Onko järkeä erota pitkästä, hyvästä suhteesta vain lapsen haluamisen vuoksi?
Nämä ovat isoja ja tärkeitä juttuja, jotka olisi syytä ottaa puheeksi jo heti, kun parisuhde on alussa. Mutta ihmisen mieli voi iän myötä muuttua suuntaan tai toiseen ja elämää tai omia tuntemuksiaan ei voi aina kontrolloida.
Jos pariskunta on vaikka päälle kolmekymppisiä ja takana pitkä, onnellinen suhde. Toinen yllättäen alkaakin haluta lasta, kun on puhuttu että ei lapsia. Tai toinen onkin muuttanut mielensä, että ei haluakaan saada lasta, vaikka on alunperin puhuttu perheestä.
Itse olen hieman vastaavassa tilanteessa nyt. Olen 33-vuotias ja neljän vuoden suhteen jälkeen mies sanoi tulleensa siihen lopputulokseen, ettei halua yrittää saada lasta. Mä taas en ole tehnyt päätöstä suuntaan enkä toiseen lapsen suhteen vielä, joten tuon kuuleminen ei musertanut mua juuri nyt, mutta tuntui hieman hämmentävältä. Kun voi hyvinkin olla, että tahdon sen yhden lapsen.
Nyt olisi helppo sanoa, että ero ja uusi mies, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Varsinkin kun olen hyvin kiintynyt mieheeni, meillä on ihana elämä, kiva koti ja kaikki hyvin. Hän on jo perhettäni ja haluaisin lapsen vain hänen kanssaan.
Uuden miehen etsiminen tarkoittaisi kaiken muun elämäni menettämistä kotia myöten, elintason laskua ja elämänmuutoskriisiä jne. Puhumattakaan siitä, että pitäisi etsimällä lähteä etsimään sitä lisääntymiskumppania, deittailla ja selata tinderia, olla tarjolla ja valppaana. Työlästä hommaa, jota en jaksaisi enää lähteä käymään läpi. Eikä sitä uutta, sooivaa miestä välttämättä löytyisi edes, sitten olisikin jo lisääntymisikä takana ja silti yksin.
Jos sen lapsen haluaa ihan hirveän paljon, onko se halu sitten niin voimakas, että on valmis luopumaan aikuusiällä kaikesta yhteisestä hyvästä ja aloittaa elämän rakentaminen taas alusta? Mua on kritisoitu myös siitä, että en oikeasti halua lasta, kun en näe sitä näin yksinkertaisena asiana.
Onko näihin tilanteisiin oikeasti hyvää ratkaisua? Jos puhutaan nyt tosiaan jo päälle kolmekymppisistä ihmisistä. Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen.
Miten näette asian?
Kommentit (46)
En tajua näitä akkoja keillä on julmettu vauvakuume ja sitten pakottavat ukot isäksi. Sitten valitetaan kun ei jakseta hoitaa niitä siitoksia ja hoitopaikat on täynnä. Ukot on vaan viisait kun älyävät olla lisääntymättä.
Tuo otsikko kuulostaa siltä, että suhteessa olisi lapsi joka vaatii sitä eroa.
On lottovoitto jäädä lapsettomaksi.
No ainoa juttu tällaisissa ratkaisuissa on olla kuuntelematta muita ihmisiä!
Kyse on sinun elämästäsi ja sinun on tehtävä siitä päätös. Ja sitten elettävä sen kanssa.
Noh. En ole vastaavassa tilanteessa ollut, mutta mulla on nyt 2 lasta vaikka en koskaan kokenut olevani äiti-ihminen ollenkaan. Ja lasten saaminen ja hoivaaminen on ollut mulle aivan valtavan ihana, elämää suurempi asia, ja olisi aivan kauheaa ajatella, etten olisi saanut sitä kokea. Siltä pohjalta sanoisin, että jos suinkin koet haluavasi lapsen, niin pidä huolta, että sulla se mahdollisuus on, äläkä jätä sitä liian myöhäiseksi. Toisaalta sitten kaikille äitiys ei sovi eikä tekisi onnelliseksi, joten älä tuudittaudu siihen että se on sinulle oikea vaihtoehto. Asiaa on valitettavasti mahdotonta tietää 100% etukäteen. Sun täytyy vaan päättää jommin kummin päin ja sitten uskoa siihen valintaan. Kovin kauaa aikaa sulla ei ole päättää, ellet sitten pidä lapsen hankkimista yksin mahdollisena.
Jos joku on hyvä syy erota, niin tuo. Haluatte eri asioita.
N27