Teiniäiti, mikset tehnyt aborttia?
Mä olen itse kuukauden päästä 20v täyttävä ja en vois kuvitellakkaan saavani nyt lapsia. Suoraansanottuna raskaaksi tuleminen olis mulle aivan jäätävä katastrofi, vaikka tiedänkin jo, että se päätyisi silloin aborttiin. En tiedä haluanko koskaan lapsia, mutta nyt se ainakin on aivan ehdoton ei. Mä haluan päästä opiskelemaan unelma-ammattiani, haluan matkustella, haluan olla vapaa esimerkiksi siihen että voin mennä baariin vaikka keskellä viikkoa jos itteäni huvittaa. Mä en vois kuvitellakkaan, että luopuisin vapaudestani tässä vaiheessa elämääni.
Koen itseni muutenkin tosi nuoreksi, justhan musta tuli täysikänen, just valmistuin vasta lukiosta, asun edelleen kotona eikä mulla edes ole mitään kiirettä vielä muuttaa, sitten joo kun pääsen opiskelemaan. Musta tän ikäset on vaan oikeesti tosi nuoria, ei me olla ehditty kokemaan yhtään mitään. Suuri osa mun ikäsistä elää kelan tuilla.
Jo kolme mulle entisestä koulusta tuttua tyttöä on saaneet lapsia. Ja tietysti jonkun ”säädön” kanssa joka on samantien häippäsyt meneen, enkä ihmettele asiaa yhtään, kyllä mäkin lähtisin. Mun on vaan niin vaikea ymmärtää sitä mikä ajaa mun ikäset pitämään sen lapsen, miksei he tee aborttia? Miksi he haluaa pilata elämänsä tässä vaiheessa? Useesti teiniäidit sanovat että lapsen saaminen ei pilaa heidän elämäänsä ja että he voivat sitten 18 vuoden päästä tehdä samoja juttuja mitä me tehdään nyt nuoruudessamme. Se on ihan eri asia tehdä niitä nuoruuden asioita nuorena kuin keski-ikäisenä.
Joten, haluaisin kuulla oikeita syitä teiltä jotka olette/olette olleet teiniäitejä. Mielenkiintoista olisi kuulla muitakin syitä kuin että ette pystyneet aborttiin tai että ”koin olevani valmis”. Miksi ette tehneet aborttia?
Kommentit (38)
Samasta syystä kuin äitisikään ei abortoinut sinua. Halusi pitää sisällään kasvavan vauvan, josta kasvoi lapsi.
Lapsen voi synnyttää ja antaa adoptioon. Ei sitä ole pakko itse pitää vaikka ei halua aborttia tehdäkään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi synnyttää ja antaa adoptioon. Ei sitä ole pakko itse pitää vaikka ei halua aborttia tehdäkään.
Tää tosin on Suomessa harvinaisempaa, mutta hyvä pointti!
Olen nuori äiti, en enää teini, juuri 20 täytin ennen kuin ensimmäinen syntyi. Itselläni ei ole sen kummempaa syytä kuin, että aika oli meille oikea. Tylsä vastaus, jota et hakenut, mutta näin meni.
Mutta voisitko sinä sitten vastata minulle, mitä on ne asiat, jotka jäävät elämättä? Minulle ei vuosienkaan jälkeen ole selvinnyt. Reissut onnistuu, kouluttautuminen onnistui, ulkomailla asuminen lapsen kanssa onnistui.. Mikä on se merkittävä asia, joka pilaa nuoruuden kun lapsia saa nuorena? Mikä jää elämättä?
Kaikki eivät ole henkisesti samalla tasolla. Sun tekstissäkin on sellaisia viittauksia millä mä en ole murehtinut päätäni edes 18-vuotiaana.
T. 13-vuotiaasta asti saman miehen kanssa seurustellut, ja jo alle 18-vuotiaana vauvakipeillyt äitihahmo. Ja ei, ei ole lapsia nyt 21-vuotiaanakaan mutta se olisi vain iloinen yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kuin äitisikään ei abortoinut sinua. Halusi pitää sisällään kasvavan vauvan, josta kasvoi lapsi.
Mun äiti oli teiniäiti (oli juuri täyttänyt 17 kun synnyin) enkä millään jaksa uskoa, että hän ei halunnut aborttia. Varmasti halusi, muttei isäni päätöksellä tehnyt. Vanhempani menivät naimisiin kuukausi sen jälkeen kun synnyin, äiti siis 17 ja isä 22.
En ole kiitollinen elämästäni, mun puolesta olisi hyvin voinut abortoida mut, en pyytänyt syntyä. Täytän kohta 50 ja koko elämäni olen ollut tätä mieltä.
Miksi en tehnyt aborttia? Voi luoja mikä kysymys, sisältää jo itsessään virheellisen oletuksen että lapsi olisi aina vahinko jos äiti on nuori. Olin 17 kun tulin raskaaksi, suunnitellusti. Raskaus meni kuitenkin kesken. Olin edelleen 17v kun tulin uudelleen raskaaksi. Eipä tullut mieleeni tehdä aborttia vaan toivoin että ei menisi taas kesken. Onneksi ei mennyt vaan on nykyään terve koululainen!
"Teiniäiti, mikset tehnyt aborttia?"
Ehkä joillakin on sydäntä olla tekemättä lapsenmurhaa siitä syystä että "ei nyt just huvita lapsi".
Ei nuori äiti ole huono äiti.
Tämä on totuus.
Ei raskauksia keskeytetty 1900-luvulla ihan noin vain, mutta muistaakseni 1970-luvulta alkaen on voitu keskeyttää myös sosiaalisin perustein.
Mitä on sosiaalinen peruste? Että haluaa hoitaa sosiaalisia suhteitaan baarissa?
Olen kyllä abortin puolella, en yhtään vastustaja, mutta silti hieman kyseenalaistan väitteen, etteikö muka lapsen synnyttyä voisi opiskella, matkustella, käydä baarissa, tehdä omia juttujaan...
20 ei ole teiniäiti. 15 tai 16 sanoo yleensä syyksi että sai sossulta kämpän. Surkeaa. Kun entinen oppilas, vaativa , hankala ja rakas, tulee moikkaamaan opea koulusta päästyään, poika esittelee auton- ja tyttö vauvanvaunujen renkaat.
AP:lle abortti tuntuu olevan vain jälkiehkäisykeino.
Jos on jo etukäteen päättänyt, että vahinkoraskaus hoidetaan abortoimalla voisi tehdä itselleen palveluksen ja paneskella vain steriloitujen miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori äiti, en enää teini, juuri 20 täytin ennen kuin ensimmäinen syntyi. Itselläni ei ole sen kummempaa syytä kuin, että aika oli meille oikea. Tylsä vastaus, jota et hakenut, mutta näin meni.
Mutta voisitko sinä sitten vastata minulle, mitä on ne asiat, jotka jäävät elämättä? Minulle ei vuosienkaan jälkeen ole selvinnyt. Reissut onnistuu, kouluttautuminen onnistui, ulkomailla asuminen lapsen kanssa onnistui.. Mikä on se merkittävä asia, joka pilaa nuoruuden kun lapsia saa nuorena? Mikä jää elämättä?
En mielestäni sanonut missään vaiheessa edes että mitään jäisi elämättä. Mutta on ihan eri asia tehdä noita asioita niin että joku lapsi rajoittaa sua tai on siinä mukana, kuin että ne voi tehdä silleen että keskityt vain itseesi. Musta on surullista jos vapaus jää kokematta, ja se kyllä pakostikkin jollain tapaa lapsen kanssa jää kokematta. Totta kai voit kokea vapautta sen lapsen kanssa, muttet silloin ole 100% vapaa, et vastaa vain itsellesi. Et voi lähteä keskellä viikkoa baariin miettimättä sen seurauksia, sillä sun täytyy aina miettiä myös sitä lasta.
Reissuilla et voi tehdä pelkästään tasan niitä asioita mitä haluat vaan sun täytyy tehdä myös tylsiä asioita. Et myöskään voi olla siellä reissussa vapaasti ja vaan rentoutua koska joudut kokoajan huolehtimaan siitä lapsesta. Uima-altailla sä joudut kokoajan kattomaan ettei se lapsi huku, et voi vaan maata ja ottaa aurinkoa. Etenkin jos sulla ei ole miestä matkassa, ja suurimmalla osalla teiniäideistä ei miestä ole.
Ylipäätään elämä on vain paljon rajoittuneempaa lasten kanssa, vaikka toisin voikin väittää. Se on vaan fakta että joudut miettimään asioita enemmän ja et voi aina tehdä just sitä mitä itse haluat.
Vierailija kirjoitti:
AP:lle abortti tuntuu olevan vain jälkiehkäisykeino.
Jos on jo etukäteen päättänyt, että vahinkoraskaus hoidetaan abortoimalla voisi tehdä itselleen palveluksen ja paneskella vain steriloitujen miesten kanssa.
No nyt oot kyllä ymmärtänyt koko asian ihan kunnolla väärin :D mä pelkään raskaaksi tuloa niin paljon että mulla on käytössä sekä pillerit että kondomi. Pillerit mulla on ollut jo 7 vuotta. Mä haluan että mulla on suunnitelma kaiken varalle. Musta on vaan viisasta ja aikuismaista ajatella sitä että mitä tehdään jos raskaus sattuisi tapahtumaan, sillon se ei siinä vaiheessa olisi hirveä paniikki kun tietää jo etukäteen mitä tehdään. Minusta jokaisen pitäisi ENNEN seksin harrastamista tietää mitä tehdään jos vahinko tapahtuu - olisi se sitten abortti tai lapsen pitäminen.
Tsemppiä kaikille teiniäideille jotka piditte lapsenne tai annoitte adoptioon! Olette rohkeita ja esimerkillisiä nuoria naisia :)
Haluan nyt selventää, etten missään vaiheessa sanonut etteikö äiti voisi opiskella, matkustaa tai käydä baarissa. Mutta niitä asioita teet eri tavalla silloin kun sulla on lapsi.
Enkä ole myöskään sanonut että nuori äiti olisi huono äiti.
Lukekaa huolella ennen kuin kommentoitte ettei tarvitse jokaiselle erikseen vastata samoja asioita :)
ap
En tehnyt aborttia, koska halusin pitää lapsen.
Vierailija kirjoitti:
AP:lle abortti tuntuu olevan vain jälkiehkäisykeino.
Jos on jo etukäteen päättänyt, että vahinkoraskaus hoidetaan abortoimalla voisi tehdä itselleen palveluksen ja paneskella vain steriloitujen miesten kanssa.
Mitä muuta abortti ei-toivotun raskauden päättämiseksi on, jos ei jälkiehkäisykeino?
Minua se ei ainakaan palvelisi millään lailla, että valitsisin seksikumppanini sen perusteella ovatko steriloituja vai eivät enkä sen perusteella kenestä tykkään. Ja melko varmasti se vahinko olisi abortin paikka.
Olin samanikäinen kuin sinä kun esikoinen syntyi.
Ei käynyt edes mielen perukoilla abortti, lasta oli yritetty vuosi!
Olen saanut 3 lasta lisää, opiskellut ammatin ja olen onnellinen 41 vuotias
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori äiti, en enää teini, juuri 20 täytin ennen kuin ensimmäinen syntyi. Itselläni ei ole sen kummempaa syytä kuin, että aika oli meille oikea. Tylsä vastaus, jota et hakenut, mutta näin meni.
Mutta voisitko sinä sitten vastata minulle, mitä on ne asiat, jotka jäävät elämättä? Minulle ei vuosienkaan jälkeen ole selvinnyt. Reissut onnistuu, kouluttautuminen onnistui, ulkomailla asuminen lapsen kanssa onnistui.. Mikä on se merkittävä asia, joka pilaa nuoruuden kun lapsia saa nuorena? Mikä jää elämättä?
En mielestäni sanonut missään vaiheessa edes että mitään jäisi elämättä. Mutta on ihan eri asia tehdä noita asioita niin että joku lapsi rajoittaa sua tai on siinä mukana, kuin että ne voi tehdä silleen että keskityt vain itseesi. Musta on surullista jos vapaus jää kokematta, ja se kyllä pakostikkin jollain tapaa lapsen kanssa jää kokematta. Totta kai voit kokea vapautta sen lapsen kanssa, muttet silloin ole 100% vapaa, et vastaa vain itsellesi. Et voi lähteä keskellä viikkoa baariin miettimättä sen seurauksia, sillä sun täytyy aina miettiä myös sitä lasta.
Reissuilla et voi tehdä pelkästään tasan niitä asioita mitä haluat vaan sun täytyy tehdä myös tylsiä asioita. Et myöskään voi olla siellä reissussa vapaasti ja vaan rentoutua koska joudut kokoajan huolehtimaan siitä lapsesta. Uima-altailla sä joudut kokoajan kattomaan ettei se lapsi huku, et voi vaan maata ja ottaa aurinkoa. Etenkin jos sulla ei ole miestä matkassa, ja suurimmalla osalla teiniäideistä ei miestä ole.
Ylipäätään elämä on vain paljon rajoittuneempaa lasten kanssa, vaikka toisin voikin väittää. Se on vaan fakta että joudut miettimään asioita enemmän ja et voi aina tehdä just sitä mitä itse haluat.
No en ole vielä yhdelläkään reissulla joutunut mitään tylsää tekemään. Ihan kaupunkilomillakin lapset ovat mukana, kiertelevät nähtävyyksiä jne. Ei tee pahaa opettaa lapsillekaan kulttuuria ja niiden eroja jo pienestä asti. On museoita ja vaikka mitä muutakin katseltavaa kuin leikkipuistot. En makoilisi muutenkaan vain löhöämässä auringossa makoillen, ei voisi tylsempää lomaa olla kuin löhötä aurinkotuolilla ruskettumista tavoitellen. Minua ei todellakaan haittaa leikkiä lapsen kanssa altaassa ja meitä on kaksi, mies myös voi välillä altaassa vahtia, jos itse haluan uida. Sama mies edelleen.
Ikinä en baariin hingu enkä ole hinkunut. Ensimmäisen kerran kaverin seuraksi lähdin ollessani 19v. Se olikin se ainut ja viimeinen kerta, kuka sellaiseen haluaa? Oma mies ei ole vielä kertaakaan eläessään baarissa edes käynyt. Meillä juodaan alkoholia niinkin hurjia määriä, että viimeksi ostettu siideri 4 vuotta sitten, kesällä kaadoin viemäristä alas kun päiväykset oli jo mennyt vuosia sitten..
Mikähän vapaus on jäänyt kokematta? Sinä puhut paljon asiasta, josta et selvästi tiedä. Kerkesin ennen lasta asua ulkomailla jne, että se vapaus on koettu ja en näe edelleenkään ratkaisevaa eroa, josta sinä puhut. Vastuu lapsesta on, se on totta, mutta ei sekään ole ikinä mikään kamala asia ollut.
Meillä lapset ovat pienestä asti tottuneet tulemaan mukana, joten ei ole tarvinnut ikinä tinkiä mistään. Esim. laivalla emme ole jatkuvasti leikkihuoneessa vaan teemme muutakin, kaikkia kuunnellaan ja kunnioitetaan. Miten tämä eroaa vaikka kavereiden kanssa matkailusta? Kyllä sinunkin silloin täytyy tehdä jokaisen valitsemia asioita, eikä vain mitä itse haluat.
Muakin kiinnostaa.