Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään olet syönyt SSRI-lääkkeitä?
08.03.2018 |
Kiinnostaisi kuulla, kuinka pitkään muut SSRI-lääkkeitä syövät ovat olleet lääkityksellä. Itsellä menossa yhdeksäs vuosi. Annos kylläkin mimimaalinen, lähes hyödytön.
Mietittekö koskaan, onko lääkkeillänne pitkäaikaishaittoja?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
muutamakuukautinen kirjoitti:
Käytin muutaman kuukauden. Sitten tapasin taas lääkärini ja käytiin tämä keskustelu...
>>
LÄÄKÄRI: Onko siitä lääkkeestä ollut sinulle hyötyä?
MINÄ: Ei ole ollut, ei yhtään.
LÄÄKÄRI: Siinä tapauksessa sinulla ei ole masennusta. Lopeta lääkkeen käyttö.
<<
Olin aina luullut että ensin tehdään diagnoosi ja sitten aloitetaan lääkitys. Mutta tässä tehtiin päinvastoin eli ensin aloitettiin lääkitys ja sitten sen avulla tehtiin diagnoosi. Turha sitä lääkettä sen pidempään syödä jos se ei mitään auta.
Tiedän kyllä että monet käyttävät masennuslääkettä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti siksi että lääkkeestä on jotain hyötyä, lääke parantaa oloa? Olo saadaan paremmaksi... mutta masennusta ei saada parannettua... joten lääkitystä tarvitsee jatkaa ikuisesti? Vai onkohan muilla vain tyhmempi lääkäri kuin minulla eli lääkitystä jatketaan vaikka se on turhaa?
Mutta, ap, juurikin noista SSRI lääkkeistä (essitalopraami,...) on ollut vaikka kuinka paljon lehtiartikkeleita miten lääkitystä on jatkettu ihan liian pitkään ihan vain lääkärin välinpitämättömyyden vuoksi ja kuinka siitä sitten todellakin on aiheutunut haittaa!
Mitä haittaa niistä on aiheutunut?
Hm, muistin ehkä osittain väärin. Hetken kun googlasin niin löysin tämän:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml
Siinä puhutaan lopettamisen vaikeudesta eli vieroitusoireista.
Mutta... myös tällänen löytyi:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Tuo kertoo vähän, öö, erilaisista ongelmista. Esim että jos jo valmiiksi on agressiota niin se voi lisääntyä vaarallisiin mittasuhteisiin.
Mutta huh, lisäksi tuossa yle-artikkelissa todetaan: "Puoli miljoonaa suomalaista syö pillereitä masennukseen". Siis 10% suomalaisista. Mielestäni on mahdotonta että 10% populaatiosta sairastaisi masennusta. On mahdotonta että edes 5% sairastaisi sitä. Toisin sanoen yli 50% masennuslääkemääräyksistä (masennusdiagnooseista) on virheellisiä. Eli kun lääkäri toteaa että sinulla on masennus niin voit todeta "yli 50% todennäköisyydellä minulla ei ole masennusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään pitkäaikaishaittoja enkä ole suostunut jatkuvaan lääkitykseen. Syön tällä hetkellä lääkärin luvalla lääkkeitäni kuureittain, mikä on tietääkseni poikkeuksellista. Mulla on II-tyypin bipoläärihäiriö (ei siis kunnon maniaa) ja syön lääkkeitä kuurina kun koen niitä tarvitsevani. On toiminut hyvin. Normaalisti kuuri kestää viikosta kuukauteen ja sitten lopetan kun vointi tasaantuu.
Oho, nyt on kyllä pakko pahoitella. En enää syö SSRI-lääkkeitä ollenkaan, mulla on vain antipsykootit käytössä. Eli periaatteessa tämä kommenttini ei liity keskusteluun, paitsi yleisesti "mielen lääkkeisiin". Sori.
Mulla II-tyyppi tiedossa mutta sekä lääkäri että psykiatri määrää jatkuvasti SSRI-lääkkeitä. Toimiiko noi antipsykootit ja miten niitä saa? Alan olla epätoivoinen.
Pyydä vaikka Ketipinoria sillä minimi 25mg annoksella aluksi. Yleensä lääkärit mielellään määräävät sitä ihan vaikka unettomuuteen.
-se jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muutamakuukautinen kirjoitti:
Käytin muutaman kuukauden. Sitten tapasin taas lääkärini ja käytiin tämä keskustelu...
>>
LÄÄKÄRI: Onko siitä lääkkeestä ollut sinulle hyötyä?
MINÄ: Ei ole ollut, ei yhtään.
LÄÄKÄRI: Siinä tapauksessa sinulla ei ole masennusta. Lopeta lääkkeen käyttö.
<<
Olin aina luullut että ensin tehdään diagnoosi ja sitten aloitetaan lääkitys. Mutta tässä tehtiin päinvastoin eli ensin aloitettiin lääkitys ja sitten sen avulla tehtiin diagnoosi. Turha sitä lääkettä sen pidempään syödä jos se ei mitään auta.
Tiedän kyllä että monet käyttävät masennuslääkettä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti siksi että lääkkeestä on jotain hyötyä, lääke parantaa oloa? Olo saadaan paremmaksi... mutta masennusta ei saada parannettua... joten lääkitystä tarvitsee jatkaa ikuisesti? Vai onkohan muilla vain tyhmempi lääkäri kuin minulla eli lääkitystä jatketaan vaikka se on turhaa?
Mutta, ap, juurikin noista SSRI lääkkeistä (essitalopraami,...) on ollut vaikka kuinka paljon lehtiartikkeleita miten lääkitystä on jatkettu ihan liian pitkään ihan vain lääkärin välinpitämättömyyden vuoksi ja kuinka siitä sitten todellakin on aiheutunut haittaa!
Mitä haittaa niistä on aiheutunut?
Hm, muistin ehkä osittain väärin. Hetken kun googlasin niin löysin tämän:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml
Siinä puhutaan lopettamisen vaikeudesta eli vieroitusoireista.
Mutta... myös tällänen löytyi:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Tuo kertoo vähän, öö, erilaisista ongelmista. Esim että jos jo valmiiksi on agressiota niin se voi lisääntyä vaarallisiin mittasuhteisiin.
Mutta huh, lisäksi tuossa yle-artikkelissa todetaan: "Puoli miljoonaa suomalaista syö pillereitä masennukseen". Siis 10% suomalaisista. Mielestäni on mahdotonta että 10% populaatiosta sairastaisi masennusta. On mahdotonta että edes 5% sairastaisi sitä. Toisin sanoen yli 50% masennuslääkemääräyksistä (masennusdiagnooseista) on virheellisiä. Eli kun lääkäri toteaa että sinulla on masennus niin voit todeta "yli 50% todennäköisyydellä minulla ei ole masennusta".
Ja jos miettii, paljonko puoli miljoonaa on muista kuin lapsista, niin prosenttiosuus on vieläkin hurjempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muutamakuukautinen kirjoitti:
Käytin muutaman kuukauden. Sitten tapasin taas lääkärini ja käytiin tämä keskustelu...
>>
LÄÄKÄRI: Onko siitä lääkkeestä ollut sinulle hyötyä?
MINÄ: Ei ole ollut, ei yhtään.
LÄÄKÄRI: Siinä tapauksessa sinulla ei ole masennusta. Lopeta lääkkeen käyttö.
<<
Olin aina luullut että ensin tehdään diagnoosi ja sitten aloitetaan lääkitys. Mutta tässä tehtiin päinvastoin eli ensin aloitettiin lääkitys ja sitten sen avulla tehtiin diagnoosi. Turha sitä lääkettä sen pidempään syödä jos se ei mitään auta.
Tiedän kyllä että monet käyttävät masennuslääkettä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti siksi että lääkkeestä on jotain hyötyä, lääke parantaa oloa? Olo saadaan paremmaksi... mutta masennusta ei saada parannettua... joten lääkitystä tarvitsee jatkaa ikuisesti? Vai onkohan muilla vain tyhmempi lääkäri kuin minulla eli lääkitystä jatketaan vaikka se on turhaa?
Mutta, ap, juurikin noista SSRI lääkkeistä (essitalopraami,...) on ollut vaikka kuinka paljon lehtiartikkeleita miten lääkitystä on jatkettu ihan liian pitkään ihan vain lääkärin välinpitämättömyyden vuoksi ja kuinka siitä sitten todellakin on aiheutunut haittaa!
Mitä haittaa niistä on aiheutunut?
Hm, muistin ehkä osittain väärin. Hetken kun googlasin niin löysin tämän:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml
Siinä puhutaan lopettamisen vaikeudesta eli vieroitusoireista.
Mutta... myös tällänen löytyi:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Tuo kertoo vähän, öö, erilaisista ongelmista. Esim että jos jo valmiiksi on agressiota niin se voi lisääntyä vaarallisiin mittasuhteisiin.
Mutta huh, lisäksi tuossa yle-artikkelissa todetaan: "Puoli miljoonaa suomalaista syö pillereitä masennukseen". Siis 10% suomalaisista. Mielestäni on mahdotonta että 10% populaatiosta sairastaisi masennusta. On mahdotonta että edes 5% sairastaisi sitä. Toisin sanoen yli 50% masennuslääkemääräyksistä (masennusdiagnooseista) on virheellisiä. Eli kun lääkäri toteaa että sinulla on masennus niin voit todeta "yli 50% todennäköisyydellä minulla ei ole masennusta".
Ja jos miettii, paljonko puoli miljoonaa on muista kuin lapsista, niin prosenttiosuus on vieläkin hurjempi.
Valitettavasti lapsillakin menee mielialalääkkeitä aika tavalla ADHD/kehitysvamma/muu mielenterveysongelma -pohjalta :(
Olen syönyt nyt n. kuusi vuotta 20 mg/pvä. Yritin jossain vaiheessa vähentää että ottaisin vain puolikkaan päivässä eli 10 mg, mutta olo meni huonommaksi ja en jaksanut sitä kuin pari viikkoa.
Ilman en pärjää, joten pitkäaikaishaitat voittavat sen, että esim. teen itsemurhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muutamakuukautinen kirjoitti:
Käytin muutaman kuukauden. Sitten tapasin taas lääkärini ja käytiin tämä keskustelu...
>>
LÄÄKÄRI: Onko siitä lääkkeestä ollut sinulle hyötyä?
MINÄ: Ei ole ollut, ei yhtään.
LÄÄKÄRI: Siinä tapauksessa sinulla ei ole masennusta. Lopeta lääkkeen käyttö.
<<
Olin aina luullut että ensin tehdään diagnoosi ja sitten aloitetaan lääkitys. Mutta tässä tehtiin päinvastoin eli ensin aloitettiin lääkitys ja sitten sen avulla tehtiin diagnoosi. Turha sitä lääkettä sen pidempään syödä jos se ei mitään auta.
Tiedän kyllä että monet käyttävät masennuslääkettä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti siksi että lääkkeestä on jotain hyötyä, lääke parantaa oloa? Olo saadaan paremmaksi... mutta masennusta ei saada parannettua... joten lääkitystä tarvitsee jatkaa ikuisesti? Vai onkohan muilla vain tyhmempi lääkäri kuin minulla eli lääkitystä jatketaan vaikka se on turhaa?
Mutta, ap, juurikin noista SSRI lääkkeistä (essitalopraami,...) on ollut vaikka kuinka paljon lehtiartikkeleita miten lääkitystä on jatkettu ihan liian pitkään ihan vain lääkärin välinpitämättömyyden vuoksi ja kuinka siitä sitten todellakin on aiheutunut haittaa!
Mitä haittaa niistä on aiheutunut?
Hm, muistin ehkä osittain väärin. Hetken kun googlasin niin löysin tämän:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml
Siinä puhutaan lopettamisen vaikeudesta eli vieroitusoireista.
Mutta... myös tällänen löytyi:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Tuo kertoo vähän, öö, erilaisista ongelmista. Esim että jos jo valmiiksi on agressiota niin se voi lisääntyä vaarallisiin mittasuhteisiin.
Mutta huh, lisäksi tuossa yle-artikkelissa todetaan: "Puoli miljoonaa suomalaista syö pillereitä masennukseen". Siis 10% suomalaisista. Mielestäni on mahdotonta että 10% populaatiosta sairastaisi masennusta. On mahdotonta että edes 5% sairastaisi sitä. Toisin sanoen yli 50% masennuslääkemääräyksistä (masennusdiagnooseista) on virheellisiä. Eli kun lääkäri toteaa että sinulla on masennus niin voit todeta "yli 50% todennäköisyydellä minulla ei ole masennusta".
Ja jos miettii, paljonko puoli miljoonaa on muista kuin lapsista, niin prosenttiosuus on vieläkin hurjempi.
Valitettavasti lapsillakin menee mielialalääkkeitä aika tavalla ADHD/kehitysvamma/muu mielenterveysongelma -pohjalta :(
Se on kyllä surullista kuulla. Lasten aivot ja keho vielä niin kehitysvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Yritin jossain vaiheessa vähentää että ottaisin vain puolikkaan päivässä eli 10 mg, mutta olo meni huonommaksi ja en jaksanut sitä kuin pari viikkoa.
AP:llä sama kokemus 20 mg:stä kymmeneen. Kahdeksan kuukautta meni, mutta sitten oireet palasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muutamakuukautinen kirjoitti:
Käytin muutaman kuukauden. Sitten tapasin taas lääkärini ja käytiin tämä keskustelu...
>>
LÄÄKÄRI: Onko siitä lääkkeestä ollut sinulle hyötyä?
MINÄ: Ei ole ollut, ei yhtään.
LÄÄKÄRI: Siinä tapauksessa sinulla ei ole masennusta. Lopeta lääkkeen käyttö.
<<
Olin aina luullut että ensin tehdään diagnoosi ja sitten aloitetaan lääkitys. Mutta tässä tehtiin päinvastoin eli ensin aloitettiin lääkitys ja sitten sen avulla tehtiin diagnoosi. Turha sitä lääkettä sen pidempään syödä jos se ei mitään auta.
Tiedän kyllä että monet käyttävät masennuslääkettä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti siksi että lääkkeestä on jotain hyötyä, lääke parantaa oloa? Olo saadaan paremmaksi... mutta masennusta ei saada parannettua... joten lääkitystä tarvitsee jatkaa ikuisesti? Vai onkohan muilla vain tyhmempi lääkäri kuin minulla eli lääkitystä jatketaan vaikka se on turhaa?
Mutta, ap, juurikin noista SSRI lääkkeistä (essitalopraami,...) on ollut vaikka kuinka paljon lehtiartikkeleita miten lääkitystä on jatkettu ihan liian pitkään ihan vain lääkärin välinpitämättömyyden vuoksi ja kuinka siitä sitten todellakin on aiheutunut haittaa!
Mitä haittaa niistä on aiheutunut?
Hm, muistin ehkä osittain väärin. Hetken kun googlasin niin löysin tämän:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml
Siinä puhutaan lopettamisen vaikeudesta eli vieroitusoireista.
Mutta... myös tällänen löytyi:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Tuo kertoo vähän, öö, erilaisista ongelmista. Esim että jos jo valmiiksi on agressiota niin se voi lisääntyä vaarallisiin mittasuhteisiin.
Mutta huh, lisäksi tuossa yle-artikkelissa todetaan: "Puoli miljoonaa suomalaista syö pillereitä masennukseen". Siis 10% suomalaisista. Mielestäni on mahdotonta että 10% populaatiosta sairastaisi masennusta. On mahdotonta että edes 5% sairastaisi sitä. Toisin sanoen yli 50% masennuslääkemääräyksistä (masennusdiagnooseista) on virheellisiä. Eli kun lääkäri toteaa että sinulla on masennus niin voit todeta "yli 50% todennäköisyydellä minulla ei ole masennusta".
Ja jos miettii, paljonko puoli miljoonaa on muista kuin lapsista, niin prosenttiosuus on vieläkin hurjempi.
Valitettavasti lapsillakin menee mielialalääkkeitä aika tavalla ADHD/kehitysvamma/muu mielenterveysongelma -pohjalta :(
Se on kyllä surullista kuulla. Lasten aivot ja keho vielä niin kehitysvaiheessa.
Kaiken lisäksi niitä ei ole tutkittu lapsilla, sillä lääketestit lapsilla ovat epäeettisiä. Katariina Souri paukutti kyllä äsken puoli seiskassa suoraan puhetta medikalisaatiosta. Kannattaa katsoa.
Olen 27-vuotias ja syönyt kolmeen eri otteeseen näitä, nyt siis kolmas kausi menossa. Eka kausi kesti noin 4v, parin vuoden päästä alkoi toinen joka kesti 1,5 v ja siitä taas pari vuotta ja nyt mennään kolmatta kautta ja ehkä neljäs kuukausi menossa. Tällä hetkellä lisäsi antipsykootit käytössä pienellä annoksella, koska äänien kuuleminen tullut nyt mukaan kuvioihin.
Mulla on ollut tosi traumaattisia tapahtumia elämässä ja siksi masennusta, olen siis todellakin näitä lääkkeitä tarvinnut ja ne on pelastaneet mut itsetuhoisuudelta ja pitkälti niiden ansiosta olen voinut opiskella ja valmistun vihdoin tänä vuonna jos vointi pysyy suunnilleen vakaana. Ja ei ole pelkkää lääkettä tarjottu, myös terapia käyty läpi ja kohta alkaa toinen kolmen vuoden terapiajakso. Tosin aika vakavaksi saikin oireet mennä ennen kuin sain muuta apua kuin lääkkeet kouraan.
Yrittäkää ymmärtää että lääkäritkin on tosi vaikeassa asemassa näiden lääkkeiden kanssa, kun potilaasta on tosi vaikeaa päätellä, että auttaako nämä lääkkeet juuri häntä vai ei. Masennus on kuitenkin pahimmillaan invalidisoiva ja jopa tappava sairaus ja sitä niillä yritetään estää.... monia auttaa, kaikkia ei, mutta ei voi tietää ennen kuin kokeillaan. Eikä yksittäiset lääkärit voi mitään sille, että keskusteluapua on niin huonosti saatavilla, joten lääke on eka apu mitä ne voi tarjota.
Turhaan ei tietenkään kannata syödä, mutta on tosi rankkaa kun lääkevastaisuus on nykyään niin yleistä ja tietyt kaverit ja perheenjäsenet painostaa lopettamaan lääkkeet eikä ymmärrä, että mulla tulee psykoottisuutta ja itsetuhoisuutta ilman... eikä siihen mikään oikea ruokavalio ja happihyppelyt auta, vaikka tietenkin huolehdin myös terveistä elämäntavoista osana masennuksen hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja edelliseen lisäyksenä se, että mulla ei ole tullut mitään pysyviä haittoja näistä, vaan masennuskausien välissä olen ollut aivan normaali. Traumataustalla masennus vaan uusi helposti. Myöskään mitään zombie-oloa ei ole ollut, ilman lääkkeitä olen huonoina kausina toimintakyvytön ja itsemurhan partaalla, lääkkeillä olon saa melkein normaaliksi ja toimintakyvyn, iloisuuden ja kiinnostuksen ihmisiin ja asioihin takaisin. Että kyllä niistä lääkkeistä tulee myös paljon hyvää. // 30
Mulla ihan vastaava kokemus... :(
Toinen tilanne oli se, että psykiatrian erikoislääkäri totesi päin naamaa, etten voi olla masentunut, koska olen nuori ja nätti. Että menet vaan ulos ja tapaat poikia niin kyllä se siitä. Olin 25 ja parisuhteessa. "Hyvä hoito" joo-o.