Lue keskustelun säännöt.
Mokasin töissä. :(
08.03.2018 |
Mokasin TAAS töissä ja nyt pelottaa mennä sinne huomenna. Joudun taas kiusatuksi ja moitittavaksi. Pakko kuitenkin töissä yrittää aina käydä, kun on nämä aktiivimallit sun muut, vaikka olen tämmöinen idiootti. Miksi elämä on näin vaikeaa. Ei jaksa.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä!
Voihan olla että itsekin suurentelevat mokaa mielessäsi.
Tai niin ainakin minä usein tein.Olin muutenkin liian tunnollinen, liian ahkera, liian perfektionistinen...heräsin öisin painajaisiin, en saanut nukuttua kun mietin ”mokiani”, ahdistuin, itketti, ahdisti, pelotti mennä töihin, tunsin olevani muutenkin ulkopuolinen siinä perinteisessä ”akkalaumassa”....
Onneksi määräaikaisuus päättyi ja kieltäydyin suosiolla tarjotusta jatkosta. Taisi herättää hämmästystä kun joku ei automaattisesti halunnutkaan jatkaa työsopimustaan....
Paskan työpaikan merkki juuri tuo.
Miten kokonaisvaltaisen ihana tunne, kuin elinkautisvangilla joka pääsee vapauteen, kun sulkee tuollaisen työpaikan oven viimeisen kerran takanaan tietäen, ettei ikinä koskaan tarvitse sinne enää mennä.
Monella , liian monella on tuonkaltainen ikävä kokemus (jopa useita) työhistoriassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, onko ohjeistus, perehdytys ollut riittävä että olet päässyt yksin vastaamaan tästä hommasta, jonka nyt olet mokannut? Voisitko vain pyytää, että en vielä tiedä miten tämä toimii, olisko mahdollista saada siihen lisää koulutusta?
Vierailija kirjoitti:
Minä mokasin lahjakkaasti myös tossa viime vuoden puolella, kyseessä asiakaspalvelutyö. Otin tosi raskaasti mutta pomo ja työkaverit lohdutteli että jokainen mokaa ja sanoivat että suotta itseäni ruoskin noin paljon. Mutta kun kyseessä on maksavat asiakkaat niin en voinut ottaa kevyesti. No työt jatkuu vaikka olenkin määräaikainen ollut jo pitkään. Ihana pomo ja työkaverit! Mutta se pelko pysyy takaraivossa koko ajan että milloin/miten mokaan uudelleen. Pakko jaksaa jatkaa, jollain on elettävä.
Kirjoittaja nro 12 edelleen jatkaa....
Hienoa että pomo ja työkaverit on kuitenkin olleet noin tsemppaavia!
Meillä juurikin työkaverit kyttäsivät minua ja etsivät jatkuvasti virheitä. Olin uusin tulokas, nuorin (eli alle 30-vuotias), eniten koulutettu, määräaikainen. Mulkoilivat vihaisesti ja odottivat syitä päästä arvostelemaan. Pomo oli säikky, jo lähes mummoikäinen kehäraakki joka majaili näkymättömänä huoneessaan ja yritti pakoilla vastuuta odotellessaan nurkan takaa lähestyvää eläkettä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä nämä naiset pelkäsivät minun tulevan valituksi tämän pomonsa paikalle, ihan jo sopivan koulutuksen ja aiemman työkokemukseni perusteella? ”Akkalaumassa” oli tietty nokkimisjärjestys, yksi oli selvästi ottanut johtajan roolin ja piteli siitä kiinni kynsin ja hampain. Tämä itsensä ylentänyt myös raportoi haluamiaan asioita sille oikealle pomollemme aina tarvittaessa. Luoja tietää mitä mahtoi kertoa.
Minulle ladattiin omien töideni lisäksi muiden rästihommia ja erilaisia jämäprojekteja joita kukaan ei ollut aiemminkaan ehtinyt tekemään. Nyt selvästi haluttiin katsoa mihin minä pystyn. Ja pystyinhän minä. Väkisin tein kaiken ja perfektionistina tietysti niin hyvin kuin pystyin.
Ei ihme että iltaisin ahdisti ja itketti, öisin en saanut nukuttua ja jos, niin näin painajaisia, jotka liittyivät aina töihin.
Kyllä oli helpottavaa laskea päiviä työsopimuksen päättymiseen. Ja olisittepa nähneet pomon ilmeen kun kieltäydyin jatkosta. Oikeasti tunne kuin olisi päässyt pois vankilasta.
Olin työssä RAY:n pelinhoitajana hetken. Pomo tuli seuraamaan jakoani ja asiakas pelasi aika isoilla panoksilla, ja voitti. Jaoin sille vain puolet summasta pelimerkkejä koska unohdin että niitä pitää sille tietylle kuviolle jakaa kaksi päällekkäin että summa on se...sain potkut koeajalla.
Pomo huomasi ja thats it.
Sittemmin olen ollut monissa vastuullisissa töissä, nyt olen unelmaduunissani. Kun kompastuu hetken on p*ska fiilis mutta usko, se menee ohi ja se ei määritä sinua loppuelämäksesi.
Voittajia eivät ole ne jotka ei epäonnistu, vaan ne jotka yrittää uudelleen. Ei yksi tai monikaan moka ketään ihmisenä määritä.
Minulla on itsetunto niin huono että välttelen vaikeita töitä ja helpotkin yritän tehdä supertarkasti ja varmistaa miljoonaan kertaan että meni oikein koska en kestä epäonnistumista tai mokia, pää on luultavasti palanut karrelle tästä stressaamisesta että olen aikaisempaakin tyhmempi etten tajua yksinkertaisiakaan työtehtäviä kunnolla joten kierre on valmis, luultavasti palan loppuun ja joudun työkyvyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moka on lahja - muista se!
Aivan loistava sanonta ja totta.
Minä olin aikoinaan töissä lypsytilalla. Olin aloittamassa lypsyn ja piti eka lypsää sellanen lehmä jolla oli antibioottikuuri menossa. Se piti lypsää eri tankkiin. No mä kuitenkin laitoin sen "pistoolin" sinne maitotankkiin ja aloin lypsämään ja sen lehmän antibioottimaidot meni sinne maitotankkiin (eli sinne mihin pitää puhdasta maitoa vaan laittaa, joka menee sitten meijeriin ja kauppaan)
Siellä oli sitten koko maitotankin kaikki maidot aivan pilalla (ja voitte vaan arvata kuinkahan monen tuhannen litran tankki sellanen iso maitotankki onkaan :D )
Se piti sitten tyhjentää ja pestä ja huudot sain isäntäväeltä. Tappiotahan siitä tulee! Oli kyllä opettavainen kokemus, että kannattaa muistaa olla skarppina :D
Että sattuu niitä mokia itse kullekin :D