauden niiden aiheuttaessa lukemattomia haittoja. Ketiä söin pisimpään unettomuuden hoitoon. Ironista, sillä nyt kärsin kroonisesta unihäiriöstä tämän ja niiden muidenkin lääkkeiden käytön seurauksena. Elämäni on totaalisesti pilattu, näiden lääkkeiden aiheuttamien pysyvien haittojen takia olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen vasta 24-vuotias, eli vielä nuori. Mietin että tässäkö tämä elämäni nyt oli? Itsemurha käy mielessä päivittäin.
Mulla on samanlaisia kokemuksia, kuin sinulla. Kadun, kadun ja kadun, että olen koskaan mennyt psykiatrialle. Sanon rehellisesti, että se on lähes täydellisesti tuhonnut elämäni.
Mun Escitalopram-lääkepaketissa lukee, että sivuvaikutuksia:
-lisää ruokahalua
-painonnousu
Joten siksi katson nuo kahdeksi erilliseksi asiaksi, eli painnonnousu ei ole seuraus ruokahalun lisääntymisestä, vaan painonnousu voi aiheutua myös ilman ruokahalun lisääntymistä.
Olen syönyt lääkettä 3v, en ole kokenut ruokahalun lisääntyvän, se on mielestäni samalla tasolla kuin ennen lääkettä. Mutta painoni on silti noussut lähes 20 kg. Se nousi jo ekan 7 kk aikana.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihmetyttää minuakin. Lääkkeiden käytön aikana koin usein, että en tule millään oikeasti kylläiseksi. Yritin vähentää syömistä, mutta en pystynyt syömään tarpeeksi vähän, että olisin laihtunut. En pystynyt hallitsemaan painoani. Paino vain nousi koko ajan, stoppia ei näkynyt. Ennen lääkkeitä painoni oli ollut todella vakaa ja söin mitä huvitti. Elimistössä siis toimi ennen "säätelymekanismi".
Lopetettuani lääkkeet lähti painoa muutamassa kuukaudessa lähes 20 kiloa ihan itsestään, vaikkein ihan entiseen painoon palannutkaan. Normaalipainoon kuitenkin. Nyt tuntuu taas siltä, että en joudu itse hallitsemaan painoani vaan se hoitaa itse itsensä ja pysyn normipainossa. Käyn kuitenkin säännöllisesti vaa'alla tarkistamassa tilanteen, koska lihomisen pelko jäi päälle. Lääkkeisiin en enää palaa.
Jos syy lääkkeistä lihomiseen on tuossa kylläisyyden tunteen häviämisessä, niin mikähän sen kylläisyyden tunteen siinä lääkkeessä poistattaa?
Jos painoa nesteen kertymisestä, niin paljonko paino voi nousta pelkän nesteen vuoksi?
Naapurilla paino nousi kuukaudessa 30 kiloa uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen.
Mulle lääkäri sanoi että ne aiheuttavat joillain himoa hiilihydraatteja kohtaan