Kuinka pitkään olet syönyt SSRI-lääkkeitä?

3 kuukautta vuosia sitten ja nyt 1kuukauden.

Toivottavasti 3 kuukauden kohdalla voin taas lopettaa.

Söin n. 2.5 vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti. Jotenkin tukahdutti/blokkasi tunteet, emt. olin "vähän" zombie, turvotti kanssa vähän. Mietin pitkäaikaishaittoja. Lopetin pari vkoa sitten noi lääkkeet, ja vieroitusoireita vähän on.

Söin viisi vuotta, ei haittavaikutuksia muttei loppuajasta paljon auttanutkaan. Lopetin alkoholinkäytön ja lievä masennus katosi tissuttelun hävitessä.

Vierailija kirjoitti:

Söin n. 2.5 vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti. Jotenkin tukahdutti/blokkasi tunteet, emt. olin "vähän" zombie, turvotti kanssa vähän. Mietin pitkäaikaishaittoja. Lopetin pari vkoa sitten noi lääkkeet, ja vieroitusoireita vähän on.

Ja ehkä nostivat mielialaani liikaa ja tekivät vähän epätodellisen olon. Lisäksi aiheuttivat mm. hikoilua.

Yli 20 vuotta. Välillä mietityttää, mutta ilmankaan en pärjää.

Pelkään pitkäaikaishaittoja enkä ole suostunut jatkuvaan lääkitykseen. Syön tällä hetkellä lääkärin luvalla lääkkeitäni kuureittain, mikä on tietääkseni poikkeuksellista. Mulla on II-tyypin bipoläärihäiriö (ei siis kunnon maniaa) ja syön lääkkeitä kuurina kun koen niitä tarvitsevani. On toiminut hyvin. Normaalisti kuuri kestää viikosta kuukauteen ja sitten lopetan kun vointi tasaantuu.

Useita vuosia aina välillä kyllä taukoa. Nyt essitalopraami toista vuotta. Jos lopetan niin ihme pakkoajatukset valtaavat mielen. Seksi ei kiinnosta mutta samapa tuo.

Söin 4 vuotta, eri annostuksilla. 5,g ei tuntunut missään, ei myöskään 10mg. 20mg tulin itsetuhoiseksi ja meinasin hypätä ikkunasta. Mulla kakssuuntanen mutta lääkärit yhä sitä mieltä että mulle SSRI koska kärsin paniikkikohtauksista. Ei se niihin auta ja kun sanoin itsetuhoisuudesta määrättiin korkeampi annostus. Olen salaa lopettanut vaikka ostan lääkkeet yhä. Ihan paskaa.

Käytin muutaman kuukauden. Sitten tapasin taas lääkärini ja käytiin tämä keskustelu...

>>

LÄÄKÄRI: Onko siitä lääkkeestä ollut sinulle hyötyä?

MINÄ: Ei ole ollut, ei yhtään.

LÄÄKÄRI: Siinä tapauksessa sinulla ei ole masennusta. Lopeta lääkkeen käyttö.

<<

Olin aina luullut että ensin tehdään diagnoosi ja sitten aloitetaan lääkitys. Mutta tässä tehtiin päinvastoin eli ensin aloitettiin lääkitys ja sitten sen avulla tehtiin diagnoosi. Turha sitä lääkettä sen pidempään syödä jos se ei mitään auta.

Tiedän kyllä että monet käyttävät masennuslääkettä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti siksi että lääkkeestä on jotain hyötyä, lääke parantaa oloa? Olo saadaan paremmaksi... mutta masennusta ei saada parannettua... joten lääkitystä tarvitsee jatkaa ikuisesti? Vai onkohan muilla vain tyhmempi lääkäri kuin minulla eli lääkitystä jatketaan vaikka se on turhaa?

Mutta, ap, juurikin noista SSRI lääkkeistä (essitalopraami,...) on ollut vaikka kuinka paljon lehtiartikkeleita miten lääkitystä on jatkettu ihan liian pitkään ihan vain lääkärin välinpitämättömyyden vuoksi ja kuinka siitä sitten todellakin on aiheutunut haittaa!

Kuukauden minimiannostuksella. Väsyttää koko ajan ja on vaikeuksia nukkua. Mietin koko ajan onko tämä sen arvoista, että kai ne PMS-oireet nyt voisi vain kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään pitkäaikaishaittoja enkä ole suostunut jatkuvaan lääkitykseen. Syön tällä hetkellä lääkärin luvalla lääkkeitäni kuureittain, mikä on tietääkseni poikkeuksellista. Mulla on II-tyypin bipoläärihäiriö (ei siis kunnon maniaa) ja syön lääkkeitä kuurina kun koen niitä tarvitsevani. On toiminut hyvin. Normaalisti kuuri kestää viikosta kuukauteen ja sitten lopetan kun vointi tasaantuu.

Oho, nyt on kyllä pakko pahoitella. En enää syö SSRI-lääkkeitä ollenkaan, mulla on vain antipsykootit käytössä. Eli periaatteessa tämä kommenttini ei liity keskusteluun, paitsi yleisesti "mielen lääkkeisiin". Sori. 

muutamakuukautinen kirjoitti:

Käytin muutaman kuukauden. Sitten tapasin taas lääkärini ja käytiin tämä keskustelu...

>>

LÄÄKÄRI: Onko siitä lääkkeestä ollut sinulle hyötyä?

MINÄ: Ei ole ollut, ei yhtään.

LÄÄKÄRI: Siinä tapauksessa sinulla ei ole masennusta. Lopeta lääkkeen käyttö.

<<

Olin aina luullut että ensin tehdään diagnoosi ja sitten aloitetaan lääkitys. Mutta tässä tehtiin päinvastoin eli ensin aloitettiin lääkitys ja sitten sen avulla tehtiin diagnoosi. Turha sitä lääkettä sen pidempään syödä jos se ei mitään auta.

Tiedän kyllä että monet käyttävät masennuslääkettä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti siksi että lääkkeestä on jotain hyötyä, lääke parantaa oloa? Olo saadaan paremmaksi... mutta masennusta ei saada parannettua... joten lääkitystä tarvitsee jatkaa ikuisesti? Vai onkohan muilla vain tyhmempi lääkäri kuin minulla eli lääkitystä jatketaan vaikka se on turhaa?

Mutta, ap, juurikin noista SSRI lääkkeistä (essitalopraami,...) on ollut vaikka kuinka paljon lehtiartikkeleita miten lääkitystä on jatkettu ihan liian pitkään ihan vain lääkärin välinpitämättömyyden vuoksi ja kuinka siitä sitten todellakin on aiheutunut haittaa!

Mitä haittaa niistä on aiheutunut?

Vierailija kirjoitti:

Söin 4 vuotta, eri annostuksilla. 5,g ei tuntunut missään, ei myöskään 10mg. 20mg tulin itsetuhoiseksi ja meinasin hypätä ikkunasta. Mulla kakssuuntanen mutta lääkärit yhä sitä mieltä että mulle SSRI koska kärsin paniikkikohtauksista. Ei se niihin auta ja kun sanoin itsetuhoisuudesta määrättiin korkeampi annostus. Olen salaa lopettanut vaikka ostan lääkkeet yhä. Ihan paskaa.

Usein tulee terveydenhoitojärjestelmästä - tai ainakin mielenterveyshoidosta - mieleen että kunnalle/valtiolle tulee halvemmaksi ajaa potilas itsemurhaan kuin hoitaa potilasta. Muuta selitystä en lääkärien/psykiatrien mielivallalle osaa keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuukauden minimiannostuksella. Väsyttää koko ajan ja on vaikeuksia nukkua. Mietin koko ajan onko tämä sen arvoista, että kai ne PMS-oireet nyt voisi vain kärsiä.

Tää on just niin paskaa että naisille määrätään pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettuja MASENNUSLÄÄKKEITÄ vaikka on vaan pahat PMS-oireet. Milloinkohan naisten ongelmiin edes yritetään etsiä ratkaisua? Mä näen kans ihan hirveitä painajaisia SSRI-lääkityksessä.

Olen monesti lopettanut vain todetakseni, että en pärjää ilman niitä. Mieli ja ajatukset menee pikkuhiljaa tosi synkiksi ja itku on herkässä. Olen kiukkuinen, vainoharhainen, ahdistunut ja paniikkihäiriöinen. Kärsin myös kaamosmasennuksesta sekä vaikeista pms-oireista. Pienellä annoksella ssri-lääkitystä oireet pysyvät poissa ja voin elää suht normaalisti.

T: 5

Söin 6 vuotta paniikkihäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ahdistukseen. Lisäksi se toimi migreenin estoon. Se tasasi mielialoja, mutta ei kuitenkaan tehnyt tunteettomaksi zombieksi. Olen ollut nyt noin vuoden ilman lääkettä. Välillä tuntuu, että pitäisi aloittaa lääke uudestaan tai saada jotain lievästi rauhoittavaa lääkettä otettavaksi tarvittaessa. Beetasalpaajista ei ole riittävästi apua. 

Itselläni aivan vastaava kokemus. Kun pudotin annoksen alle suositellun minimiannoksen, samat oireet alkoivat vähitellen hiipiä esiin. Juurikin mm. ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä. Pitkäaikaishaitat, jos niitä on, ei niin huoleta, kun elämä noiden muiden oireiden kanssa ei oikein nappaa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin 4 vuotta, eri annostuksilla. 5,g ei tuntunut missään, ei myöskään 10mg. 20mg tulin itsetuhoiseksi ja meinasin hypätä ikkunasta. Mulla kakssuuntanen mutta lääkärit yhä sitä mieltä että mulle SSRI koska kärsin paniikkikohtauksista. Ei se niihin auta ja kun sanoin itsetuhoisuudesta määrättiin korkeampi annostus. Olen salaa lopettanut vaikka ostan lääkkeet yhä. Ihan paskaa.

Usein tulee terveydenhoitojärjestelmästä - tai ainakin mielenterveyshoidosta - mieleen että kunnalle/valtiolle tulee halvemmaksi ajaa potilas itsemurhaan kuin hoitaa potilasta. Muuta selitystä en lääkärien/psykiatrien mielivallalle osaa keksiä.

Niinpä. SSRI ei missään nimessä ole bipolaarihäiriöisille. Silti sitä määrätään kaikkeen mikä ei ole flunssaa. Ihan tunnettua että aiheuttaa itsetuhoisuutta tai ainakin vauhdittaa itsemurhaa jos sellainen olo tulee. Sitten on luku erikseen se ettei nuorten naisten ongelmia oteta tosissaan. Muistan kerran kun häpeissäni menin päivystykseen yöllä koska en saanut huimausta aiheuttavaa paniikkikohtausta loppumaan. Lopulta aloin salaa itkeä odotushuoneessa. Päivystävä lääkäri huomasi tämän ja kulki ohitseni ääneen huokaillen useita kertoja. Muut potilaat pääsi nopeasti sisään. Minua pidäteltiin heidän mentyään yksin odotushuoneessa ja lyötiin sitten SSRI-resepti kouraan muita kyselemättä. Ja pari rauhoittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni aivan vastaava kokemus. Kun pudotin annoksen alle suositellun minimiannoksen, samat oireet alkoivat vähitellen hiipiä esiin. Juurikin mm. ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä. Pitkäaikaishaitat, jos niitä on, ei niin huoleta, kun elämä noiden muiden oireiden kanssa ei oikein nappaa.

AP

Tämä siis numerolle 15.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään pitkäaikaishaittoja enkä ole suostunut jatkuvaan lääkitykseen. Syön tällä hetkellä lääkärin luvalla lääkkeitäni kuureittain, mikä on tietääkseni poikkeuksellista. Mulla on II-tyypin bipoläärihäiriö (ei siis kunnon maniaa) ja syön lääkkeitä kuurina kun koen niitä tarvitsevani. On toiminut hyvin. Normaalisti kuuri kestää viikosta kuukauteen ja sitten lopetan kun vointi tasaantuu.

Oho, nyt on kyllä pakko pahoitella. En enää syö SSRI-lääkkeitä ollenkaan, mulla on vain antipsykootit käytössä. Eli periaatteessa tämä kommenttini ei liity keskusteluun, paitsi yleisesti "mielen lääkkeisiin". Sori. 

Mulla II-tyyppi tiedossa mutta sekä lääkäri että psykiatri määrää jatkuvasti SSRI-lääkkeitä. Toimiiko noi antipsykootit ja miten niitä saa? Alan olla epätoivoinen.