Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu niin pohjattoman pahalle, kun..
08.03.2018 |
..teini ei pahemmin jaa tuntojaan minulle eli äidilleen. En viitsi suuremmin täällä avata asioita, mutta viimeiset 2vkoa ollut suurta tunteiden mylläkkää ainakin itselleni ja koska 16v ikäisen ei tarvitse mitään kertoa esim.terveydenhuollon asioistaan niin siinähän olen, aika pitkälti pihalla kuin lumiukko ja se tuntuu aivan helvetin pahalta:'(
Kommentti oli aiemmin tänään, että "ei mitään mullahan ei ole mitään velvollisuutta sanoa mitään". Totesin siihen vain, että juuu ei olekaan, mutta olisihan se kiva kuulla jotain. Ja teini vastaa uudelleen samoin.
Asiaa ei paranna huoleni hänestä ja kys "vaivaa" kohtaan, päinvastoin, ja olenkin viimepäivät yrittänyt hengitellä ja rauhoitella itseäni, mutta näin iltaisin kun talo hiljenee niin ajatukset kiertää rataa. Olen ihan naatti:(
Kommentit (11)
Voi, tiedän miltä sinusta tuntuu, olen käynyt saman läpi. Uskotko, että hänestä tulee tasapainoinen asiansahoitava aikuinen. Sitten saat keskusteluyhteydenkin hänen kanssaan auki. Meillä oli sama tilanne, hiljaisuus, ei rumia sanoja tai ovien paiskomista. Koulu ja myöhemmin opiskelu meni loistavasti....nyt viestittelemme ja soittelemme, hoidamme yhdessä pieniä palleroita. Tuo, vaikka koskee äitiin, on tervettä ja elämään kuuluvaa irrottautumista.....kestetään ja odotellaan. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioiden pitäminen itsellään on eräs tapa ja merkki itsenäistymisestä ja kasvamisesta. Ajattele positiivisesti.
No miksi sinun pitäisi tietää teinin terveysasioista? Sehän on muutaman vuoden päästä jo täysi-ikäinen ja oletko sittenkin vielä kärttämässä hänen terveystietoja?
Ymmärrän täysin. Takana voi olla asia joka nolottaa /ujostuttaa häntä. Itse omieni kohdalla; olen jättänyt rauhaan. Sanon että voi jutella ja kertoa jos haluaa mutta kehun aina että hienoa kun ottaa vastuun ja huolen hoitaa terveyttään ja käy tarvittaessa lekurilla jne.
Kokemuksesta sanon että jos asia on vakava niin ne lapset kyllä kertoo vaikka kiemurrellen. Älä menetä yöunia sen takia.
Otat vaan aikuisena vastaan sen mitä tulee jos on tullakseen. Aikuistuttua tämä salailu yleensä menee ohi ja asioista puhutaan avoimemmin.
Niin olen asiaa itselleni järkeistänytkin, että on ns normaalia ja ihan hyväkin merkki, merkki itsenäiseksi repäisemisestä yms. Mutta tarvitseeko sitä ihan noin "ei tarvitseva" vielä olla ja noin ulkopuolelle jättävä:(
Luulen, että tarvitsen jonkinlaisen kuuntelevan korvan itselleni tähän asiaan, koska sattuu näin pahasti, tuo ulkopuolelle jättäminen siis...varsinkin kun tähän myllyyn sekoittuu myös sitä huolta.
Noihin "aikuisenakin terveystietoja kyselemis"-heittoihin en sano mitään, en yksinkertaisesti jaksa, kun ei kyseisellä tavalla kommentoijat uskoakseni ole ollenkaan kärryillä siitä mitä vuodatin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla näyttämättä tuota pettymystäsi sille teinillesi. Koeta olla neutraali. Sopivassa hetkessä muistat kuitenkin sanoa, että aina ja kaikesta voi sulle kertoa, nyt tai sitten joskus. Ihan kaikki pienikin asia, mitä sulle nyt sanoo, kuuntele aidosti ja ole läsnä, eli koeta olla sanomatta, että odota, ihan kohta, tiskaan ensin jne.
Halaa, jos teini on yhtään sellaiseen suostuvainen.
Tuo asia, että susta tuntuu noin pahalta lapsen itsenäistyminen, pitää sun käsitellä oman pääsi sisällä. Se kuuluu elämään, että lapset kasvavat, etkä välttämättä saa heihin enää sellaista yhteyttä kuin pienenä. Sun pitää myös tavallaan kasvaa, luopua. Haikeaahan se on, tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on meille äideille joskus kova paikka kun lapset alkaa aikuistumaan ja itsenäistymään.
Nuoret loukkaa sanomisillaan välillä tahattomasti meitä vanhempia, tarkoittamatta sitä. Äitinä myös kasvamme koko ajan ja sinun " ulkopuolisena" olemisen tunne on aivan normaalia.
Joku päivä lapsellasi on puoliso jonka kanssa hän jakaa tärkeät asiansa ja sinulle tulee niistä tiedoista vaan rippeet.
Luonnossa lasten kuuluukin irtautua vanhemmistaa ja seistä omilla jaloillaan.
Mielestäni en nyt kipunoi sen itsenäistymisem takia vaikka toki sekin tuntuu haikealta ja jossain määrin vaikealta. Kipunoin tuon lähes täysin ulkopuolelle jättämisen vuoksi tuossa terveysasiassa, vaikka se olisikin (ja on) osa sitä itsenäistymistä.
Mutta kun on se huoli myöskin ja se tekee tästä paljon haastavampaa!
Mutta kiitos kommenteista!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin koen olevani teinistä vastuussa juurikin sinne täysi-ikääntymiseen, siihen kun asuu saman katon alla... olen hänen äitinsä, ja tunnen tarvetta olla tukenaan, lähellään, tietää mitä tehdä auttaakseni häntä. Asioiden yksityiskohtia en tarvitse, jos teini ei halua niistä mulle puhua. Vain sen, kuinka voisin tukea. Välinpitämätön en osaisi olla, ja/mutta kunnioitan kyllä yksityisyyttään. Symppaan ap:tä
Halaus ja voimia sinulle!! Yritä kertoa teinille vähän, miltä sinusta tuntuu; kuinka tärkeää sinulle olisi, ettei hän sulkisi sinua ulkopuolelle. Toivottavasti sillä olisi joku vaikutus..