Lue keskustelun säännöt.
Teiniäiti, mikset tehnyt aborttia?
10.03.2018 |
Mä olen itse kuukauden päästä 20v täyttävä ja en vois kuvitellakkaan saavani nyt lapsia. Suoraansanottuna raskaaksi tuleminen olis mulle aivan jäätävä katastrofi, vaikka tiedänkin jo, että se päätyisi silloin aborttiin. En tiedä haluanko koskaan lapsia, mutta nyt se ainakin on aivan ehdoton ei. Mä haluan päästä opiskelemaan unelma-ammattiani, haluan matkustella, haluan olla vapaa esimerkiksi siihen että voin mennä baariin vaikka keskellä viikkoa jos itteäni huvittaa. Mä en vois kuvitellakkaan, että luopuisin vapaudestani tässä vaiheessa elämääni.
Koen itseni muutenkin tosi nuoreksi, justhan musta tuli täysikänen, just valmistuin vasta lukiosta, asun edelleen kotona eikä mulla edes ole mitään kiirettä vielä muuttaa, sitten joo kun pääsen opiskelemaan. Musta tän ikäset on vaan oikeesti tosi nuoria, ei me olla ehditty kokemaan yhtään mitään. Suuri osa mun ikäsistä elää kelan tuilla.
Jo kolme mulle entisestä koulusta tuttua tyttöä on saaneet lapsia. Ja tietysti jonkun ”säädön” kanssa joka on samantien häippäsyt meneen, enkä ihmettele asiaa yhtään, kyllä mäkin lähtisin. Mun on vaan niin vaikea ymmärtää sitä mikä ajaa mun ikäset pitämään sen lapsen, miksei he tee aborttia? Miksi he haluaa pilata elämänsä tässä vaiheessa? Useesti teiniäidit sanovat että lapsen saaminen ei pilaa heidän elämäänsä ja että he voivat sitten 18 vuoden päästä tehdä samoja juttuja mitä me tehdään nyt nuoruudessamme. Se on ihan eri asia tehdä niitä nuoruuden asioita nuorena kuin keski-ikäisenä.
Joten, haluaisin kuulla oikeita syitä teiltä jotka olette/olette olleet teiniäitejä. Mielenkiintoista olisi kuulla muitakin syitä kuin että ette pystyneet aborttiin tai että ”koin olevani valmis”. Miksi ette tehneet aborttia?
Kommentit (38)
Miksi baarissa käymistä ihannoidaan ja miksi ap jankuttaa siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus on hyvä ehkäisykeino. Niin kauan kun on raskaana, ei voi tulla raskaaksi - eli ei tarvitse käyttää ehkäisyä. Mahdollisimman myöhään hankkii abortin. Jatkaa ilman ehkäisyä. Tulee uudelleen raskaaksi,... uudelleen abortti,...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori äiti, en enää teini, juuri 20 täytin ennen kuin ensimmäinen syntyi. Itselläni ei ole sen kummempaa syytä kuin, että aika oli meille oikea. Tylsä vastaus, jota et hakenut, mutta näin meni.
Mutta voisitko sinä sitten vastata minulle, mitä on ne asiat, jotka jäävät elämättä? Minulle ei vuosienkaan jälkeen ole selvinnyt. Reissut onnistuu, kouluttautuminen onnistui, ulkomailla asuminen lapsen kanssa onnistui.. Mikä on se merkittävä asia, joka pilaa nuoruuden kun lapsia saa nuorena? Mikä jää elämättä?
En mielestäni sanonut missään vaiheessa edes että mitään jäisi elämättä. Mutta on ihan eri asia tehdä noita asioita niin että joku lapsi rajoittaa sua tai on siinä mukana, kuin että ne voi tehdä silleen että keskityt vain itseesi. Musta on surullista jos vapaus jää kokematta, ja se kyllä pakostikkin jollain tapaa lapsen kanssa jää kokematta. Totta kai voit kokea vapautta sen lapsen kanssa, muttet silloin ole 100% vapaa, et vastaa vain itsellesi. Et voi lähteä keskellä viikkoa baariin miettimättä sen seurauksia, sillä sun täytyy aina miettiä myös sitä lasta.
Reissuilla et voi tehdä pelkästään tasan niitä asioita mitä haluat vaan sun täytyy tehdä myös tylsiä asioita. Et myöskään voi olla siellä reissussa vapaasti ja vaan rentoutua koska joudut kokoajan huolehtimaan siitä lapsesta. Uima-altailla sä joudut kokoajan kattomaan ettei se lapsi huku, et voi vaan maata ja ottaa aurinkoa. Etenkin jos sulla ei ole miestä matkassa, ja suurimmalla osalla teiniäideistä ei miestä ole.
Ylipäätään elämä on vain paljon rajoittuneempaa lasten kanssa, vaikka toisin voikin väittää. Se on vaan fakta että joudut miettimään asioita enemmän ja et voi aina tehdä just sitä mitä itse haluat.
No en ole vielä yhdelläkään reissulla joutunut mitään tylsää tekemään. Ihan kaupunkilomillakin lapset ovat mukana, kiertelevät nähtävyyksiä jne. Ei tee pahaa opettaa lapsillekaan kulttuuria ja niiden eroja jo pienestä asti. On museoita ja vaikka mitä muutakin katseltavaa kuin leikkipuistot. En makoilisi muutenkaan vain löhöämässä auringossa makoillen, ei voisi tylsempää lomaa olla kuin löhötä aurinkotuolilla ruskettumista tavoitellen. Minua ei todellakaan haittaa leikkiä lapsen kanssa altaassa ja meitä on kaksi, mies myös voi välillä altaassa vahtia, jos itse haluan uida. Sama mies edelleen.
Ikinä en baariin hingu enkä ole hinkunut. Ensimmäisen kerran kaverin seuraksi lähdin ollessani 19v. Se olikin se ainut ja viimeinen kerta, kuka sellaiseen haluaa? Oma mies ei ole vielä kertaakaan eläessään baarissa edes käynyt. Meillä juodaan alkoholia niinkin hurjia määriä, että viimeksi ostettu siideri 4 vuotta sitten, kesällä kaadoin viemäristä alas kun päiväykset oli jo mennyt vuosia sitten..Mikähän vapaus on jäänyt kokematta? Sinä puhut paljon asiasta, josta et selvästi tiedä. Kerkesin ennen lasta asua ulkomailla jne, että se vapaus on koettu ja en näe edelleenkään ratkaisevaa eroa, josta sinä puhut. Vastuu lapsesta on, se on totta, mutta ei sekään ole ikinä mikään kamala asia ollut.
Meillä lapset ovat pienestä asti tottuneet tulemaan mukana, joten ei ole tarvinnut ikinä tinkiä mistään. Esim. laivalla emme ole jatkuvasti leikkihuoneessa vaan teemme muutakin, kaikkia kuunnellaan ja kunnioitetaan. Miten tämä eroaa vaikka kavereiden kanssa matkailusta? Kyllä sinunkin silloin täytyy tehdä jokaisen valitsemia asioita, eikä vain mitä itse haluat.
Matkalla kavereideni kanssa en joudu huolehtimaan heistä, en joudu laivalla huolehtimaan siitä että hyppääkö kaverini nyt laidan yli jos en kokoajan katso hänen peräänsä. Lapsista sulla on kokoajan vastuu ja huoli, eli et huolehdi vaan itsestäs vaan myös niistä. Ja se rajottaa sitä vapautta. Se nyt vaan on fakta. Et voi lähteä laivalla käymään yksin vessassa jos haluat ja jättää niitä lapsia vaan johonkin vaan sun pitää ottaa ne sinnekin mukaan, ei mun tarvii mun kavereita raahata mun kaa vessaan.
Vaikka se vastuu ei ole kamala asia, niin silti se on rajoittava asia. Se ei vaan ole sama asia tehdä asioita yksin ja lasten kanssa, vaikka se ei oliskaan niitten lasten kanssa hirveetä.
Sä oot onnekas että sulla on edelleen sama mies! Suurimmalla osalla teiniäideistä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi baarissa käymistä ihannoidaan ja miksi ap jankuttaa siitä?
Eipä sitä kukaan tässä ole ihannoinut, se on vaan helppo esimerkki. Mä itse käyn baareissa ehkä kerran kolmessa kuussa ja nekin vain keikkojen takia, mutta halusin sen nyt tähän ottaa esimerkiksi kun se oli eka asia mikä tuli mieleen. Ihan yhtä hyvin se olis voinut olla vaikka kirjasto :) et voi yhtäkkiä lähteä kirjastoon yksin ilman lapsia, vaan sun täytyy ottaa ne mukaan tai järjestää niille hoitoa. Ihan mikä vaan voi tomia esimerkkinä.
ap
60/70 luvulla ei ollut mikään ihme ja siunailujen asia kun mentti alle kakskymppisenä vatta pystys vihille. Minulla on 3siskoa ja veli, kaikki olimme vanhempia 17-19 vuotiaina. Anoppi sai ensimmäisen 17vuotiaana ja hänellä oli 4 lasta 22 vuotiaana. Kaikkea voi katua muttei nuorena naimistaan. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap et kommentoi vastauksia? Mä tunnen useita teiniäitejä tai siis entisiä eikä läheskään kaikki ole eronneet. Lapset myös kasvavat ja silloin sitä vapautta alkaa tulla.
En pidä itseäni teiniäitinä, vaikka suht nuori olinkin esikoisen syntyessä 21v.
Aborttia en tehnyt ihan siitä syystä, että meillä oli lähtökohdat perhe-elämälle kunnossa. Molemmilla ammatit ja yhdessä oltiin oltu jo 15vuotiaista. Seuraavana vuonna syntyi myös kuopus.
Ollaan matkusteltu lasten kanssa ulkomaille Espanja on meidän suosikkikohde! Meillä on suht iso uusi omakotitalo ja varaa ostaa lapsille mitä tarvitsevat mistään ei tarvitse tinkiä.
Itse opiskelin vielä uuden ammatin äitiyden jälkeen iltaopiskeluna ja työn ohessa ja tällä hetkellä toimin varhaiskasvattajana ja saan vanhemmilta äärettömästi kiitosta hyvästä työstä mitä todellakin teen sydämestäni. Mistään en ole jäänyt lasten takia päinvastoin äitiyden myötä vasta oma elämä alkoi hahmottua ja tajusinkin haluavani työskennellä ammatiksenikin lasten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori äiti, en enää teini, juuri 20 täytin ennen kuin ensimmäinen syntyi. Itselläni ei ole sen kummempaa syytä kuin, että aika oli meille oikea. Tylsä vastaus, jota et hakenut, mutta näin meni.
Mutta voisitko sinä sitten vastata minulle, mitä on ne asiat, jotka jäävät elämättä? Minulle ei vuosienkaan jälkeen ole selvinnyt. Reissut onnistuu, kouluttautuminen onnistui, ulkomailla asuminen lapsen kanssa onnistui.. Mikä on se merkittävä asia, joka pilaa nuoruuden kun lapsia saa nuorena? Mikä jää elämättä?
En mielestäni sanonut missään vaiheessa edes että mitään jäisi elämättä. Mutta on ihan eri asia tehdä noita asioita niin että joku lapsi rajoittaa sua tai on siinä mukana, kuin että ne voi tehdä silleen että keskityt vain itseesi. Musta on surullista jos vapaus jää kokematta, ja se kyllä pakostikkin jollain tapaa lapsen kanssa jää kokematta. Totta kai voit kokea vapautta sen lapsen kanssa, muttet silloin ole 100% vapaa, et vastaa vain itsellesi. Et voi lähteä keskellä viikkoa baariin miettimättä sen seurauksia, sillä sun täytyy aina miettiä myös sitä lasta.
Reissuilla et voi tehdä pelkästään tasan niitä asioita mitä haluat vaan sun täytyy tehdä myös tylsiä asioita. Et myöskään voi olla siellä reissussa vapaasti ja vaan rentoutua koska joudut kokoajan huolehtimaan siitä lapsesta. Uima-altailla sä joudut kokoajan kattomaan ettei se lapsi huku, et voi vaan maata ja ottaa aurinkoa. Etenkin jos sulla ei ole miestä matkassa, ja suurimmalla osalla teiniäideistä ei miestä ole.
Ylipäätään elämä on vain paljon rajoittuneempaa lasten kanssa, vaikka toisin voikin väittää. Se on vaan fakta että joudut miettimään asioita enemmän ja et voi aina tehdä just sitä mitä itse haluat.
No en ole vielä yhdelläkään reissulla joutunut mitään tylsää tekemään. Ihan kaupunkilomillakin lapset ovat mukana, kiertelevät nähtävyyksiä jne. Ei tee pahaa opettaa lapsillekaan kulttuuria ja niiden eroja jo pienestä asti. On museoita ja vaikka mitä muutakin katseltavaa kuin leikkipuistot. En makoilisi muutenkaan vain löhöämässä auringossa makoillen, ei voisi tylsempää lomaa olla kuin löhötä aurinkotuolilla ruskettumista tavoitellen. Minua ei todellakaan haittaa leikkiä lapsen kanssa altaassa ja meitä on kaksi, mies myös voi välillä altaassa vahtia, jos itse haluan uida. Sama mies edelleen.
Ikinä en baariin hingu enkä ole hinkunut. Ensimmäisen kerran kaverin seuraksi lähdin ollessani 19v. Se olikin se ainut ja viimeinen kerta, kuka sellaiseen haluaa? Oma mies ei ole vielä kertaakaan eläessään baarissa edes käynyt. Meillä juodaan alkoholia niinkin hurjia määriä, että viimeksi ostettu siideri 4 vuotta sitten, kesällä kaadoin viemäristä alas kun päiväykset oli jo mennyt vuosia sitten..Mikähän vapaus on jäänyt kokematta? Sinä puhut paljon asiasta, josta et selvästi tiedä. Kerkesin ennen lasta asua ulkomailla jne, että se vapaus on koettu ja en näe edelleenkään ratkaisevaa eroa, josta sinä puhut. Vastuu lapsesta on, se on totta, mutta ei sekään ole ikinä mikään kamala asia ollut.
Meillä lapset ovat pienestä asti tottuneet tulemaan mukana, joten ei ole tarvinnut ikinä tinkiä mistään. Esim. laivalla emme ole jatkuvasti leikkihuoneessa vaan teemme muutakin, kaikkia kuunnellaan ja kunnioitetaan. Miten tämä eroaa vaikka kavereiden kanssa matkailusta? Kyllä sinunkin silloin täytyy tehdä jokaisen valitsemia asioita, eikä vain mitä itse haluat.Matkalla kavereideni kanssa en joudu huolehtimaan heistä, en joudu laivalla huolehtimaan siitä että hyppääkö kaverini nyt laidan yli jos en kokoajan katso hänen peräänsä. Lapsista sulla on kokoajan vastuu ja huoli, eli et huolehdi vaan itsestäs vaan myös niistä. Ja se rajottaa sitä vapautta. Se nyt vaan on fakta. Et voi lähteä laivalla käymään yksin vessassa jos haluat ja jättää niitä lapsia vaan johonkin vaan sun pitää ottaa ne sinnekin mukaan, ei mun tarvii mun kavereita raahata mun kaa vessaan.
Vaikka se vastuu ei ole kamala asia, niin silti se on rajoittava asia. Se ei vaan ole sama asia tehdä asioita yksin ja lasten kanssa, vaikka se ei oliskaan niitten lasten kanssa hirveetä.
Sä oot onnekas että sulla on edelleen sama mies! Suurimmalla osalla teiniäideistä ei ole.
Jos kaverisi siellä ulkomailla tai laivalla vetää itsensä sammuksiin siellä ihannoimassassi baarissa, niin et ole vastuussa heistä? Jätät vain yksin sammuneena mihin sattuu sammumaan? Et kuulosta kivalta kaverilta.
Lapseni ei ikinä ole edes yrittänyt hypätä laivan kannelta alas, miksi edes olisi?
Ja kyllä voin jättää lapset leikkipaikalle kun käyn vessassa. Miksen voisi? Meinaat, että raahaan lapset siihen pieneen koppiin kanssani? Miksi tekisin niin? Ja edelleen mieskin voi heitä katsoa.
Sinä et voi perustella mitään millaista vastuu on, jos et itse ole sitä kokenut. Minä tiedän mitä tarkoitat vapaudella kun olen sen kokenut, mutta sinä et voi kuitenkaan ymmärtää sitä vastuuta lapsestasi niin kauan kun et sitä ole kokenut. Ja ikinä en edes haluaisi yksin tehdä reissuja, joten ihan samanlaista se silti on, aina pitää ottaa huomioon myös muiden tekemiset. Ja edelleen tiedän sen jo ajasta ennen lapsia.
Ehkä, jos lapset tottuvat, että aina heidän ehdoillaan mennään, niin se olisi sinun kuvaamasi tilanne, että lomalla joutuisi tekemään vain tylsiä juttuja.
Mutta en jaksa enää jankata samaa, meillä on mielipide erot. Sinä tunnut kuvittelevan elämäni ja lapsista vastuun rankempana, mutta se on ymmärrettävää kun ei omia ole. Ja joillain onkin, riippuu tietysti paljon lapsista ja mihin ovat tottuneet.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap et kommentoi vastauksia? Mä tunnen useita teiniäitejä tai siis entisiä eikä läheskään kaikki ole eronneet. Lapset myös kasvavat ja silloin sitä vapautta alkaa tulla.
Oon kommentoinut jo tosi montaa, esim vastaukset 14, 15, 26 on mun vastauksia. Oon vaan unohtanut laittaa perään ap 😂
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde oli vakaa,taloudellinen tilanne hyvä ja lapsi oli muutenkin toiveissa valmistumisen jälkeen. En tekis aborttia vuoden takia ja tämän takia sainkin lapsen 17v. En kadu, parisuhde kesti ja lapsilisän verran saadaan tukea. Lapsi on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori äiti, en enää teini, juuri 20 täytin ennen kuin ensimmäinen syntyi. Itselläni ei ole sen kummempaa syytä kuin, että aika oli meille oikea. Tylsä vastaus, jota et hakenut, mutta näin meni.
Mutta voisitko sinä sitten vastata minulle, mitä on ne asiat, jotka jäävät elämättä? Minulle ei vuosienkaan jälkeen ole selvinnyt. Reissut onnistuu, kouluttautuminen onnistui, ulkomailla asuminen lapsen kanssa onnistui.. Mikä on se merkittävä asia, joka pilaa nuoruuden kun lapsia saa nuorena? Mikä jää elämättä?
En mielestäni sanonut missään vaiheessa edes että mitään jäisi elämättä. Mutta on ihan eri asia tehdä noita asioita niin että joku lapsi rajoittaa sua tai on siinä mukana, kuin että ne voi tehdä silleen että keskityt vain itseesi. Musta on surullista jos vapaus jää kokematta, ja se kyllä pakostikkin jollain tapaa lapsen kanssa jää kokematta. Totta kai voit kokea vapautta sen lapsen kanssa, muttet silloin ole 100% vapaa, et vastaa vain itsellesi. Et voi lähteä keskellä viikkoa baariin miettimättä sen seurauksia, sillä sun täytyy aina miettiä myös sitä lasta.
Reissuilla et voi tehdä pelkästään tasan niitä asioita mitä haluat vaan sun täytyy tehdä myös tylsiä asioita. Et myöskään voi olla siellä reissussa vapaasti ja vaan rentoutua koska joudut kokoajan huolehtimaan siitä lapsesta. Uima-altailla sä joudut kokoajan kattomaan ettei se lapsi huku, et voi vaan maata ja ottaa aurinkoa. Etenkin jos sulla ei ole miestä matkassa, ja suurimmalla osalla teiniäideistä ei miestä ole.
Ylipäätään elämä on vain paljon rajoittuneempaa lasten kanssa, vaikka toisin voikin väittää. Se on vaan fakta että joudut miettimään asioita enemmän ja et voi aina tehdä just sitä mitä itse haluat.
No en ole vielä yhdelläkään reissulla joutunut mitään tylsää tekemään. Ihan kaupunkilomillakin lapset ovat mukana, kiertelevät nähtävyyksiä jne. Ei tee pahaa opettaa lapsillekaan kulttuuria ja niiden eroja jo pienestä asti. On museoita ja vaikka mitä muutakin katseltavaa kuin leikkipuistot. En makoilisi muutenkaan vain löhöämässä auringossa makoillen, ei voisi tylsempää lomaa olla kuin löhötä aurinkotuolilla ruskettumista tavoitellen. Minua ei todellakaan haittaa leikkiä lapsen kanssa altaassa ja meitä on kaksi, mies myös voi välillä altaassa vahtia, jos itse haluan uida. Sama mies edelleen.
Ikinä en baariin hingu enkä ole hinkunut. Ensimmäisen kerran kaverin seuraksi lähdin ollessani 19v. Se olikin se ainut ja viimeinen kerta, kuka sellaiseen haluaa? Oma mies ei ole vielä kertaakaan eläessään baarissa edes käynyt. Meillä juodaan alkoholia niinkin hurjia määriä, että viimeksi ostettu siideri 4 vuotta sitten, kesällä kaadoin viemäristä alas kun päiväykset oli jo mennyt vuosia sitten..Mikähän vapaus on jäänyt kokematta? Sinä puhut paljon asiasta, josta et selvästi tiedä. Kerkesin ennen lasta asua ulkomailla jne, että se vapaus on koettu ja en näe edelleenkään ratkaisevaa eroa, josta sinä puhut. Vastuu lapsesta on, se on totta, mutta ei sekään ole ikinä mikään kamala asia ollut.
Meillä lapset ovat pienestä asti tottuneet tulemaan mukana, joten ei ole tarvinnut ikinä tinkiä mistään. Esim. laivalla emme ole jatkuvasti leikkihuoneessa vaan teemme muutakin, kaikkia kuunnellaan ja kunnioitetaan. Miten tämä eroaa vaikka kavereiden kanssa matkailusta? Kyllä sinunkin silloin täytyy tehdä jokaisen valitsemia asioita, eikä vain mitä itse haluat.Matkalla kavereideni kanssa en joudu huolehtimaan heistä, en joudu laivalla huolehtimaan siitä että hyppääkö kaverini nyt laidan yli jos en kokoajan katso hänen peräänsä. Lapsista sulla on kokoajan vastuu ja huoli, eli et huolehdi vaan itsestäs vaan myös niistä. Ja se rajottaa sitä vapautta. Se nyt vaan on fakta. Et voi lähteä laivalla käymään yksin vessassa jos haluat ja jättää niitä lapsia vaan johonkin vaan sun pitää ottaa ne sinnekin mukaan, ei mun tarvii mun kavereita raahata mun kaa vessaan.
Vaikka se vastuu ei ole kamala asia, niin silti se on rajoittava asia. Se ei vaan ole sama asia tehdä asioita yksin ja lasten kanssa, vaikka se ei oliskaan niitten lasten kanssa hirveetä.
Sä oot onnekas että sulla on edelleen sama mies! Suurimmalla osalla teiniäideistä ei ole.
Jos kaverisi siellä ulkomailla tai laivalla vetää itsensä sammuksiin siellä ihannoimassassi baarissa, niin et ole vastuussa heistä? Jätät vain yksin sammuneena mihin sattuu sammumaan? Et kuulosta kivalta kaverilta.
Lapseni ei ikinä ole edes yrittänyt hypätä laivan kannelta alas, miksi edes olisi?
Ja kyllä voin jättää lapset leikkipaikalle kun käyn vessassa. Miksen voisi? Meinaat, että raahaan lapset siihen pieneen koppiin kanssani? Miksi tekisin niin? Ja edelleen mieskin voi heitä katsoa.Sinä et voi perustella mitään millaista vastuu on, jos et itse ole sitä kokenut. Minä tiedän mitä tarkoitat vapaudella kun olen sen kokenut, mutta sinä et voi kuitenkaan ymmärtää sitä vastuuta lapsestasi niin kauan kun et sitä ole kokenut. Ja ikinä en edes haluaisi yksin tehdä reissuja, joten ihan samanlaista se silti on, aina pitää ottaa huomioon myös muiden tekemiset. Ja edelleen tiedän sen jo ajasta ennen lapsia.
Ehkä, jos lapset tottuvat, että aina heidän ehdoillaan mennään, niin se olisi sinun kuvaamasi tilanne, että lomalla joutuisi tekemään vain tylsiä juttuja.
Mutta en jaksa enää jankata samaa, meillä on mielipide erot. Sinä tunnut kuvittelevan elämäni ja lapsista vastuun rankempana, mutta se on ymmärrettävää kun ei omia ole. Ja joillain onkin, riippuu tietysti paljon lapsista ja mihin ovat tottuneet.
Jos kaverilleni sattuu jotain, totta kai sillon huolehdin hänestä. Mutta eri asia on holhota häntä kokoajan. Lapsia sä joudut KOKOAJAN vahtimaan, edes vessassa et saa olla rauhassa. Ja kun sun lapsi on vessassa joudut pelkäämään et tippuuko se sinne pönttöön. Kun mun kaveri on vessassa niin voin aika rauhallisin mielin olla :D aikuisia ihmisiä ja pikkulapsia ei musta oikeen edes voi verrata.
Jos lukisit aiempia vastauksiani kunnolla, niin olisit nähnyt senkin miksi käytin esimerkkinä juuri baaria. En itse niissä edes käy, mutta VOISIN käydä. Ihan milloin vaan. Ilman että mun täytyy järjestää hoitoa jollekkin.
Mä oon itse ollut lastenhoitajana paljonkin ja jo se on musta rankkaa. Joten kyllä mulla siitä vastuustakin on jo jonkun verran kokemusta!
Mutta joo, ei väitellä enää. Taitaa olla tämä vain mielipide ero.
Hyvä että sulla on asiat aina ollut järjestyksessä ja oot tyytyväinen elämääsi lapsien kanssa! Mahtavaa että joillain on niin. Mun on vaan itse hyvin vaikee sitä käsittää, sen takia mä näitä vastauksia halusinkin. Halusin yrittää ymmärtää, mutta ei kukaan oikeen osaa vastata silleen ”ei-hyökkäävästi”. Oon tosiaan tätä asiaa miettinyt todella paljon nyt kun ympärilläni nuoret raskaantuu. Mä en vaan sitä ymmärrä ja siksi koitin täältä kysyä, ehkä vielä saan vastauksia :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde oli vakaa,taloudellinen tilanne hyvä ja lapsi oli muutenkin toiveissa valmistumisen jälkeen. En tekis aborttia vuoden takia ja tämän takia sainkin lapsen 17v. En kadu, parisuhde kesti ja lapsilisän verran saadaan tukea. Lapsi on parasta.
Kiitos! Tämä oli jo sellainen vastaus mitä hain, tämän voin ymmärtää. Onnea teille :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde oli vakaa,taloudellinen tilanne hyvä ja lapsi oli muutenkin toiveissa valmistumisen jälkeen. En tekis aborttia vuoden takia ja tämän takia sainkin lapsen 17v. En kadu, parisuhde kesti ja lapsilisän verran saadaan tukea. Lapsi on parasta.
Minkä ikäinen lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Teiniäiti, mikset tehnyt aborttia?"
Ehkä joillakin on sydäntä olla tekemättä lapsenmurhaa siitä syystä että "ei nyt just huvita lapsi".
Sääli ettei sua abortoitu, olis yksi idiootti maailmassa vähemmän
Kuinka moni lapseton voi todellisuudessa käydä baarissa keskellä viikkoa hetken mielijohteesta? Minulla ainakin on ollut käytännössä aina joko opiskelu tai työt tai molemmat, joiden takia keskellä viikkoa ei ole aikaa. Tai jos itsellä sattuisi olemaan aikaa, kavereilla tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille teiniäideille jotka piditte lapsenne tai annoitte adoptioon! Olette rohkeita ja esimerkillisiä nuoria naisia :)
Vai että esimerkillisiä :DDDDDD
En osaa sanoa. Toivon että oma lapseni eläisi ikävuodet 18-25 itselleen,matkailisi,kokeilisi asioita. Tämän aion hänelle myös kertoa. Se on niin tärkeää aikaa kasvaa ja oppia tuntemaan itsensä.
Sain lapsen suunnilleen saman ikäisenä kuin ap on nyt. Lapsen isä ei halunnut aborttia ja lupasi olla tukena. Itse olin abortista kahden vaiheilla. No, lapsen isää ei sitten huvittanutkaan tukea ja näkee lasta n. kerran kahdessa vuodessa.
Siinä oli sulateltavaa. Olisi tehnyt mieli olla vapaa ja istuin yksin kotona. Ja kun joskus sain vapaa-aikaa, ei se tuntunut samalta kuin ennen lasta. Eniten olisin halunnut asua ulkomailla, lähteä vaihto-oppilaaksi.
Nyt olen aikuinen. Sinut itseni ja elämäni kanssa, vaikka en ole pystynyt solmimaan esim. uutta parisuhdetta. Elämässä on muutakin. Aina kun katson lasta leikeissään, minussa läikähtää suuri kiitollisuus ja onni. Tunnen olevani siunattu.
Olet voinut elää elämääsi ja tehdä vaikka mitä. Sen sijaan olet vain märehtinyt ja valittanut tekemättä mitään järkevää?