Masennus palaa aina uudelleen

Onko lääkitys riittävä tai oikea?

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkitys riittävä tai oikea?

Venlafaxiinia syön tällä hetkellä ja kaikista kokeilluista se tuntuu kyllä tehokkaimmalta. Tietysti siitä en tiedä, onko annostus riittävä (150mg/vrk)

Itselläni työ on parasta masennuslääkettä. Pääsin kaikista lääkkeistä eroon kun löysin mielekkään työn ja rytmin elämääni. Suisittelen vaikka vapaaehtoista järjestötyötä jos palkallista ei ole saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni työ on parasta masennuslääkettä. Pääsin kaikista lääkkeistä eroon kun löysin mielekkään työn ja rytmin elämääni. Suisittelen vaikka vapaaehtoista järjestötyötä jos palkallista ei ole saatavilla.

Minulla on kyllä vakituinen työpaikka omalta alaltani, mutta olen ollut pian vuoden sairauslomalla tämän masennuksen vuoksi. Työni on henkisesti hyvin vaativaa ja kuormittavaa, joten en pysty siihen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkitys riittävä tai oikea?

Venlafaxiinia syön tällä hetkellä ja kaikista kokeilluista se tuntuu kyllä tehokkaimmalta. Tietysti siitä en tiedä, onko annostus riittävä (150mg/vrk)

On siinä kyllä nostovaraa vielä. Kuinka kauan ollut käytössä ja onko lääkäri puhunut mitään nostomahdollisuudesta?

Itsellä lamauttava masennus kesti reilun kaksi vuotta. Välillä antoi toivoa paremmasta ja sitten kaatoi takaisin peittoihin. Venlafaxit auttoivat minua lopulta, mutta käythän tuossa ohella jonkun luona juttelemassa säännöllisesti? Omalla kohdalla parhaimpana tukena toimi psykiatrinen sairaanhoitaja. Kokeilin psykiatriakin, mutta hänen kanssaan emme oikein löytäneet yhteyttä.

Tein itselleni alkuun pieniä etappeja, kuten että aamulla pitää nousta sängystä ja siirtyä sohvalle. Laitoin kellon soimaan samaan aikaan joka aamu, ja pakotin itseni ylös. Tuntuu nyt todella pieniltä asioilta, mutta silloin siihen meni kaikki energia. Pikkuhiljaa kun herääminen ei alkanut välittömästi itkettämään, aloin vaatia itseltäni enemmän, kuten että syön aamupalan. (ja tietty tavata jotain lääkäriä/hoitajaa, ottaa lääkkeet säännöllisesti ja olla ilman päihteitä)

Nyt olen voinut melkein tavallisesti jonkin aikaa. Vanhaan työhöni en pysty palaamaan, koska sairastumiseni jäljiltä stressinsietokykyni on täysin olematon. Vaihdoin alaa helpompaan.

Tiedostan, että masennukseni uusiutuu helposti ja pelkään, että en taaskaan huomaa hakeutua hoitoon ajoissa. Mutta toisaalta, jos on kerran sieltä kahlannut läpi, se on seuraavalla kerralla helpompaa. Ainakin toivon niin... Se olo kyllä helpottaa, pitää vain löytää omat keinot puskea läpi, hakea rytmiä ja rakennetta päivään, ja sietää sitä että se on hidasta.