Kypsät ja virheestä viisastuneet naiset: Mikä meni nuoruuden miesvalinnassa pieleen?

Älä huoli miestä, joka puhuu sinulle tai muille rumasti. Minkäänlainen haukkuminen, ilkeily tai rähiseminen ei ole hyväksyttävää. Toista pitää kunnioittaa, ja tämä on tietenkin molemminpuolinen vaatimus.

Toinen ehdoton vaatimus on järkevä rahankäyttö. Nautinnot ja ns. turhat ostokset ovat välillä oikein mukavia, jos niihin on varaa, mutta taloudellinen tasapaino on arjessa tärkeää. Myös liian pihin kanssa on raskasta elää.

Minun mielestäni järkevin neuvo on se, että elä sinkkuna, jos sopivaa miestä ei löydy. 

Nämä ei oikein ole sellaisia asioita joita voisi selittää. Niitä voi opettaa jos tuntee toisen pitkään niin että asiasta käydään sarja keskusteluja ja yhdessä käydään läpi esimerkkejä. Useimmat oppii kuitenkin kokemuksella.

Onnea matkaan, toivottavasti sulla käy hyvä tuuri eikä edes tarvitse oppia kokemuksesta yhtään mitään.

Inhottavaa kun täällä kerrotaan perheen määrittelevän ihmisen. Minun lapsuudessa oli perheväkivaltaa isän puolelta, ja äiti oli isää lastensakin kustannuksella jumaloiva nainen.

En ymmärrettävästi ole heidän kanssaan tekemisessä enkä kohtele heitä mitenkään. Aikuisena olen tehnyt paljon töitä traumojeni eteen. Vanhemmistani huolimatta olen nykyisin hyvä mies enkä taatusti tule kohtelemaan vaimoani ja lapsia samalla tavalla.

Jaa, ei mikään mennyt pieleen. Sain kaksi ihanaa lasta ja omaisuutta mukavasti. Ero tuli kun lapset olivat n. kymmenvuotiaita. Ex-miestä ero kadutti myöhemmin, minua ei koskaan. Toki eroaminen raskasta oli ja montaa erokohinan aikaista tekoani kadun, mutta harva meistä elää virheettömän elämän. Nyt olen jo liki kuusikymppinen, lapset aikuisia ja elämäni mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kriittinen miehen suvun historiaa kohtaan, siis sillä silmällä että mitä itse haluat. Historia usein toistaa itseään, yksinhuoltajat kasvattavat yksnhuoltajia jne.

Tämä on tärkeää. Minkä verran suvussa ja miehen perheessä on opiskeltu, mitä tekevät työkseen? Onko ADHD:ta tai muita neurologisia ongelmia vaikka sisaruksilla? Kehitysvammaisuutta? Huumeongelmaa? Syrjäytyneisyyttä?

Koska jos itse olet eri taustalla kasvanut, noista voi kasvaa ajan myötä ongelmia vaikka mies olisi kuinka hyvä tyyppi itse. Esim. ADHD on vahvasti periytyvää.

kiinnitin just noihin seikkoihin aikanaa huomiota. Mies oli hyvästä suvusta, vanhemmat hyvin koulutettuja ja arvostettuja seudulla, miehellä hyvä opiskelupaikka jne.. Silti miehen elämä meni pieleen. Hän ei lähtenyt astelemaan vanhempiensa latuja. Odotin kyllä muuta kuin mitä hänestä sain. Siksi vastaan mene tunteen mukaan ja pidä järki kyydissä. Elämä on elettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että pieleen meni ja lujaa se, että ylipäätään aloin mihinkään pitempiaikaiseen suhteeseen miesten kanssa!

Sitä kun on nuori, sitä vaan laukkaa lauman mukana ja "täytyy" olla se mies kun kaikilla muillakin on, ja sitä joka puolella odotetaan että sellainen löytyy.

Tuli kokeiltua ja huonoiksi havaittua. Onneksi tulin järkiini ja tajusin, että ei minua ole luotu parisuhteeseen. Olen onnellinen vapaana ja itsenäisenä. Tätä olotilaa EN vaihda vaikka tulis kullalla kuorrutettu ukko rekkakuormallisen timantteja kanssa. En.

Mutta uskonpa että ne nuoruuden toilailut tarvittiin jotta löysin oman tapani elää hyvää elämää!

Entä seksin harrastaminen? Miten teidänlaisenne hoitavat sen?

Komppaan näitä, jotka käskevät tutkia perhedynamiikkaa. Ei se ole sattumaa, miten usein täällä kerrotaan miehen muuttuneen taikaiskusta, kun suhde syvenee. Monella sen laukaisee lapsen syntymä. Meillä ensimmäinen muutos ajoittui yhteenmuuttoon, aiemmin moderni ja ihana mies alkoi toteuttaa omaa perhemalliaan ja tehdä minunkin elämäni suuntaan vaikuttavia päätöksiä kertomatta edes minulle. Lapsen synnyttyä taas mies vajosi itsesäälin valtaan, omi lapsen ja alkoi lipittää autotallissa - molemmat onnistuvat yhtä aikaa, jos on taitava. Minut pelattiin ulos molemmissa vaiheissa, mutta vasta nyt, kun erosta on kulunut pari vuotta, alan nähdä koko kuvion. Kun uin vielä liemessä, kaikki huomio meni ensin pärjäämiseen ja sitten selviytymiseen.

Nyt meneekin sitten aika pojan vieroittamiseen taipumuksesta liittoutua kenen tahansa miespuolisen kanssa minua vastaan. Saatan olla myöhässä, ja se on hänen perusluonteessaan jo. Onneksi isäpuoli on aika immuuni näille pyrkimyksille ja lojaali painostuksen allakin, joten pojalla on jotain toivoa vielä löytää kaunaton, rakentava suhtautuminen naisiin.

Mutta näinhän se näyttäisi olevan, että aika monelta mieheltä sellainen tavoite karkaa saavuttamattomiin.

Ole oma itsesi heti alusta lähtien. Tällä en tarkoita, että piere ja käyttäydy oudosti.. vaan sitä, että älä teeskentele vaan käyttäydy kuten olisit parhaan kaverisi seurassa. Jos tämä kummastuttaa miestä, hän ei ole se oikea. Minä mm. sain kommentteja "olet ihan hassu" tai jopa "sä olet omituinen" ihan vaan siitä, kun puhuin ja juttelin normaalisti. En esittänyt "tyttöystävää".

Älä koskaan teeskentele olevasi tyhmempi kuin olet. Äläkä muuta itseäsi ellei kyse ole jostain pahasta piirteestä missä itsekin tiedät olevan petrattavaa.

Älä ota miestä, joka ei sytytä sinua seksuaalisesti.

Parisuhteessa pitää joustaa ja tehdä kompromisseja. Älä ole liian jyrkkä.

Valitse tasa-arvoinen, moderni mies. Perehdy feminismiin, sitä kautta tulet huomaamaan paljon epäkohtia. Todella monet miehet ajattelevat edelleen lapsen kasvatuksen olevan naisen tehtävä, ja että heidän kuuluu vain "auttaa" siinä. Itse sorruin tuollaiseen mieheen, ja lapsen kasvatus ja kodin pyörittäminen pääasiassa yksin ovat haastavia tehtäviä. Isän malli lapsellenikaan ei todellakaan ole paras mahdollinen.

MIehet on aika suoria alkuvaiheessa jo. Jos hänen puheet ovat sen tyylisiä, että "katsellaan, haluan pitää nyt hauskaa" , ei ole kiinnostunut sitoutumisesta, hyvin harvasanainen jos puhe kääntyy lapsiin edes yleisellä tasolla. Valitettavasti näistä harvoin hyvää tulee jatkossakaan. 

Eri mieltä tuosta perheenvaikutuksesta. Hyvä perhe ei takaa hyvää miestä. Niistä hyvistäkin perheistä kasvaa varsinaisia mätämunia!

Kaikki ääri-ilmiöt ja niiden seuraaminen on itselleni red flag. Olipa urheilu, ruokavalio, elämänkatsomus, matkakohteet, kirjallisuus jos se on jotain yhtä ja ylenpalttisesti, fanaattisesti, ei hyvä.

Kohtelias, antelias, suoraselkäinen käytös systemaattisesti on aina hyvä merkki.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa kun täällä kerrotaan perheen määrittelevän ihmisen. Minun lapsuudessa oli perheväkivaltaa isän puolelta, ja äiti oli isää lastensakin kustannuksella jumaloiva nainen.

En ymmärrettävästi ole heidän kanssaan tekemisessä enkä kohtele heitä mitenkään. Aikuisena olen tehnyt paljon töitä traumojeni eteen. Vanhemmistani huolimatta olen nykyisin hyvä mies enkä taatusti tule kohtelemaan vaimoani ja lapsia samalla tavalla.

Eihän meidän elämämme noin determinoitua ole, muutenhan täällä jokainen olisi vanhempansa kuva, eikä mikään muuttuisi koskaan. Mutta älä ylpisty liikaa ja ripustaudu ajatukseen, että yhtään vanhempasi vikoja sinussa ei voi olla. Muuten järkytyt havaitessasi, että paineen alla olet itsekin vähemmän ihana vanhempi tai puoliso.

Hyvä uutinen on se, että lopultakin vanhempiensa virheellisiä valintoja on silti melko helppo välttää. Usein ongelmaksi tulee sitten se, että mennään överiksi vastakkaiseen suuntaan. Väkivalloin kasvatettu lapsi itse vanhempana on niin luonnottoman pitkämielinen, että lopulta lapset oireilevat sen takia.

Ja samaan aikaan kuitenkin olet vanhempiesi kopio monella tapaa. Voit välttää heidän virheitään ja uskomuksiaan, mutta et temperamenttipiirteitä, joita ne virheet ilmensivät. Yritä löytää oma tapasi olla rakentavammin lyhytpinnainen, jne.

Lopulta saatat kuitenkin äkkiä huomata olevasi edelleenkin vanhemmillesi lapsenomaisen lojaali. Et esimerkiksi uskalla onnistua ammatissa, jos kotona ei ole hyväksytty huomionhakua. Näitä on vaikea käsitellä terapiassa, jos ne eivät ole vielä tulleet ilmi. Itse pistelin nuoruuden rehvakkuuden voimin menemään yliopiston läpi, mutta jatkotutkintoiässä aloin alisuoriutumaan ymmärtämättä lainkaan, miksi en äkkiä enää uskallakaan. Ja miksi en kykene rakentamaan hyviä yhteistyösuhteita.

Älä ota miestä joka alussa kehuu sinua mutta haukkuu ja tuomitsee monia muita ihmisiä. Älä ota miestä joka muka on sinulle luotettava mutta ei ole sitä muille.

Ota mies joka pääsääntöisesti suhtautuu myönteisesti ja ymmärtäväisesti ihmisiin ja on oikeasti luotettava kaikille elämänsä ihmisille.

Ota mies jonka perhetausta on lähellä omaasi, esim. Sisarusten määrä, vanhempien koulutustaso, perheen arvot -> vähemmän ongelmia yhteisten lasten kasvatuksessa.

Ota mies, johon olet hulluna, jonka kanssa on kipinää ja intohimoa -> kantaa läpi vaikeiden aikojen.

Ota mies itsesi takia! Älä tyydy järkisyillä perusteltuun ratkaisuun.

Lapsia voi nyky-yhteiskunnassa hankkia yksinkin.

Nim. Itsensä ahdinkoon omilla tyhmillä ratkaisuilla ajanut 35v

Money talks kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitä huomiota siihen, miten miesystäväsi kohtelee omaa äitiään. Tulee kohtelemaan sinua tavallaan samalla tavoin.

Itse en ikinä enää ottaisi pihiä miestä.Enkä itsekästä.

Ulkonäköä tärkeämpää on se luonne !!

Toisella kierroksella onnisti: sain ihanan miehen, kohtelee minua kuin prinsessaa. Rakastaa, auttaa ja hellii. Tekisi mitä vain puolestani. Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Ollaan oltu yhdessä pian 22 vuotta.

Anteliaisuus on aina hyvä piirre miehessä. 😂

Ei tuossa tarkoitettu, että miehen pitäisi olla antelias vaan sitä, että miehellä on terve suhtautuminen rahan käyttöön. Pihi haluaa pitää huolen myös puolison rahan käytöstä eli jokaisesta pienestäkin ostoksesta seuraa hirvittävä huutokonsertti.

Löysin unelmieni kumppanin 26-vuotiaana kun ymmärsin etsiväni häntä itselleni enkä muille. Löysin siis aivan samantien! Aiemmat suhteet olivat paperilla perheelleni ja lähipiirilleni sopivia kumppaneita, mutta itselleni aivan vääriä. Tämän oivalluksen myötä meni kyllä osa kavereistakin uusiksi. Kun silloin vasta ymmärsin että sillä mitä muut ajattelevat elämästäni, ei ole mitään merkitystä. Exäni elää edelleen ”kulissielämää” muita ihmisiä varten - pääasia että elämä näyttää oikealta. Onneksi päästin siitä irti.

Ennen kasvatettiin alistamalla, ja olin jo valmiiksi alistettuna helppo uhri monenlaisille hyväksikäyttäjille. Kiltin tytön tavoin olin vielä joutunut hoitoalalle. Vedin persoonallisuus- ja tunnehäiriöisiä miehiä puoleeni vain. Kannattaa kiinnittää huomiota loukkaantumisherkkyyteen. Usein kävi niin että jos ei mennyt kuin hän halusi, alkoi naamanvääntely, raskaat huokaukset ja uhkan tuntu. Sitten huomasi että on parempi vaan myöntyä, hiljaisen painostuksen alla. Opi tunnistamaan tämä, lue narsismista.

Ulkoisilla tekijöillä ei ole niin paljon väliä. Yritä olla itsenäinen ja omavarainen. Lakkaa etsimästä, oikea tulee kohdalle kun on sen aika.

Älä ota miestä joka haluaa sinun jäävän kotiin lapsen kanssa hänen maksaessa kaiken ja joka vaatii ruuan laittoa, siivousta, pyykkäämistä, hänen seksuaalisten tarpeiden tyydytystä, lapsen hoitamista, kauneutta, hoikkuutta ja iloisuutta. Ole itsenäinen ja riippumaton vaikka sitoudutkin.

Vierailija kirjoitti:

Löysin unelmieni kumppanin 26-vuotiaana kun ymmärsin etsiväni häntä itselleni enkä muille. Löysin siis aivan samantien! Aiemmat suhteet olivat paperilla perheelleni ja lähipiirilleni sopivia kumppaneita, mutta itselleni aivan vääriä. Tämän oivalluksen myötä meni kyllä osa kavereistakin uusiksi. Kun silloin vasta ymmärsin että sillä mitä muut ajattelevat elämästäni, ei ole mitään merkitystä. Exäni elää edelleen ”kulissielämää” muita ihmisiä varten - pääasia että elämä näyttää oikealta. Onneksi päästin siitä irti.

Minulla taas meni toisinpäin. Teininä seurustelin ties minkälaisen, ihan kivan pojan kanssa. Vasta yliopistossa aloin seurustelemaan juuri sellaisen kanssa jonka äitikin hyväksyi (koulutus, perheen koulutus jne.). Hyvä mies siitä tuli.

Nuorempana en ajatellut asiaa lainkaan järjellä tai pidemmällä tähtäimellä.

Independent woman kirjoitti:

Ota mies jonka perhetausta on lähellä omaasi, esim. Sisarusten määrä, vanhempien koulutustaso, perheen arvot -> vähemmän ongelmia yhteisten lasten kasvatuksessa.

Ota mies, johon olet hulluna, jonka kanssa on kipinää ja intohimoa -> kantaa läpi vaikeiden aikojen.

Ota mies itsesi takia! Älä tyydy järkisyillä perusteltuun ratkaisuun.

Lapsia voi nyky-yhteiskunnassa hankkia yksinkin.

Nim. Itsensä ahdinkoon omilla tyhmillä ratkaisuilla ajanut 35v

Intohimo tai kipinä ei säily samanlaisena ikuisesti. Siinä on rakastumisen ja rakastamisen ero.

Järkeäkin kannattaa käyttää kumppanin valinnassa paljon eikä mennä vain intohimon perässä. Se on haihtuvaa ja saattaa peitellä valheita.