Tunnetko koskaan kouluttautuneesi väärälle alalle?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä..... yritän vaihtaa työsektoria aina välillä.
Millä alalla olet?
Olen tuntenut 20 vuotta. Olen it-alalla, mutta en ole yhtään matemaattis-looginen ihminen vaan sellainen ekstrovertti tunne- ja ihmiskeskeinen ihminen. On melkoista kidutusta istua päivät yksin koodaamassa, kun se on vielä tosi vaikeaa kun ei ole lahjoja.
Mutta en minä alaakaan aio enää vaihtaa, varsinkaan kun en yhtään vieläkään tiedä mikä sitten kiinnostaisi. Tuntuu että kaikki muu paitsi nukkuminen ja syöminen on sellaista, että siihen on itsensä väkivalloin pakotettava. Joten sama kai mitä sitä tekee, nykytyössä sentään hyvä palkka (5000 euroa kuussa).
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnet, teetkö/teitkö asialle mitään?
Kyllä ja tein asialle jotain, kouluttautumalla uuteen ammattiin. Nyt olen taas lähtöpisteessä.
Kyllä ja kouluttauduin uudelleen, alalle joka tuntui omalta. En saanut uudella koulutuksella koskaan mitään töitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut 20 vuotta. Olen it-alalla, mutta en ole yhtään matemaattis-looginen ihminen vaan sellainen ekstrovertti tunne- ja ihmiskeskeinen ihminen. On melkoista kidutusta istua päivät yksin koodaamassa, kun se on vielä tosi vaikeaa kun ei ole lahjoja.
Mutta en minä alaakaan aio enää vaihtaa, varsinkaan kun en yhtään vieläkään tiedä mikä sitten kiinnostaisi. Tuntuu että kaikki muu paitsi nukkuminen ja syöminen on sellaista, että siihen on itsensä väkivalloin pakotettava. Joten sama kai mitä sitä tekee, nykytyössä sentään hyvä palkka (5000 euroa kuussa).
Melkoisen erikoista - teet siis työtä, jota "et osaa" ja saat siitä hyvästä 5000 euroa "kipurahoja" eli palkkaa/kk???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut 20 vuotta. Olen it-alalla, mutta en ole yhtään matemaattis-looginen ihminen vaan sellainen ekstrovertti tunne- ja ihmiskeskeinen ihminen. On melkoista kidutusta istua päivät yksin koodaamassa, kun se on vielä tosi vaikeaa kun ei ole lahjoja.
Mutta en minä alaakaan aio enää vaihtaa, varsinkaan kun en yhtään vieläkään tiedä mikä sitten kiinnostaisi. Tuntuu että kaikki muu paitsi nukkuminen ja syöminen on sellaista, että siihen on itsensä väkivalloin pakotettava. Joten sama kai mitä sitä tekee, nykytyössä sentään hyvä palkka (5000 euroa kuussa).
Melkoisen erikoista - teet siis työtä, jota "et osaa" ja saat siitä hyvästä 5000 euroa "kipurahoja" eli palkkaa/kk???
Osaan minä, mutta kovalla henkisellä paineella ja sillä hinnalla että minun on uhrattava suuri osa vapaa-ajastani opiskeluun ja työntekoon ilmaiseksi. Lahjakkaammat oppivat asioita työajan puitteissa, minä en. Joten selvitäkseni teen sitten kotona kertomatta kellekään, koska silloin paljastuisi lahjattomuuteni.
Olin lähihoitaja, mutta väsyin jo vähän päästä siihen ainaiseen helvetilliseen kiireeseen, epäinhimmilliseen työhön ja äärimmäisen huonoon palkkaan ja vielä kammottavassa naiskäärmeitä kihisevässä ilmapiirissä.
Tavallaan joo. Pidän työstäni, mutta välillä tuntuu, että siitä väkisin tehdään vaikeampaa, kun se loppupeleissä on.
Kaikennäköisiä sääntöjä, työtapoja, mitkä joku ylempi taho toteaa helvetin hyviksi ja niitä pitää noudattaa, jotka kuitenkin käytännössä hidastavat työtä.
Toinen ongelma on työntekijöiden vähentäminen, kun samalla työt eivät vähene ollenkaan, päin vastoin ja kuitenkin käytämme joka päivä ainakin yhtä vuokrafirman työntekijää, jotka ei kuitenkaan ole tarpeeksi päteviä, edes yksinkertaisimpiin tehtäviin. Joka päivä ihmettelen tämänkin ratkaisun logiikkaa?!?!
Sitten tuli tää Sipilän 6min joka päivä lisää työaikaa, mikä lähinnä huvittaa, koska meillä ei kukaan ehdin kuudessa minuutissa olla yhtään sen tuottavampi, kuin ennenkään.
Ei tässä viitsi kauheesti lähteä opiskelemaan uutta ammattia, kun on asuntolainaa jne.. Eli jumissa ollaan. En vihaa työtäni, vihaan vaan näitä yksinkertaisten asioiden vääntämistä vaikeaksi, minkä takia aina välillä tekisin mieli ampua itsensä raketilla kuuhun.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut 20 vuotta. Olen it-alalla, mutta en ole yhtään matemaattis-looginen ihminen vaan sellainen ekstrovertti tunne- ja ihmiskeskeinen ihminen. On melkoista kidutusta istua päivät yksin koodaamassa, kun se on vielä tosi vaikeaa kun ei ole lahjoja.
Mutta en minä alaakaan aio enää vaihtaa, varsinkaan kun en yhtään vieläkään tiedä mikä sitten kiinnostaisi. Tuntuu että kaikki muu paitsi nukkuminen ja syöminen on sellaista, että siihen on itsensä väkivalloin pakotettava. Joten sama kai mitä sitä tekee, nykytyössä sentään hyvä palkka (5000 euroa kuussa).
Itse olen loppuvaiheen DI-opiskelija ja ala liippaa läheltä it-alaa ja sivuaineena olen sitäkin lukenut. Toiveet päästä it-alalle menivät haastatteluissa jossa laitettiin koodaustesteihin (osaaminen ei todellakaan ole sitä mitä alalle vaaditaan). Olen nyt keskittynyt hieman eri suuntaan opinnoissa, mutta ala on todella raskasta hommaa ja odotukset muualta ovat kovia, varmaan työelämässä vielä kovemmat. -aloittaja
Viime aikoina lähes päivittäin kun etsin uutta duunia. Työkokemus ja opiskelut erialoilta niin on haastavaa edes päästä haastatteluihin.
Olen kolutukseltani Yhteisöpedagogi. Päivääkään en ole valmistumisen jälkeen alan töitä tehnyt, kun jämähdin kaupalliselle puolelle. Nyt olen niin iäkäs etten pääse enää edes työhaastatteluihin.
Eli väärä ala siinä mielessä, että humanistinen amk koulutus ei ole minua työllistänyt.
Harkitsin lääkäriksi vaihtamista kunnes luin artikkelin lääkärien välillä olevasta kiusaamisesta. Ruoho ei... Olen työhöni tyytyväinen mutta tulevaisuus on epävarmaa.
Kouluttauduin alalle, joka paljastui huonosti työllistäväksi ja työpaikat oli erilaisia kuin luulin. Riittävän monen pätkätyövuoden jälkeen aloin hakea aiempaan tutkintooni liittyviä töitä ja nyt olen kivassa työssä, jonka aiemmin suunnittelin olevan vain välietappi kivempiin töihin, joita en koskaan saanutkaan.
Joka päivä..... yritän vaihtaa työsektoria aina välillä.