Lue keskustelun säännöt.
Miten haluaisit kuolla?
08.03.2018 |
Kuka on ajatellut asiaa? Mä ainakin olen. Mikä olisi ihanteellinen kuolema sulle?
Haluaisin kuolla ulkona, metsässä, ja koko seurueen on piru vie rukoiltava Tapiolta lupaa siihen. Mut on vietävä metsään, eikä joku kaupungin puisto kelpaa, ellei pulsuilla ole viinaa. Jos en voi kuolla metsässä, haluan kiviä ja sammalta niistä tietyistä paikoista. Ehkä juuria. Kun ollaan palaamassa maahan, en halua mitään teennäisiä ihmisjuttuja. Haluan tuntea maan käsissäni ja hengittää metsää kun vielä voin.
Oikeasti, jos olen onnekas, kuolen nukutukseen. Se on hyvä tunne.
Kommentit (32)
Haluan kuolla niin, että kukaan ei perääni itke.
Siksi oon vittumainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallisesti unessa, kuten isoisäni, en kauhusta huutaen, kuten hänen matkustajansa.
Samalla tavalla kuin Elvis - verisuonen katkeamiseen päässä pytyllä ponnistaessa.
Johonkinhan se on kuoltava, kuten velipoika totesi. Kulla oma kohtalonsa.
Kivuttomasti ja nopeasti. Harmi ettei futuraman itsemurhakoppeja vielä löydy kadunkulmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän loppumiseen. En tylsyyteen työpaikalla.
Haluisin nukahtaa viimeisen kerran kevätkesän ensimmäiseen lämpimään aamuun puutarhatuoliin. Sellaiseen aamuun kun narsissit jo aloittelet kukintaansa ja scillat lopettelevat omaansa. Kädessäni voisi olla puoli kulhoa oikein hyvää cafe latte'a.
Tuollaisena hetkenä kuolisin onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaruuden tyhjyyteen. Jossakin kaukana kaukana täältä.
Haluan kuolla luoteihin sodassa, jota käymme tulevaisuudessa muslimeja ja heidän hyysäreitään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Atomipommin räjäytyksessä, näkisi sen tulipallon parin kilsan etäisyydeltä ja siitä muutama sekunti ja sit mentäis. Kivutonta myös.
Haluaisin kuolla yön aikana nukkuessani, esim. sydäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluasin kuolla samalla kuin muu ihmiskunta. Joku 100 km halkaisijan asteroidi, jolle kukaan ei mahtaisi mitään. Viimeisinä tunteina illastaa rakkaiden kanssa jossain kauniissa näköalapaikassa. Illallisella vallitsisi nöyrä, jännittynyt, odottava, haikea, vapautunut ja rakastava tunnelma. Viimeisinä hetkinä kokoonnuttaisiin kuin tiiviiseen, mutta rentoon perhepotrettiin. Kaikilla olisi katse kirkastuvaan horisontiin. Pitäisin rakastani melko tiukasti kainalossani ja kaikki olisi aivan hiljaa.
Ajattelin lähteä heroiiniövereillä sitten kun aika on kypsä.
En ole narkomaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa rauhassa perheen keskellä enne kuin olisin vihannes . Joku voisi irrottaa letkut joissa kidun kuolisin vain pois. Olen tietoinen jo että 60 yli en elä se olisi jotain kamalaa. Isäni lähti 59 vuotiaana sydäninfarktin takia.
Minäkin haluaisin menehtyä nukkuessani, ilman kipua, mukavassa vuoteessa, vanhalla iällä, kesäkuun alussa, yölintujen laulaessa.
Yks kaks yllättäen. Mieluusti en siis kitumalla. Jos on pakko olla kivulias kuolema, niin toivottavasti se kävisi nopeasti. Toivoisin että jälkeen elävät eivät kovin surisi vaan olisivat sitä mieltä, että hyvän elämän se eli, tervemenoa.
Siihen että lauma zombeja syö minut elävältä.
Kari Ketonen "hapettaa" tatamilla
Kivuttomasti nukkuessani.