Kypsät ja virheestä viisastuneet naiset: Mikä meni nuoruuden miesvalinnassa pieleen?

Mun kantapään kautta opittua:

Niin kauan kun itse on lapseton, ei pidä ottaa miestä jolla on jo lapset. On tosi rankka yhtälö ja epäreilu. Sitten kun on eronnut ja itsellä lapsia, on hyvä ottaa toinen jolla sama tilanne.

Eli neuvoni on, pyri löytämään kumppani joka on aika lähellä omaa ikää ja taustaa ja muutenkin elämäntapaa, ja elämässä samassa vaiheessa.

Toinen kantapään kautta opittu. Kun itse on maltillinen alkoholinkäyttäjä, ei olisi pitänyt ottaa miestä, joka tylkkää ottaa kaatokännit viikonloppuisin. Vaikka olisi kuinka hauska ja mukava muuten. Hauskuus ja mukavuus vuosien myötä vähenee kun sen syrjäyttää lisääntyvä alkoholinkäyttö.

Kantapään kautta opittu: älä pienituloisena suostu liian korkeaan elintasoon siksi että kumppani tienaa enemmän. Siinä helposti säästöt sulaa tai niitä eri kerry, eikä omaisuutta, ja opinnot kärsii kun on tehtävä sivutöistä. Jos mies ei kestä asua pienissä asunnoissa vuokralla ja olla metkustelematta ennen kuin valmistut, hän on väärä mies sinulle.

Vielä yksi: ole varovainen jos mies odotuttaa aina itseään, jos joudut aina olemaan se joka joustaa ja muuttaa suunnitelmia, ja jonka ystäville ja sukulaisiin ja harrastuksiin ei ikinä oikein tunnuta ehtivän. Ei jatkoon, liian itsekäs.

Eka mies oli white trash, samaa settiä koko perhe. Toki ikäkin vaikutti, mutta oli kyllä itsekäs nuoriherra. Tämän jälkeen tuli älykäs ja liian kiltti mies.

Miehen täytyy osallistua arkeen, osata panna ja haluta käydä töissä. Sillä pääsee jo pitkälle.

Meilläkin yhteenmuuton myötä miehen asenne otti pykälän perinteiseen, ja aiemmin itsenäisesti elänyt mies oletti että minä boheemi opiskelija olen yhtäkkiä ihan martta. Koska äitinsä oli kotisäiti.

Toinen vielä isompi pykälä otettiin, kun lapsi syntyi. Siinä kohtaa jäin aivan totaalisen yksin hoitamaan lapsen ja kodin.

Tosi on että opitulla perheen mallilla on iso merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Money talks kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitä huomiota siihen, miten miesystäväsi kohtelee omaa äitiään. Tulee kohtelemaan sinua tavallaan samalla tavoin.

Itse en ikinä enää ottaisi pihiä miestä.Enkä itsekästä.

Ulkonäköä tärkeämpää on se luonne !!

Toisella kierroksella onnisti: sain ihanan miehen, kohtelee minua kuin prinsessaa. Rakastaa, auttaa ja hellii. Tekisi mitä vain puolestani. Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Ollaan oltu yhdessä pian 22 vuotta.

Anteliaisuus on aina hyvä piirre miehessä. 😂

Ei tuossa tarkoitettu, että miehen pitäisi olla antelias vaan sitä, että miehellä on terve suhtautuminen rahan käyttöön. Pihi haluaa pitää huolen myös puolison rahan käytöstä eli jokaisesta pienestäkin ostoksesta seuraa hirvittävä huutokonsertti.

Erkkikin uskoo tota selitystä.

Mies oli kokematon 24-vuotiaana, kuten toivoinkin. Luulin, että hän halusi elää vain yhden naisen kanssa. Minä olin kokematon, koska halusin mennä naimisiin ensimmäiseni kanssa.

Oikea syy oli se, ettei häntä kiinnostanut seksi yhtään. Hän puhui seksin aikana äidistään, hihitti ja ihmetteli, mitä äiti sanoisi, jos tietäisi, mitä me teemme.

Mies oli epäsiisti eikä ymmärtänyt peseytymisen tärkeyttä.

Vinkki: varokaa oikeustieteen opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Money talks kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitä huomiota siihen, miten miesystäväsi kohtelee omaa äitiään. Tulee kohtelemaan sinua tavallaan samalla tavoin.

Itse en ikinä enää ottaisi pihiä miestä.Enkä itsekästä.

Ulkonäköä tärkeämpää on se luonne !!

Toisella kierroksella onnisti: sain ihanan miehen, kohtelee minua kuin prinsessaa. Rakastaa, auttaa ja hellii. Tekisi mitä vain puolestani. Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Ollaan oltu yhdessä pian 22 vuotta.

Anteliaisuus on aina hyvä piirre miehessä. 😂

Ei tuossa tarkoitettu, että miehen pitäisi olla antelias vaan sitä, että miehellä on terve suhtautuminen rahan käyttöön. Pihi haluaa pitää huolen myös puolison rahan käytöstä eli jokaisesta pienestäkin ostoksesta seuraa hirvittävä huutokonsertti.

Erkkikin uskoo tota selitystä.

Sinulla ei taida olla paljon kokemusta naisista.

On hyvä ottaa samanlaisesta taustasta, niin on jo paljon mitä ei tarvitse selittää.

Esimerkiksi jos on itse akateeminen mutta omat vanhemmat työväkeä, niin paljon helpommalla pääsee jos kumppani on toinen koulutettu mutta duunarien lapsi.

Esimerkiksi lähdetään enemmän samalta taustalta siitä mikä on sopiva ja riittävä asunto, onko mökkiä ja venettä, missä lomaillaan ja miten säästetään.

Jos toinen on tottunut että aina voi tarvittaessa myydä metsää, niin käy vähän haastavaksi kun sen toisen puolella ei ole ikinä ollut mitään myytävää ja piiskata on vaan kaikki säästettävä.

Samoin voi olla että toinen ei niin mieti, johtaako se oma opintoala töihin joista saa tarpeeksi palkkaa, kun ainahan voi pyytää apuja isältä asunnon ostoon.

Tällaiset asiat on myös oma osansa parisuhteen edellytyksistä ja siitä, miksi raha-asioista tulee riitaa.

^Tietenkin *palkasta kaikki säästettävä ;)

Itse otin riskin ja menin ulkomaalaisen miehen kanssa naimisiin, vaikka ihan selvästi näki ettei hän ei ollut helppo ihminen. Olimme yli kymmenen vuotta naimisissa ja alkuun oli oikeen hauskaa ja vapauttavaa, loppu aika rankkaa. Paras seuraus liitosta oli lapsi. Ehdottomasti kannatti, varsinkin kun päätöstä tehdessä näytti siltä, ettei muitakaan tarjokkaita ollut ja tulevaisuus näytti tylsältä.

Omista raha-asioista on tärkeä huolehtia, mieheni oli rahojen suhteen aivan huoleton.

Vierailija kirjoitti:

Tason on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten suurin ongelma on että kaikilla on samanlainen miesmaku. Kaikki haluavat samanlaiset kasvot omaavan miehen, samanlaisella itsevarmuudella ja kovuudella ja pitkän. Kun kaikki haluavat samanlaisen niin siitä aiheutuu pariutumisen nykytilanne missä yksi axl smith hoitelee satoja naisia ja se kunnollinen hyväsydäminen perhettä haluava mies on ikisinkkuna jonnekin 35v asti.

Ja miestenkö naismaussa on laajoja variaatioita? Tupakoiva, lihava, kouluttamaton ja tatuoitu kouvolatukka kerää yhtä paljon ihailua kuin vaikka Kerttu Rissanen? 😂 

Kyllä, miesten naismaku on ihan järkyttävän paljon laajempi mitä naisten miesmaku.

Esim miehelle ei ole yleensä väliä onko nainen lyhyempi vai pitempi.

Miehelle ei ole yleensä väliä naisen koulutuksen tasolla.

Jotkut miehet tykkää pulleammista ja jotkut toiset atleettisista.

Miehille käy kaikenlaiset vaginat ja peppureiät, naisille käy vain isot penikset.

Miehille käy kaikenlaiset naisen äänet, naiset haluavat vain matalan äänen omaavan miehen.

Lista jatkuu ja jatkuu mutta pointtina se että se ihannemiehen malli on kamalan kapea.

Juuu ja tämän todistaa se, ettei yhdelläkään matalakoulutetulla, lyhyehköllä pienimunaisella miehellä ole ikinä yhtäkään naista. Vain pitkillä korkeakoulutetuilla miehillä on isot penikset ja vakipartnerit, kyllähän sen näkee kun kadulla kulkee.

Hyvä itsetunto ehdottomasti itselle ennen miehiä. Minäkin nuorena haksahdin vääränlaiseen mieheen ensin...

Mies tuli kylään, kun olin juuri saanut tietää tätini kuolleen. Olin itkuinen. Mies lähti pian ovet paukkuen menemään, kun mä olin niin huonoa seuraa. Ja minä raukka ajattelin että täytyy olla seuraavalla kerralla parempi tyttöystävä. Empatiaa ei tältä mieheltä herunut kertaakaan suhteen 7 vuoden aikana.

Mies muutti suoraan kotoaan äidin helmoista. Ei ymmärtänyt ollenkaan sitä vaivaa, mitä peruskodinhoito oli. Suosittelisin ottaman miehen, joka on oppinut pärjäämään omillaan.

Kuvittelin olevani jotenkin erityinen, kun mies ei tullut muiden naisten kanssa toimeen, mutta minä pärjäsin. Suuri virhe. Mies ei arvostanut naisia ihmisinä, kuten miehiä, vaan aina haukkui ja halvensi. Seuraavaksi miehekseni valitsin sellaisen, jolla oli naispuoleisia ystäviä. Arvostaa minuakin aivan eri tavalla kuin ensimmäinen.

Perheestä: miten puhuu siskostaan ja äidistään. He ovat miehen pisin naissuhde ja vaimo hyvin todennäköisesti tulee jatkossa saamaan samanlaista kohtelua.

Miten suhtautuu ongelmiin ylipäänsä. Suuttuuko vai pyrkiikö selvittämään ratkaisua hermot kurissa. Lapsiperheessä tulee vastaan tilanteita, kun kaikki tuntuu menevän pieleen ja kumpikaan ei oo saanut kunnolla nukuttua. Sillon on erittäin mukavaa, ettei kaiken lisäksi mies kilahda ja ala raivota.

Viimeisenä. On erittäin tärkeää, että pystyt kunnioittamaan miestäsi ja koet että miehesi myös arvostaa sinua. Keskinäinen toiselle hyvän toivominen ja kannustaminen kantaa pitkälle. Nuorena en ymmärtänyt kuinka paljon arjessa auttaa kannustava mies. Tuntuu niin hyvältä, kun minua ei enää vähätellä ja haukuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa kun täällä kerrotaan perheen määrittelevän ihmisen. Minun lapsuudessa oli perheväkivaltaa isän puolelta, ja äiti oli isää lastensakin kustannuksella jumaloiva nainen.

En ymmärrettävästi ole heidän kanssaan tekemisessä enkä kohtele heitä mitenkään. Aikuisena olen tehnyt paljon töitä traumojeni eteen. Vanhemmistani huolimatta olen nykyisin hyvä mies enkä taatusti tule kohtelemaan vaimoani ja lapsia samalla tavalla.

Eihän meidän elämämme noin determinoitua ole, muutenhan täällä jokainen olisi vanhempansa kuva, eikä mikään muuttuisi koskaan. Mutta älä ylpisty liikaa ja ripustaudu ajatukseen, että yhtään vanhempasi vikoja sinussa ei voi olla. Muuten järkytyt havaitessasi, että paineen alla olet itsekin vähemmän ihana vanhempi tai puoliso.

Hyvä uutinen on se, että lopultakin vanhempiensa virheellisiä valintoja on silti melko helppo välttää. Usein ongelmaksi tulee sitten se, että mennään överiksi vastakkaiseen suuntaan. Väkivalloin kasvatettu lapsi itse vanhempana on niin luonnottoman pitkämielinen, että lopulta lapset oireilevat sen takia.

Ja samaan aikaan kuitenkin olet vanhempiesi kopio monella tapaa. Voit välttää heidän virheitään ja uskomuksiaan, mutta et temperamenttipiirteitä, joita ne virheet ilmensivät. Yritä löytää oma tapasi olla rakentavammin lyhytpinnainen, jne.

Lopulta saatat kuitenkin äkkiä huomata olevasi edelleenkin vanhemmillesi lapsenomaisen lojaali. Et esimerkiksi uskalla onnistua ammatissa, jos kotona ei ole hyväksytty huomionhakua. Näitä on vaikea käsitellä terapiassa, jos ne eivät ole vielä tulleet ilmi. Itse pistelin nuoruuden rehvakkuuden voimin menemään yliopiston läpi, mutta jatkotutkintoiässä aloin alisuoriutumaan ymmärtämättä lainkaan, miksi en äkkiä enää uskallakaan. Ja miksi en kykene rakentamaan hyviä yhteistyösuhteita.

"Väkivalloin kasvatettu lapsi itse vanhempana on niin luonnottoman pitkämielinen, että lopulta lapset oireilevat sen takia."

Just näin!

Mun äiti vaan kesti ja venytti minun rajoja, jopa teinivuosina niin, että itsekin mietin saavani liikaa siimaa, mm. yötä poissaolojen suhteen. Teininä sairastuin sitten masennukseen, viiltelin itseäni yms. Myöhemmin tajusin sen johtuvan osittain juuri siitä: etsin rajoja ja tukea, niitä ei ollut ja putosin tyhjyyteen.

Reilu 30 vuotta olen kuunnellut kertomuksia äidin juoposta isästä. Tajuan yhteyden.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset pilaavat elämänsä jännäukkojen vuoksi, niin ovat katkeria niistä lopun elämänsä ajan.

Jännäukon on siis ihan pakko pilata (nuoren) naisen elämä? 

Kyllä se oppi kantapään kautta tulee aikanaan itse kullekin. Muista kuitenkin nauttia matkasta.

Kun olisi yksikin ketju missä joku ei tulisi sanomaan miten sinkuksi jääneet miehet on hyväsydämisiä, kilttejä ja lapsirakkaita. No entäpä jos ovatkin sitä vain omasta mielestään? Ja ovatkin oikeasti itseensäkäpertyneitä, valittavia mammanpoikia.

Olen seurustellut sellaisen miehen kanssa, joka koko ajan pyrki olemaan minua parempi kaikessa, halusi että olen jotenkin "vähemmän".

Toinen oli sairaalloisen mustasukkainen, kolmannella adhd eikä häntä vain kiinnostanut minä tai parisuhde kun ei pystynyt keskittymään eikä syönyt lääkkeitä.

Onneksi virheistä opittu ja nyt jo pari vuotta rakastavan, minua arvostavan miehen kanssa.

Oli jo aiemminkin, mutta ehdottomasti se, että miten mies kohtelee äitiään (tai siskoaan, jos sellainen on). Tämän virheen tein itse, ja näin jälkeenpäin viisastuneena tämä on ehkä paras neuvo.

Ei kannata ottaa miestä, joka ei ole koskaan asunut omillaan. Omalla kohdalla tämä iän karttuessa on tosin onneksi yhä epätodennäköisempää.. :D Kodinhoidon opettaminen aikuiselle ihmiselle on todella turhauttavaa, eikä äiti-lapsi-asetelma varsinaisesti nostata libidoakaan.

Luulin että olen pieni, laiha ja ruma eikä kukaan huolisi minua joten otin ensimmäisen joka huoli. Mulle riitti että mies oli kunnollinen kumppani arjessa ja hyvä isä. En saanut arvostusta enkä oikein hyväksyntääkään. Vuosien mittaan sitten tajusin että rakkaus ja intohimo on vähintään yhtä tärkeitä parisuhteessa. Seksiä kyllä oli mutta....

Jossain vaiheessa selvisi että olenkin viehättävä ja fiksu ja ansaitsen parempaa. Rakas ihana suuri rakkauteni opetti mulle mikä ja kuka oikein olen, tapasimme 6v ennen eroa. Harmi ettei meistä ikinä tullut paria mutta ystäviä olemme edelleenkin.