Miten estää liiallinen itkeminen hautajaisissa?

Otan osaa.

Usein se pelottaa ihmistä etukäteen mutta harvoin oikeasti sellaista huutoa ja ulvontaa tulee kuitenkaan kun siellä on ne muut ihmiset. Hetkellinen romahtaminen ehkä mutta ihmiset selviää näistä hyvin. Sinäkin selviät, mutta on luonnollista että mietit tollasta. Tosi moni miettii.

Itse otin kaksi rauhoittavaa läheisen ystävän hautajaisiin eli aika paljon se tuntui. Se oli ehkä tarpeen, ehkä ei. Hautajaiset ahdisti ihan kamalasti etukäteen mutta paljon tuskallisempia ovat olleet ne hetket kun olen yksin ja kaipaan häntä niin että suru on jotain aivan sanoinkuvaamattoman suurta ja raskasta. Miksi minulta otettiin rakas ystävä ja pieneltä pojalta äiti? Miksi? Se menettäminen on surullista ja se maailman epäreiluus, ei näin saa olla!

Vierailija kirjoitti:

Minä liikutun ja itken hautajaisissa, vaikka vainaja ei olisi edes erityisen läheinen. Omaisten suru koskettaa, myötäelän sitä. Omatkin menetykset tulevat mieleen. Jotenkin se itku puhdistaa sisintä. Tässä olen enkä muuta voi. Uskalla itkeä.

Itse voisin kuvitella reagoivani täysin samalla tavalla jos olisin hautajaisissa joissa haudattava ei olisi erityisen läheinen ihminen. Saattaisin jopa itkeä enemmän kuin lähiomaiset.

Rakastan itkemistä, itkeminen todellakin puhdistaa sisintä. Nytkin itken kun luin tämän ketjun läpi. Suru raastaa sisintäni, mutta samalla puhdistaa, hoitaa ja hellii.